Raitiovaunukuljettajien työhyvinvointia tutkittiin
Kuvateksti: Raitiovaununkuljettaja Sarianna Venäläinen on ammattikuljettajien perhettä.Harva tulee ajatelleeksi, että raitiovaununkuljettaja voi joutua päivittäin vaaratilanteisiin kaupunkiliikenteessä. Vain toinen kuljettaja voi ymmärtää, miltä tuntuu, kun kiskoille varomattomuuttaan joutuneen kaupunkilaisen hengenlähtö on parista kymmenestä sentistä kiinni.
Läheltä piti -tilanteet ottavat kyllä sydämestä joka kerta jopa vuosien jälkeen, sanoo helsinkiläinen raitiovaununkuljettaja Sarianna Venäläinen.
– On tosi vaikeaa ja stressaavaa yrittää saada 35 000–40 000 kiloa painava vaunu pysähtymään, kun joku kävelee vaikkapa punaisia päin.
Venäläinen on ollut HKL:n raitiovaununkuljettaja runsaat viisi vuotta. Hän kertoo olevansa ammattikuljettajien perhettä: isä on ollut autonkuljettajana valtiolla, sisko ja isoisä puolestaan bussinkuljettajia. Tästäkin syystä ammatinvalinta oli hänelle luonteva.
Venäläinen pitää työstään. Sen parasta antia ovat vaihtelevuus, työkaverit ja matkustajatkin melkein aina.
Vaaratilanteiden ohella kuljettajan työtä leimaa jatkuva vuorotyön tekeminen. – Vaikka olen aikaisemminkin tehnyt vuorotyötä ja yötyötäkin, on työrytmin jatkuva muuttuminen melko raskasta. Kun neljän jälkeen aamulla alkavasta aamuvuorosta vaihtaa iltavuoroon, se vaikuttaa unensaantiin.
Työvuorot ja linjat voivat vaihtua päivittäin
Tällä hetkellä Venäläinen noudattaa työssään niin sanottua sijaisen ajosarjamallia. Se tarkoittaa, että ajettavat työvuorot ja ajettavat linjat vaihtuvat päivittäin. Seuraavan päivän vuoron saa tietää vasta edellisenä päivänä kello 14.
Ajosarjat muuttuvat isossa mittakaavassa raitiovaunujen kesä- ja syysaikataulujen mukaan. Myös esimerkiksi laiva-aikataulujen muutokset näkyvät heti työajoissa.
Poikkeuksia työaikoihin tulee usein.
– Viisi vuotta talossa ei vielä riitä siihen, että saisin itse valita, mitä vuoroa tai reittiä saan ajaa palvelusaikajärjestyksen takia. Toisaalta koska meitä kuskeja on 400, on kaikkien työaikatoiveiden huomioon ottaminen luultavasti täysin mahdotonta.
Kolme huskya ylläpitävät työkykyä
Kolme kotona olevaa siperianhuskya ylläpitävät Venäläisen työssä jaksamista. Noin yhdeksän tunnin istuminen vaatii vastapainoksi liikuntaa. Myös juttutuokiot toisten kuljettajien kanssa taukotiloissa Hakaniemen torin alla tai Töölön hallilla ovat henkisesti tärkeitä. Näissä juttutuokioissa puidaan muun muassa vaaratilanteita.
– Toivoisin aina välillä, että johto kuuntelisi enemmän meitä kuskeja, jotka olemme kuitenkin tämän työn asiantuntijoita, Venäläinen jatkaa.
Venäläinen kertoo senkin, minkä linjan ajamisesta hän pitää eniten Helsingissä: – Yhdistelmäreitti 3, 2 ja 7 on paras, siinä näkee koko kaupungin, kotikaupungin.
Aikaiset aamuvuorot hankalimpia
Työterveyslaitoksen ohjelmapäällikkö Mikael Sallinen johti vuosina 2016–2017 toteutettua kaupunkiliikenteen kuljettajatutkimusta. Hankkeessa hyödynnettiin kysely-, kenttä-, ja työaikarekisteritietoja.
Tutkimuksen rahoitti Työsuojelurahasto.
Internetissä saatavilla oleva Vire-työkalu on eräs keino arvioida erilaisten työvuorojen kuormittavuutta.
– Kuljettajien työhyvinvoinnin tilanne on yllättävän hyvä siihen verrattuna, kuinka stressaavaa kaupunkiliikenteessä ajaminen on. Kuljettajien terveyden ja turvallisuuden kannalta optimitilanne olisi sellainen, että he saisivat nukkua hyvin työvuorojen välillä. Se ei vain yksinkertaisesti onnistu aina.
Internetissä saatavilla oleva Vire-työkalu on eräs keino arvioida erilaisten työvuorojen kuormittavuutta. – Hankalimpia tuntuvat olevan aikaiset aamuvuorot, jolloin monen yöuni jää liian lyhyeksi, alle kuuteen tuntiin.
Tutkimuksen mukaan pitkät aamu- tai iltavuorojaksot kuormittivat kuljettajia enemmän kuin muut käytössä olevat työaikaratkaisut.
Raitiovaununkuljettajat eivät kuitenkaan ole keskimäärin niin väsyneitä kuin esimerkiksi rekkakuskit tai liikennelentäjät.
Videokuvaa vaaratilanteista
– En ole myöskään koskaan havainnut niin riskialtista työympäristöä kuin missä raitiotievaununkuljettajat tekevät työtään, Sallinen kertoo tutkimushavainnoista.
Rekkakuskit ovat jo kokeilleet Jyväskylän yliopiston ja Trafin kanssa kehitettyä tallennuslaitetta, jolla voidaan saada videokuvaa jälkikäteen vaaratilanteista. Kyseinen laite saattaisi sopia raitiovaunuliikenteeseenkin.
Tutkimus paljasti myös selkeän kehittämiskohteen. Siinä kyse on omiin työaikoihin vaikuttamisesta. Esimerkiksi pienten lasten vanhemmat toivovat tätä.
Mikael Sallinen on käynyt esittelemässä kuljettajatutkimuksen tuloksia ja kehitysideoita HKL:n johtokuntaa myöten. – Erilaisten jatkotoimien miettiminen on paljon hedelmällisempää, jos sitä tehdään yhdessä kumppanien kanssa, hän kertoo.
Kustannustehokkuutta ei voi unohtaa
HKL:n liikennöintiyksikön johtaja Arttu Kuukankorpi pitää hyvinkin mahdollisina, että HKL ryhtyy kokeilemaan erilaisia työvuoron kiertosysteemejä kuljettajien vireystilan nostattamiseksi.
– Nykyinen tapa hoitaa työvuorot on pysynyt kutakuinkin samanlaisena sata vuotta.
Varsinaisia yövuorojakin on ajateltu, mutta niiden todettiin olevan vielä rasittavampia kuin esimerkiksi aikaisimmillaan neljältä alkavat aamuvuorot. Viimeisimmät yövuorot päättyvät puolestaan kolmelta yöllä.
Uusien työvuorojen mielekkyyttä ei voi tietää etukäteen, vaan niitä täytyy kokeilla ensin.
– Toisaalta palvelujen ostaja HSL vaatii meiltä kustannustehokkuutta, mikä täytyy muistaa kaikissa kokeiluissa.
Kuljettajille ollaan myös kehittämässä mobiilisovellusta, jonka eräs ominaisuus olisi vaaratilanteista ilmoittaminen. Nyt ilmoitukset tehdään jälkikäteen varikolla.
– Kuljettajien oma mobiilisovellus voisi olla myös sopivin tapa esittää toiveita työvuoroista. •
Hyvin kirjoitettu. Edetään yksityisestä kokemukseesta tylsiin hallinnollisiin taustoituksiin. Dramaattinen alku vähältä piti-tilanteesta. Lukija heti mukana.