– Olosuhteita voi harvoin muuttaa juuri nyt, mutta omaan mieleen voi vaikuttaa, muistuttaa Ville Ojanen.

Vinkkejä työelämään

• 28.04.2021

Psykologi Ville Ojanen: ”Jaksaakseen työelämän jatkuvassa muutoksessa, on tunnettava itsensä paremmin.”

Työelämän pysyväksi vakiintunut käymistila haastaa jokaisen. Psykologi Ville Ojanen korostaa, että pärjääminen vaatii uudenlaista osaamista ja henkistä kapasiteettia, paineensietoa, itsensä johtamiskykyä sekä muita tunnetaitoja.

Työelämässä on paljon erilaisia epävarmuustekijöitä, jotka kuormittavat työntekijöitä. Työelämätaitojen kehittämiseen erikoistunut psykologi Ville Ojanen arvioi jatkuvan muutoksen niistä isoimmaksi stressin aiheuttajaksi. Pitkittyvä epävarmuus syö ihmistä.

Muuttuvat tilanteet voivat aiheuttaa turhautuneisuutta ja stressiä, jota kiire vielä lisää. Tiedostamatta jäävät mielentilat ja tunteet purkautuvat vuorovaikutustilanteisiin ja tekevät niistä hankalia, jolloin koko organisaation toimintakyky saattaa vaarantua.

Muutosta vastaan on turha taistella. Sen sijaan voimme vaikuttaa siihen, miten sen koemme, ja miten heijastamme tuntemuksiamme muihin. Hyvä vuorovaikutus on työnteon perusta.

Omaan oloon ja käyttäytymiseen työyhteisön jäsenenä voi hänen mukaansa vaikuttaa vain, jos tunnistaa omat tapansa toimia ja reagoida.

– Jaksaaksemme työelämän jatkuvassa muutoksessa meidän on tunnettava itsemme paremmin. Riittävä lepo, hyvä ravinto ja liikunta eivät enää riitä palautumiseen, vaikka tärkeitä ovatkin. Pitää olla myös ajan tasalla siitä, mitä itselle kuuluu. Itseltään kannattaa kysyä säännöllisesti, miltä minusta nyt tuntuu ja miten minulla menee. On tärkeää olla tietoinen siitä, tuottaako oma työ mielihyvää vai kuormittaako se jo liikaa, Ojanen sanoo.

Ojanen puhuu mentalisaatiosta. Tällä hän tarkoittaa oman ja toisen mielen pitämistä mielessä, erityisesti vuorovaikutuksessa. Omaan oloon ja käyttäytymiseen työyhteisön jäsenenä voi hänen mukaansa vaikuttaa vain, jos tunnistaa omat tapansa toimia ja reagoida. Silloin pystyy myös ottamaan vastuuta omasta käyttäytymisestään. Itsetuntemusta kehittämällä voimme vaikuttaa paitsi tapaamme kohdata hankalat kokemukset myös muut ihmiset.

Hengittämällä hyvä tulee

Ihminen on sopeutuvainen. Sekä epävarmuuden- että paineensietokykyä voi kehittää. Ensimmäinen askel Ojasen mukaan on arvioida oman toimintaympäristön haasteet realistisesti; onko tämä tekemätön paikka vai voinko vaikuttaa tilanteeseeni.

– Olosuhteita voi harvoin muuttaa juuri nyt, mutta omaan mieleen voi vaikuttaa ihan missä vaan. Oleellista on pysähtyä miettimään, millaisista tekijöistä hetki muodostuu. Kysyä itseltä, miltä nyt tuntuu ja mistä asioista on tietoinen. Epämiellyttäviä mielentilojaan ei kannata painaa pois, vaan tunnistaa ne. Sen jälkeen voi etsiä jotain myönteistä. On hyödyllistä oppia näkemään pienetkin hyvät merkit.

Stressaantunut ihminen kokee helposti pienetkin vastoinkäymiset elämää suurempina.

Syvään hengittäminen on hyvä tapa tulla paremmin itsensä kanssa toimeen. Erilaisia hengitystekniikoita voi harjoitella, vaikka kesken työpäivän. Rauhoittuminen elämän peruskysymysten äärellä auttaa kohtaamaan erilaiset tunteet ja havaitsemaan syyt niiden kokemiseen. Harjaantuneet tietoisuustaidot helpottavat oman hyvin- ja pahoinvoinnin tunnistamista, jotta ne eivät siirtyisi vuorovaikutukseen.

– Stressaantunut ihminen kokee helposti pienetkin vastoinkäymiset elämää suurempina. Tällaisessa tunnemyrskyssä sitten yritämme hoitaa työmme yhteistyössä muiden kanssa. Kestävämpää olisi pyrkiä ensin ymmärtämään, miten muut saattavat kokea tilanteen ja katsoa todellisuutta tästä näkökulmasta. Saatamme löytää asioihin uuden näkökulman, jota emme aiemmin tulleet edes ajatelleeksi.

Siedettävällä tasolla oleva stressi ei ole Ojasen mielestä pahaksi, vaan se tukee tehokasta toimintaa. Sopivassa stressissä yksilö kykenee ottamaan vastuuta käyttäytymisestään ja on tietoinen tavastaan olla vuorovaikutuksessa. Silloin kykenee myös hyvään yhteistyöhön.

Jonglöörijohtaja pitää muutospallot ilmassa

Työelämän ennakoitavuus on Ojasen mukaan muutamina viime vuosina entisestään vähentynyt. Epävarmuus ei välttämättä johdu korona-ajasta, vaan siitä, että muutosten tahti koko ympäröivässä maailmassa on niin voimakas.

– Johtajat johtavat organisaatioita kuin sirkustaiteilijat konsanaan, palloja ilmassa pidellen. Mitään asioita ei hakata varmuudella kiveen. Siitä on tullut tapa reagoida uusiin tilanteisiin. On muodikasta ilmaista, että organisaatiot pidetään ketterinä.

Johdon vastuu ei poista yksilön vastuuta.

Ruohonjuuritasolle jatkuva muutostila näkyy kuitenkin usein päätösten tempoiluna. Tämä lisää työntekijöiden kokemaa voimattomuuden tunnetta. Vaihtuvat ohjeistukset lisäävät kiireen tuntua.

– Ihmiset kaipaavat ennakoitavuutta. Halutaan, että asiat menisivät ainakin pääsääntöisesti siten, kuin itse toivoisi. Telakan duunarilla ongelmat saattavat näkyä yleisinä jaksamisen ongelmina, jollain muulla pinnan kiristymisenä. Johdon vastuu ei kuitenkaan poista yksilön vastuuta. On mietittävä omaa roolia ja katsottava peiliin.

Avainasemassa on Ojasen mielestä kyky tarkastella omaa tapaansa toimia vuorovaikutuksessa. Miten kehittää itseään niin, että pystyy tuomaan luottamuksen ja turvallisuuden kokemuksia myös työpaikalle?

Puhuminen auttaa aina

Suomalaista työelämää vaivaa Ojasen mielestä edelleen puhumattomuuden kulttuuri. Ongelmien ottaminen käsittelyyn tuntuu usein vaikealta. Työtovereiden spontaani asioiden ruotiminen kahvikupin äärellä on yleinen, mutta ei pitkän päälle kovin ammattimainen tapa purkaa mieltä.

– Omatoimisessa tilanteen purkamisessa saattaa käydä niin, että joku joutuu kuorman kantajaksi ja pitämään yllä keskustelutilanteita. Asetelma ei ole reilu. Pahimmillaan tällainen omatoimisuus voi johtaa vääristyneisiin käyttäytymismalleihin ja kaikenmoisiin sotkuihin ja solmuihin.

Työpaikan ilmapiirin johtaminen ja pattitilanteiden purkaminen edellyttää taitavaa ihmisten johtamista ja joskus ammattilaista. Organisaatioiden johdon pitäisi Ojasen mielestä ottaa nykyistä paljon enemmän vastuuta ihmislähtöisen työilmapiirin luomisessa.

– Ongelmien tekeminen näkyviksi vaatii paljon. Kuuntelemisen ilmapiiriä tulisi vahvistaa. Johtamiskäytäntöihin, -asenteisiin ja tapoihin tarvittaisiin myös aimo annos lisää ihmislähtöisyyttä, Ojanen sanoo.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.