Pommin purkua ja metsän istutusta Laosissa

Lao Airlinesin kone lennättää liikemiehiä ja matkailijoita Bangkokista. Se ylittää puolentoista kilometrin levyisen Mekongjoen ja laskeutuu Savannakhetin kansainväliselle lentokentälle, Etelä-Laosiin.

Laos on metsäinen ja vuoristoinen sisämaavaltio Kaakkois-Aasiassa. Sitä pidetään Thaimaan köyhänä pikkuveljenä.

Lentokentällä liikemiehet häviävät nopeasti heitä vastassa olleisiin henkilöautoihin. Turistiryhmää odottaa linja-auto, joka vie heidät Savan Vegasin kasinolle.

Savannakhet on tärkeä kaupan keskus ja rajakaupunki, jonka kautta kulkee maateitse tavaraa itään ja länteen – idässä häämöttävät Vietnam ja Kiina, lännessä Thaimaa ja muu Kaakkois-Aasia.

Helpotukset houkuttavat yrityksiä

Savannakhetistä lähtee 250 kilometrin pituinen valtatie numero yhdeksän kohti Vietnamin rajaa. Osa liikemiehistä suuntaa tien varteen Savan Parkin erityistalousalueelle.

Tehtaiden portteja koristavat tutut nimikyltit. Esimerkiksi japanilaiset Toyota ja Nikon sekä maailman johtava silmälasilinssivalmistaja, ranskalainen Essilor, tekevät tuotteitaan teollisuusalueella.

Erityistalousalueella toimii lähes neljäkymmentä yritystä. Laosin kommunistisen hallituksen tavoitteena on lisätä ulkomaisia investointeja tarjoamalla yrityksille erilaisia vapautuksia ja helpotuksia esimerkiksi verotuksessa.

Laosissa kaskiviljely on perinteinen viljelymuoto. Se on tuhoisaa metsille, sillä joka vuosi metsästä raivataan uusi alue. Peltometsäviljely on kestävämpi ja tehokkaampi maankäyttömuoto.

Talous on riippuvainen luonnonvaroista

Matka kohti Vietnamin rajaa etenee hitaasti. Se ei johdu ruuhkaisesta liikenteestä vaan ysitien huonokuntoisuudesta. Sitä parannettiin kymmenisen vuotta sitten, kun japanilaiset rahoittivat muutamien tieosuuksien kunnostuksen – sillä seurauksella, että tie on paikoin hyvä- ja paikoin huonokuntoinen. Vastaan tulee kolme rekkaa lastinaan kuparilevyjä. Ne tulevat Xeponin kupari- ja kultakaivokselta, joka on Laosin suurin. Rekat ajavat letkana, sillä vaarana on, että ne ryöstetään.

Tiellä kulkee päivittäin tonnikaupalla jalometalleja, joten järjestäytyneelle rikollisuudelle yksikin lasti olisi jättipotti.

Vaikka 1980-luvun lopulla käynnistyneet talousuudistukset ovat synnyttäneet maahan uusia elinkeinoja teollisuuteen ja palvelualoille, talous on edelleen riippuvainen luonnonvarojen viennistä. Niitä ovat esimerkiksi jalometallit ja puutavara.

Valtavat metsävarat ovat houkutelleet maahan myös metsäteollisuutta. Monet hankkeet ovat kuitenkin aiheuttaneet arvostelua puiden laittomien hakkuiden ja raakapuun salakuljetuksen sekä tätä kautta pahenevan metsäkadon takia.

Kylänraitti on kaupankäynnin keskus

Xeponin kylänraitti on aamuseitsemältä vilkkaimmillaan. Iäkkäät miehet seurustelevat pienessä kojukahvilassa ja siemailevat aamukahvia. Suosittu aamupala on jauhelihalla, kurkulla ja tuoreella korianterilla täytetty patonki. Laos oli aikanaan Ranskan siirtomaa, jolloin patonki rantautui paikalliseen ruokakulttuuriin.

Torilta asukkaat hankkivat päivittäis- ja maataloustarvikkeensa. Osa kauppiaista on asetellut tuotteensa näytille tien viereen: pikkupossuja pärekoreissa, läheisistä joista narrattuja kaloja ja sammakoita sekä lähimetsistä pyydystettyjä pikkunisäkkäitä.

Xeponissa sijaitsee myös metsäjätti Stora Enson toimisto. Stora Enso aloitti puunviljelyn Laosissa vuonna 2007 ja työllistää yhteensä 170 ihmistä.

Kiengluang on yksi Stora Enson yhteistyökylistä, jonne yhtiön kehittämisrahalla on vedetty sähköt ja rakennettu kaivo. Puupaalujen päälle rakennetut talot ovat tyypillisiä Laosissa.

Puunviljely ja ruuantuotanto yhdistyvät

Iltapäivällä Takorin kylässä on hiljaista. Kylän aikuiset ovat lähteneet auringon noustua töihin riisiviljelyksilleen. Lapset ovat kerääntyneet Apean kioskille. Heillä on vapaata koulusta, koska tänään opettaja ei ole paikalla.

Takor on yksi Stora Enson yhteistyökylistä. Paikalliset viranomaiset osoittavat yhtiölle peltometsäviljelykseen tarkoitettuja maita, joiden käytöstä se neuvottelee maat hallitsevan kylän kanssa.

– Jos pääsemme sopimukseen, yhtiö kasvattaa mailla eukalyptuspuita ja maanviljelijät viljelevät yhdeksänmetristen puurivien välissä riisiä tai muita ruokakasveja, Viengxay Chita kertoo. Hän vastaa Stora Enson paikkatietojärjestelmistä ja maan hankinnasta.

Korvaukseksi Stora Enso maksaa kylälle kehittämisrahaa noin 330 euroa hehtaarilta. Kylä päättää rahan käytöstä. Sillä on esimerkiksi sähköistetty kyliä, rakennettu kaivoja ja saniteettitiloja sekä parannettu teitä ja koulutiloja.

Kylän varapäällikkö Aler on tyytyväinen yhteistyöhän Stora Enson kanssa, vaikka parannettavaakin on.

– Riisisato on parempi ensimmäiset pari vuotta, mutta sen jälkeen alueella ei voi enää viljellä, Aler selvittää.

Stora Enson aluejohtaja Juha Anttila myöntää ongelman ja sanoo, että siihen yritetään etsiä ratkaisua.

– Viljelysalue voitaisiin esimerkiksi jakaa pienemmiksi palstoiksi, joita viljeltäisiin vuoron perään, Anttila suunnittelee.

Syrjäkylät tyhjenevät hiljalleen

Kylän rutiinit toistuvat samoina päivästä toiseen. Kioskinpitäjä Apea kertoo, että aikuiset palaavat pelloilta iltapäivällä ja alkavat valmistaa illallista. Ruuan perusta on riisi. Lisukkeeksi haetaan kasvimaalta vihanneksia ja läheisestä joesta kalaa.

Auringon laskiessa perheet vetäytyvät kotioloihinsa. Nykyään monilla on jo televisio ja kännykkä, mutta ennen sähköjä ei ollut niitäkään.

Maaseudun pikkukyliä vaivaa suomalaisillekin tuttu ilmiö. Nuoret haluavat kaupunkeihin opiskelemaan tai töihin, eikä maanviljely enää kiinnosta.

Syrjäseudun metsien suojissa pyörii myös toisenlainen bisnes – ihmiskauppa. Laos on maailman köyhimpiä maita, jonka koulutus- ja työmahdollisuuksien vähäisyys saa monet hakeutumaan rajan yli vauraampaan Thaimaahan – keinolla millä hyvänsä. Usein naiset ja tytöt päätyvät prostituoiduiksi ja miehet pakkotyöhön tehtaisiin ja kalateollisuuteen.

Ning lajittelee taimia päiväpalkalla Stora Enson taimitarhalla Vongvilayn kylässä. Hengityssuojain suojaa häntä orgaaniselta pölyltä, bakteereilta ja homeilta.

Päivätyöt metsäyhtiölle tuovat lisätuloja

Panya ja Namma työskentelevät teknikkoina Stora Enson taimitarhassa Vongvilayn kylässä. Siellä kasvatetaan suurin osa tarvittavista eukalyptuspuun taimista. Heidän lisäkseen tarhalla työskentelee 10–20 kyläläistä sesongin mukaan.

Koska kyläläisten pääelinkeino on maanviljelys, päivätyöt Stora Ensolla tuovat heille lisätuloja. He päättävät keskenään, ketkä tulevat töihin, jotta työt jakautuisivat tasaisesti eri perheiden kesken.

Vastaavalla tavalla yhtiö toimii myös puiden istutuksen ja hoidon kanssa: samalla kun maanviljelijät hoitavat omaa riisiviljelmäänsä, he perkaavat puurivistöjä päiväpalkalla.

Anttilan tavoitteena on tarjota myös hakkuu-urakoita mahdollisimman paljon kyläläisille. Hän tilaa kalustoa tulevia hakkuita varten – muun muassa moottorisahoja, jotka tulevat korvaamaan kyläläisten kaarisahat ja viidakkoveitset. Samalla se tarkoittaa, että työturvallisuuteen on kiinnitettävä enemmän huomiota.

– Täällä on menty metsään varvastossuilla tai avojaloin, mutta koneita käsiteltäessä pitää olla työkengät ja muut tarvittavat suojavarusteet, Anttila linjaa.

Loa, In ja Kampui esittelevät raivaustyömaalla, miten metallinpaljastimet toimivat. Jokaista metallinpaljastimen löytämää metalliesinettä on käsiteltävä kuin pommia.

Maa on ensin raivattava turvalliseksi

Stora Enson metsitystyömaalla Nalongmaissa on käynnissä räjähteiden raivaus. Työnjohtaja Chan Tong työskentelee Oumma UXO Clearancen palveluksessa, joka on taistelualueiden raivaamiseen erikoistunut yritys. Se toimii alihankkijana Stora Ensolle ja työllistää nelisenkymmentä koulutettua räjähteiden raivaajaa.

Vaikka Laos ei ollut Vietnamin sodassa osapuolena, yhdysvaltalaiset pudottivat sen Vietnamin vastaiselle rajalle yli kaksi miljoonaa tonnia pommeja, joita löytyy yhä maaperästä.

Maan- ja metsänviljelyksessä tämä tarkoittaa sitä, että maa-alue on raivattava pommeista ennen mitään muita toimia.

Tongin mukaan pomminraivaus ei ole niin vaarallista työtä kuin ensi kuulemalta saattaa tuntua, silloin kun se tehdään ammattimaisesti.

– Emme siirrä pommeja vaan tuhoamme ne räjäyttämällä, Chan selventää.

Paikallisille ihmisille pommit voivat kuitenkin olla vaarallisia. Edelleenkin Laosissa sattuu viitisenkymmentä onnettomuutta vuosittain: enimmäkseen pikkupojille, jotka pesäpallon kokoisia rypälepommeja löytäessään alkavat pelata niillä palloa.

BLU3B -rypälepommi löytyi Nalongmain räjähteiden raivaustyömaalta. Keskimäärin tuhatta löydettyä metalliesinettä kohden löytyy yksi pommi ja yksi pommi hehtaaria kohden.

Turismi kasvaa nopeasti

Matkaa Vietnamin rajalle olisi enää kymmenkunta kilometriä, mutta palaamme samaa ysitietä takaisin Savannakhetiin.

Lentokentän edustalla seisoo sama Savan Vegas -kasinon auto kuin tullessamme odottaen Bangkokin koneen saapumista. Kasinotoiminta on kiellettyä Laosin naapurimaissa, kuten Kiinassa ja Thaimaassa, joten kasinot houkuttavat turisteja maahan.

Matkailu onkin nopeimmin kasvavia toimialoja. Maassa vierailee vuosittain lähes neljä miljoonaa matkailijaa, joista puolet tulee Thaimaasta.

Kasinotoiminta aiheuttaa paikallisissa ihmisissä ristiriitaisia ajatuksia, mutta sen annetaan kuitenkin jatkua, koska se tuo paljon kaivattua työtä ja toimeentuloa.