Laukaan vuodeosastolla investoitiin työergonomiaa ja potilaiden liikkumista edistäviin apuvälineisiin. Nyt selkeitä säästöjä osastolle tuovat muun muassa työn tehostuminen, henkilöstön ja sairauspoissaolojen väheneminen ja potilaiden nopeampi kuntoutuminen.

Työhyvinvointi

• 20.02.2019

Satsaus ergonomiaan paransi hoitajien työterveyttä

Keski-Suomen seututerveyskeskuksissa havahduttiin vuosikymmenen alussa raskaan fyysisen työn tuomiin ongelmiin. Satsaukset työergonomiaan ja apuvälineisiin paransivat merkittävästi niin hoitajien kuin potilaidenkin arkea vuodeosastolla Laukaassa.

Keski-Suomen seututerveyskeskuksen Laukaan vuodeosastolla riittää vipinää. Kaikki 22 vuodepaikkaa ovat miehitettyinä, ja lounasajan trafiikki täyttää käytävän. Ruokasaliin kuljetaan monin konstein. Käytössä on niin kyynärsauvoja, pyörätuoleja kuin rollaattorejakin.

Lähihoitaja Mia Huotari ja sairaanhoitaja Liisa- Lotta Heinonen kiertävät potilashuoneissa ja auttavat potilaita heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti. Avustamisen tarpeet vaihtelevat, sillä potilaskirjo on laaja. Osa potilaista on toipumassa leikkauksesta, osalla on infektiotauteja. Osastolla on myös päihde- ja mielenterveyspotilaita sekä saattohoidossa olevia potilaita.

– Meillä on käytäntö, että potilaiden omatoimisuutta tuetaan ja vuoteessa makuuttamista pyritään vähentämään. Lähtökohtaisesti kaikki potilaat syövät ruokasalissa ja käyvät itse vessassa. Muutos aikaisempaan on suuri. Aiemmin potilaat viettivät pitkiä aikoja sängyssä. Heitä ei aktivoitu riittävästi, vaan tehtiin liikaa puolesta, Huotari sanoo.

Kun asiakas saadaan liikkumaan, toipuminen nopeutuu ja passiivisuudesta aiheutuvat ongelmat, kuten makuuhaavat, vähenevät. Päivätoimiin sisältyvä liikunta korvaa myös osittain erikseen järjestettyä kuntoutusta. Ruokasalissa potilas pystyy syömään paremmassa asennossa kuin sängyssä ja samalla sosiaaliset kontaktit lisääntyvät.

Potilaiden fyysinen toimintakyky arvioidaan tarkasti hänen saapuessaan osastolle. Kuntoutukseen liittyvät tavoitteet ja keinot, joilla tavoitteet pyritään saavuttamaan, kirjataan potilashuoneissa säilytettäviin kortteihin. Näin asiat voi helposti tarkistaa potilasta hoidettaessa.

Potilaiden fyysinen toimintakyky arvioidaan tarkasti hänen saapuessaan osastolle. Kuntoutukseen liittyvät tavoitteet ja keinot, joilla tavoitteet pyritään saavuttamaan, kirjataan potilashuoneissa säilytettäviin kortteihin. Näin asiat voi helposti tarkistaa potilasta hoidettaessa.

Nostaminen jäänyt historiaan

Huotari ja Heinonen painottavat, että potilaita ei jätetä selviytymään yksinään. Hoitajat avustavat sängystä nousemisessa ja liikkumisessa tarpeen mukaan. Jokaiselle potilaalle on osastolle saapumisen yhteydessä tehty tarkka toimintakyvyn arviointi. Samalla on määritelty, millaista apua ja apuvälineitä hän tarvitsee. Osastolle on hankittu runsaasti rollaattoreita ja pyörätuoleja, jotta potilaat saavat henkilökohtaiset apuvälineet koko osastojaksonsa ajaksi.

– Kirjaamme potilaan toimintakykyyn, avuntarpeeseen ja apuvälineisiin liittyvät tiedot potilastietojärjestelmään, ja tietoja päivitetään, jos potilaan tilanne muuttuu. Potilaan kuntoutukseen ja toimintakykyyn liittyvät tiedot kirjataan myös potilashuoneissa oleviin kortteihin. Näin tilanteen voi tarkastaa helposti potilaan hoidon yhteydessä, Heinonen kertoo.

Laukaassa muutos on parantanut paitsi vuodeosaston potilaiden myös henkilökunnan hyvinvointia. Aiemmin potilaita autettiin sängystä kainaloista nostamalla ja housunpuntista vetämällä. Työ tehtiin omalla vartalolla ja voimaa käyttäen. Apuvälineitä oli käytössä jonkin verran. Hoitajat eivät olleet kuitenkaan saaneet koulutusta apuvälineiden käyttöön, joten ne jäivät helposti käyttämättä. Nyt apuvälineitä on enemmän, ne on asetettu helposti saataville ja kaikki hoitajat osaavat niitä myös käyttää. Potilasta ei enää nosteta, ainoastaan avustetaan liikkumaan.

Osastoilla tehtiin työnkuormittavuuden arvioinnit videointia apuna käyttäen.

– Kaikki lähtee siitä, että tuntee oman fysiikkansa ja osaa hyödyntää luonnollisia liikeratoja potilassiirroissa. Apuvälineillä voidaan tarpeen mukaan lisätä tai vähentää kitkaa. Kun autetaan oikein, vähennetään omaa työkuormitusta ja tehdään tilanteesta myös potilaalle miellyttävämpi, Heinonen selittää.

Esimerkiksi potilas, joka pystyy varaamaan hetkellisesti jakojensa varaan, voidaan siirtää sängystä pyörätuoliin varsin helposti kevyiden apuvälineiden avulla.

– Potilas istuu sängyllä ja hänen jalkansa asetetaan lattialle. Hänen alleen laitetaan muovinen liukulevy, jonka toinen pää asetetaan pyörätuoliin. Levyn avulla potilas voidaan liu’uttaa tuoliin. Uusissa potilassängyissämme on siirrettävät nousutuet, joista potilas voi pitää siirtymisen aikana kiinni. Potilaalle voidaan laittaa myös kahvallinen siirtovyö, josta hoitaja voi tarvittaessa tukea siirtymistä. Jos siirtyminen vaatii enemmän avustamista, voidaan käyttää ulkomuodoltaan hieman nokkakärryä muistuttavaa re-turneria tai järeämpiä aktiivi- tai passiivinostimia, Heinonen kertoo.

Laukaassa potilaita pyritään kannustamaan omatoimiseen liikkumiseen. Potilaat saavat tarvitsemansa apuvälineen henkilökohtaiseen käyttöönsä koko hoitojakson ajaksi.

Laukaassa potilaita pyritään kannustamaan omatoimiseen liikkumiseen. Potilaat saavat tarvitsemansa apuvälineen henkilökohtaiseen käyttöönsä koko hoitojakson ajaksi.

TURO-hanke toi muutoksen

Laukaassa toimintatapojen muutos käynnistyi vuosina 2012–2014. Tuolloin Keski-Suomen sairaanhoitopiiriin kuuluvien viiden seututerveyskeskuksen vuodeosastoilla toteutettiin Jyväskylän ammattikorkeakoulun (JAMK) vetämä TURO-hanke (Turvallisuusosaamisen kehittäminen ja työhyvinvoinnin edistäminen vanhus- ja vammaistyössä -hanke). Laukaan lisäksi mukana olivat Keuruun, Joutsan ja Konneveden vuodeosastot sekä muutamia yksityisiä yrityksiä.

Hankkeen projektipäällikkönä toiminut Anja Tanttu JAMKin hyvinvointiyksiköstä kertoo hankealoitteen tulleen seututerveyskeskuksesta, jossa kipuiltiin työergonomiaan liittyvien haasteiden kanssa. Tanttu lähti edistämään asiaa yhteistyössä seututerveyskeskusten lähiesimiesten kanssa. TURO-hankkeelle saatiin ESR-rahoitus.

– Keski-Suomen seututerveyskeskus oli perustettu vuotta aiemmin ja viisi terveysasemaa oli liittynyt yhdeksi organisaatioksi. Tarvetta oli erilaisten toimintamallien yhtenäistämiselle sekä esimies- ja hoitotyön kehittämiselle. Hankkeen alussa perustettiin projektiryhmä, jolla oli keskeinen rooli koko hankkeen ajan. Ryhmään osallistuivat ylihoitaja, terveyskeskusten lähiesimiehet, potilasturvallisuuskoordinaattori, työpsykologi sekä useampia eri alojen asiantuntijoita JAMKista, Tanttu kertoo.

Projektiryhmässä pohdittiin työn sisältöjä sekä mahdollisuuksia työn keventämiseen ja ergonomian parantamiseen. Käytännön toimenpiteet käynnistettiin tekemällä osastoilla työnkuormittavuuden arvioinnit videointia apuna käyttäen. Kun hoitotyön ongelmakohdat olivat selvillä, JAMK järjesti seututerveyskeskusten henkilöstölle ja esimiehille koulutuksia. Niissä muun muassa käytiin läpi ergonomian teoriaa, potilaan toimintakyvyn arviointia sekä turvallisia potilassiirron tekniikoita ja apuvälineitä.

– Kaikki lähtee osastolle tulevan potilaan toimintakyvyn arvioinnista. Kykeneekö potilas liikkumaan itsenäisesti vai tarvitseeko hän apua? Millaisia apuvälineitä mahdollisesti tarvitaan? Potilaita on mahdollista aktivoida monin tavoin, mutta ennen hanketta monet hoitajat eivät näistä keinoista tienneet, Tanttu muistelee.

Tanttu kiittelee seututerveyskeskuksen tekemää kokonaisvaltaista panostusta TURO-hankkeeseen. Henkilöstö osallistui johtoryhmää myöten hankkeen edistämiseen. Ylihoitaja sekä lähiesimiehet osallistuivat tekemiseen aktiivisesti ja sitoutuneesti. Näillä asioilla oli iso merkitys hankkeen onnistumisen kannalta.

Osastonhoitaja Satu Sonkamuotkan mukaan TURO-projektin myötä työntekijöiden tuki- ja liikuntaelinongelmista johtuvat sairauspoissaolot ovat selvästi vähentyneet.

Osastonhoitaja Satu Sonkamuotkan mukaan TURO-projektin myötä työntekijöiden tuki- ja liikuntaelinongelmista johtuvat sairauspoissaolot ovat selvästi vähentyneet.

Ergonomiavastaavat arjen tukena

Jokaiselta vuodeosastolta valittiin kaksi vapaaehtoista työntekijää ergonomiavastaaviksi. Tantun mukaan näin voitiin varmistaa, että hankkeessa kehitetyt toimintamallit juurtuvat työyhteisöihin. Kaikki ergonomiavastaavat suorittivat ergonomiakorttikoulutuksen, ja heidän työnkuvansa muokattiin oman yksikön tarpeisiin.

Huotari ja Heinonen toimivat hoitajan työnsä ohella Laukaan vuodeosaston ergonomiavastaavina. He vastaavat yhdessä osaston apuvälineiden hankinnasta, ylläpidosta, puhdistuksesta ja säilytyksestä. Lisäksi he neuvovat työntekijöitä apuvälineiden käytössä ja työergonomiaan liittyvissä kysymyksissä, pitävät ergonomiavartteja, perehdyttävät uusia työntekijöitä ja ratkovat osaston arjessa vastaan tulevia ergonomiahaasteita.

– Lähdimme keventämään raskaimpia työtehtäviä ja etenimme vähitellen pienempien epäkohtien poistamiseen. Kun potilassiirtoihin liittyvät toimintatavat oli muutettu, keskityimme esimerkiksi opastamaan säärihaavan hoitoon liittyvissä työasennoissa. Työkavereille työtavoissa tapahtuvat uudistukset oli helppo markkinoida, kun ne helpottivat työtä, Huotari kertoo.

Ergonomian tehtävänä on poistaa kitkaa työn ja työntekijän väliltä.

Ergonomiavastaavan työtehtävät veivät aluksi paljon Huotarin ja Heinosen työresursseja. Aikaa vaativat niin uusien apuvälineiden hankinta kuin koulutuksetkin. Alkuvaiheen jälkeen työkuorma on kuitenkin keventynyt. Kaksikko arvelee käyttävänsä ergonomiavastaavan töihin 10 työpäivää vuodessa. Tähän työmäärään sisältyy jo muillekin osastoille ja organisaatioille pidettyjä työergonomiakoulutuksia ja -esityksiä sekä -konsultaatioita.

– Olemme Liisa-Lotan kanssa suorittaneet myös ergokorttikouluttajan koulutuksen ja pitäneet koulutuksia muun muassa Keuruun ja Joutsan vuodeosastojen työntekijöille. Itse toivoisin pääseväni kouluttamaan jatkossa vielä lisää, Huotari sanoo.

Ergonomiavastaavat Mia Huotari ja Liisa-Lotta Heinonen pitävät tärkeänä, että heillä on ollut koko ajan esimiehen ja johdon vahva tuki takanaan. Se on edesauttanut uusien toimintamallien juurruttamista organisaatioon.

Ergonomiavastaavat Mia Huotari ja Liisa-Lotta Heinonen pitävät tärkeänä, että heillä on ollut koko ajan esimiehen ja johdon vahva tuki takanaan. Se on edesauttanut uusien toimintamallien juurruttamista organisaatioon.

Selkäkivut hallintaan

Lähihoitaja Sanna Mäkinen tekee vuodeosaston käytävällä potilaskirjauksia. Tietokone on sijoitettu pyörillä varustetulle siirrettävälle tietokonepöydälle. Pöydän Mäkinen on säätänyt seisomakorkeuteen, sillä istuminen ei tee hänen kipeälle selälleen hyvää.

Mäkinen innostuu kiittelemään TURO-hankkeen tuomia uudistuksia. Hän epäilee, että ilman ergonomiakoulutuksissa saatuja oppeja ja uusia apuvälineitä hän ei pystyisi enää tekemään työtään. Selkävaivat koettelevat nytkin, mutta parantuneen työergonomian ansiosta Mäkinen on välttynyt sairauslomilta.

– Muutoksen myötä työ on keventynyt huomattavasti. Koulutuksissa olen oppinut käyttämään apuvälineitä tehokkaasti ja kiinnittämään enemmän huomiota omiin työasentoihini. Jos haastavia tilanteita tulee arjessa vastaan, samalla osastolla toimivilta ergonomiavastaavilta saa nopeasti apua, Mäkinen kiittelee.

Laukaan vuodeosaston osastonhoitaja Satu Sonkamuotka on huomannut työntekijöiden tuki- ja liikuntaelinongelmista johtuvien sairauspoissaolojen vähentyneen selvästi työergonomian parannuttua. Esimerkiksi niska-, selkä, käsi- ja lonkkaoireet ovat merkittävästi vähentyneet. Sonkamuotkan mukaan ergonomiahanke on innostanut työntekijöitä huolehtimaan hyvinvoinnistaan ja lihaskunnostaan myös vapaa-ajalla.

– TURO-projektilla on ollut suuri merkitys osastollemme. En edes muista, milloin potilassiirroista on viimeksi sattunut vahinkoja. Esimiehenä koen oloni turvalliseksi, kun ergonomia-asioissa apunani ovat koulutuksen saaneet ergonomiavastaavat. He osaavat perehdyttää myös sijaiset ja uudet työntekijät oikeaoppisiin ja terveellisiin työtapoihin, Sonkamuotka sanoo.

Hänen mielestään TURO-hanke on parantanut merkittävästi myös potilaiden hyvinvointia ja turvallisuutta. Samalla hoitajien, potilaiden ja potilaiden omaistensa asenteet toimintakyvyn ylläpitoa ja omatoimisuutta kohtaan ovat muuttuneet.

– Hoitohenkilökunta on alkanut perustella sekä potilaille että omaisille, miksi toimintakyvyn ylläpitäminen ja omatoimisuuden edistäminen on niin tärkeää. Tämä on osaltaan auttanut kuntouttavan työotteen siirtymistä käytäntöön, Sonkamuotka toteaa tyytyväisenä.

Rollaattoreille, pyörätuoleille ja muille apuvälineille on omat tarkoin määritellyt säilytyspaikkansa. Henkilöstön työskentely ja potilaiden liikkuminen helpottuvat, kun apuvälineitä ei säilytetä osaston käytävällä.

Rollaattoreille, pyörätuoleille ja muille apuvälineille on omat tarkoin määritellyt säilytyspaikkansa. Henkilöstön työskentely ja potilaiden liikkuminen helpottuvat, kun apuvälineitä ei säilytetä osaston käytävällä.

Huonon työergonomian aiheuttamat ongelmat voidaan ehkäistä

Itä-Suomen yliopiston yliopistonlehtori Susanna Järvelin-Pasanen kuvaa työergonomiaa laajaksi ja monisyiseksi kokonaisuudeksi. Hyvällä ergonomialla voidaan parantaa ihmisen turvallisuutta, terveyttä ja hyvinvointia.

– Ergonomian professorini Veikko Louhevaara kiteytti osuvasti, että ergonomian tehtävänä on poistaa kitkaa työn ja työntekijän väliltä, Järvelin-Pasanen sanoo.

Hänen mukaansa työergonomia rakentuu kolmesta osa-alueesta. Fyysisellä ergonomialla tarkoitetaan työn ja sen vaatimusten sovittamista ihmisen fyysiseen toimintakykyyn. Kognitiivinen eli aivoergonomiassa on puolestaan kyse työntekijän psyykkisten ominaisuuksien ja työn vaatimusten yhteensovittamisesta.

Kolmas osa-alue on organisatorinen ergonomia, johon kuuluvat esimerkiksi työn organisointi, työaikaratkaisut, johtamiskäytäntöjen ja työyhteisön sisäisen vuorovaikutuksen kehittäminen. Näiden asioiden kehittäminen työyhteisössä tukee myös niitä toimenpiteitä, joilla fyysistä ja kognitiivista ergonomiaa kehitetään paremmaksi.

– Ergonomia tulisi nähdä yhtenä kokonaisuutena, sillä ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Ergonomian osa-alueet vaikuttavat toisiinsa ja kuormitustekijät aiheuttavat yksilöllisiä oireita. Yhdelle työntekijälle raskas fyysinen työ voi aiheuttaa tuki- ja liikuntaelinsairauksia ja toiselle psyykkisiä oireita, Järvelin-Pasanen muistuttaa.

Liisa-Lotta Heinonen näyttää, miten uusiin sairaalasänkyihin kuuluvien tukikahvojen asentoa voidaan muuttaa. Näin potilas saa kahvasta parhaan mahdollisen tuen sängystä noustessaan.

Liisa-Lotta Heinonen näyttää, miten uusiin sairaalasänkyihin kuuluvien tukikahvojen asentoa voidaan muuttaa. Näin potilas saa kahvasta parhaan mahdollisen tuen sängystä noustessaan.

Keho pääsee jo helpommalla, psyyke on kovilla

Järvelin-Pasasen mielestä työergonomia on kehittynyt koko ajan parempaan suuntaan. 1970- ja 1980-luvuilla pystyttiin poistamaan työn fyysisiä riskejä ja kuormitustekijöitä. 1990- ja 2000-luvulla huomiota kiinnitettiin enemmän stressiin ja sosiaalisiin kuormitustekijöihin.

– Tutkimustietoa kuormitustekijöistä ja niiden ehkäisystä on paljon ja keskeisimmät työturvallisuusriskit huomioidaan työyhteisöissä hyvin. Työturvallisuutta myös valvotaan tarkasti. Toisaalta ergonomiaan liittyvät ongelmat ovat aikakausisidonnaisia. Kun tietyt ongelmat ratkaistaan, tulee uusia. Nyt haasteina ovat tietotyön kuormittavuus, työajan resursointi sekä huonon sisäilman, istumatyön, etätyön ja matkustamisen aiheuttamat ongelmat. Toki myös perinteisempiä fyysisen työergonomian ongelmia ilmenee.

Tällä vuosikymmenellä yleistyneessä monipaikkatyössä Järvelin-Pasanen näkee sekä hyviä puolia että haasteita.

– On hyvä, että työpisteeltä toiselle siirryttäessä tulee vaihdettua asentoa. On oleellista, että useamman työntekijän käyttämissä työpisteissä on monipuoliset säädöt. Kun työtä tehdään useissa eri toimipisteissä, työntekijän rinnalla ei ole perinteistä työyhteisöä. Tämä ei sovi kaikille, Järvelin-Pasanen pohtii.

Kaikki työntekijät vastuussa työergonomiasta

Järvelin-Pasanen kehottaa organisaatioita satsaamaan ergonomiaongelmien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen havaitsemiseen. Ongelmat vähenisivät, jos työprosessien ja -ympäristön suunnittelussa olisi mukana ergonomia-asiantuntija ja organisaatioiden sisäinen viestintä olisi avointa ja tehokasta.

– Työpaikoilla on hiljaista tietoa, josta olisi suuri hyöty työergonomian kehittämisessä. Työntekijöillä on kokemuksen tuomaa tietoa siitä, mikä heikentää tai parantaa työturvallisuutta. Tieto ei kuitenkaan aina välity johdolle. Esimiesten tulisikin pystyä viemään viestiä molempiin suuntiin organisaatiossa.

Järvelin-Pasanen muistuttaa, että työergonomian suunnittelun ja tekemisen halun tulisi löytyä organisaation sisältä. Työterveys tukee tässä toki tarvittaessa.

– Omat vastuunsa on niin työntekijöillä, esimiehillä kuin johtajilla. Ergonomiatietoisuutta tulisi opettaa jo ammattiin johtavissa opinnoissa, jotta työpaikoilla osattaisiin toimia oikein. Työpaikoille tarvittaisiin myös ergonomiaosaajia kehittämään ratkaisuja arjen ergonomiahaasteisiin.

Järvelin-Pasanen muistuttaa, että ergonomian edistäminen ei tarkoita aina kalliita kalusteinvestointeja. Pienilläkin asioilla saadaan paljon aikaan. Esimerkiksi istumatyössä tunnin välein seisomaan nouseminen ja hetken venyttely merkitsevät paljon.

JAMKin TURO-hankkeesta tekemän julkaisun voi ladata maksutta verkosta.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.