
Metsäkoneenkuljettajan työ on istumatyötä ja työvuorot venyvät 12-tuntisiksi
Modernin metsätyökoneen ohjaamossa on hiljaista ja lämmintä. Ja helteellä puolestaan mukavan viileää. Nykypäivänä haasteena ovatkin pitkät vuorot ja jatkuva istuminen.
Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Niin kauan kuin on ollut työelämää, on sitä pyritty parantamaan. Pyörä on silti keksitty monta kertaa uudestaan. Toimintaympäristö ja työelämä muuttuvat, mutta jotkut teemat tuntuvat toistuvan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Osaa työelämän haasteista tuntuu olevan erityisen vaikea ratkaista.
1900-luvun alkupuolella vaikuttanut ”ihmissuhdekoulukunta” korosti, että ”työpaikan ongelmiin tulee puuttua varhain”. Tämähän kuulostaa kovin tutulta nykykeskustelussakin.
Sama koulukunta toi esiin, että työntekijöitä kannustaa, kun heidän mielipiteitään kuullaan ja ne otetaan huomioon. Tämäkin noin sata vuotta vanha prinsiippi kuulostaa edelleen ajankohtaiselta johtamisopilta.
Viime vuosina Suomessa on vannottu työkyvyttömyyskustannusten laskemisen, seuraamisen ja analysoimisen nimeen. ”Euro on paras konsultti”-lähestymistapaa on pidetty erityisen modernina.
Kuitenkin Sirkku Kivistö, Jussi Turtiainen ja Ari Väänänen toteavat kirjassa Suomalainen työntekijyys 1945–2013, että työolojen turvallisuudesta kiinnostuttiin jo 1800-luvun teollistumiskehityksen aikaan. Syynä oli se, että tapaturmat ja sairastumiset aiheuttivat kustannuksia tehtaiden omistajille.
Vaikka keskustelu tuntuu joskus junnaavan, työelämän parantaminen kuitenkin etenee. Kuntien eläkevakuutuksessa (Keva) on seurattu tutkimuksin erityisesti kunta-alan työelämää noin 15 vuoden ajan. Samaan aikaan olemme kehittäneet työelämää yhdessä asiakkaidemme kanssa. Ajanjaksolla näkyy selvästi, kuinka organisaatioiden edistyminen työelämäasioissa tapahtuu vaiheittain ja eriaikaisesti eri tasoilla.
Ensimmäisessä vaiheessa työhyvinvointi ja sen tukeminen tunnistettiin ilmiönä, siitä alettiin puhua ja siitä tehtiin kirjauksia organisaatioiden dokumentteihin. Kyselyjen perusteella lähes kaikki kuntaorganisaatiot pitävät nykyisellään työhyvinvointia omalta kannaltaan strategisesti tärkeänä.
Toisessa vaiheessa kehitettiin toimintamalleja työkykyongelmien tunnistamiseen. Tyypillisesti ensin rakennettiin varhaisen puuttumisen malli. Tähän kannustaa myös Kelan työterveyshuollon korvauskäytäntö. Lähes kaikilla kunta-alan organisaatioilla onkin olemassa toimintatapa vähintään varhaiseen tukeen.
Kolmas vaihe liittyy siihen, miten toimintamallit toimivat ja miten työhyvinvointi- ja työkykyasioita johdetaan. Tältä osin tietomme viittaavat siihen, että toimintamallien toimivuudessa ja toisaalta työhyvinvointi- ja työkykyasioiden johtamisessa olisi varaa parantaa.
Haasteellista on muun muassa se, että lähiesimiehet eivät aina toimi oman roolinsa edellyttämällä tavalla. Heiltä puuttuu osaamista ja uskallusta puuttua työkykyongelmiin. Toisaalta työkyky- ja työhyvinvointiasioiden johtamisessa tarvittaisiin lisää tavoitteiden asettamista ja suunnitelmallista kehittämistä.
Haasteena onkin nivoa yhteen strategiset tavoitteet, toimintamallit ja niiden toimivuus käytännön tasolla. Tähän tarvitaan johtamista.
Palaamme jälleen historiaan.
1990-luvulla julkaistun Työterveyslaitoksen TYKY-Barometrin yksi johtopäätös oli, että ”työkykyä ylläpitävä toiminta tulee integroida kiinteämmin osaksi organisaatioiden normaalia toimintaa.” Hieman mutkia oikoen olemme siis edelleen samoissa haasteissa kuin 20 vuotta sitten.
Jotta työelämän parantamista voidaan johtaa, tarvitaan tietoa ja tietojohtamista. Tietoa on vuosien saatossa hankittu tilastoimalla, mittaroimalla, toteuttamalla tutkimuksia ja laatimalla selvityksiä.
Nykypäivän tutkimusvälineillä työhyvinvointia on mahdollisuus mitata vaikka päivittäin tai monta kertaa päivässä. Digitalisaatio tuo mukanaan uudenlaisia mahdollisuuksia työhyvinvoinnin mittaamiseen ja sen seurantaan. Tulevaisuus näyttää jopa hurjalta erilaisten antureiden
ja uusien mittaamistapojen yleistyessä.
Professori Harri Laihonen on todennut, että keskeisin tietojohtamisen dilemma ei kuitenkaan liity itse tietoon ja sen keräämiseen vaan siihen, miten tieto analysoidaan ja miten se muuttaa organisaation ja sen jäsenten toimintaa.
Lopuksi piipahdamme yhteiskunnallisen päätöksenteon ylätasolla.
Sipilän hallituksen ehdottaessa ensimmäisen sairauslomapäivän palkattomuutta on paljastunut, että sairauspoissaoloja koskeva käsitteistö, mittaaminen ja laskentatavat eivät Suomessa ole kovinkaan vakiintuneita. Meillä ei myöskään ole laajaa ymmärrystä ilmiön dynamiikasta. Siksi on ollut vaikeaa muodostaa tiedollista pohjaa päätöksentekoon ja arvioida ehdotuksen vaikutuksia.
Yksi myönteinen seuraus hallituksen suunnittelemaan sairauspäivärahauudistukseen liittyen voikin olla se, jos kansallisella tasolla kyettäisiin muodostamaan yhtenäisempää sairauspoissaoloihin liittyvää tilastointia ja laskentakäytäntöjä. Tämä todennäköisesti helpottaisi myös joidenkin ikiaikaisten työelämän parantamisen haasteiden ratkaisemista. •
Pauli Forma
valtiotieteiden tohtori, dosentti ja Kevan työelämäpalvelujen johtaja
Modernin metsätyökoneen ohjaamossa on hiljaista ja lämmintä. Ja helteellä puolestaan mukavan viileää. Nykypäivänä haasteena ovatkin pitkät vuorot ja jatkuva istuminen.
Etätyössä tarvitaan uudenlaista sosiaalista älykkyyttä, kun tunnetilatkin pitäisi aistia verkon kautta. Työyhteisössä jokainen on vastuussa viestinnän tehosta ja kommunikoinnin sujuvuudesta.
Kalakauppias Max Grönholm ei suostu nimeämään lempikalaansa, sillä ei ole olemassa kalaa, josta hän ei hyvin valmistettuna pitäisi. Lempivedeneläviään Maxin Kala on myynyt vuodesta 2016 Espoon Kauklahdessa. Max perusti kaupan vanhaan puutaloon kiemuraisen kylätien varrelle, ja siitä asti kauppa on käynyt. Jopa niin hyvin, että viime vuonna myymälä siirtyi isompiin tiloihin Kauklahden Lasihyttiin. Intohimo tuoreeseen
Maailmanlaajuinen koronavirus yllätti yhteiskunnan ja liike-elämän maaliskuussa. Pahiten osumaa otti ravintola- ja matkailuala. Ravintoloitsija Henri Alén tiesi, että kriisijohtamisessa tärkeintä on viestiä selkeästi. Vain näin voi selvitä kriisistä mahdollisimman vähin vaurioin – jos siitä on mahdollista selvitä.