Henkilö

• 03.09.2018

Polku päälliköstä pyykkäriksi ei harmita

”En olisi koskaan uskonut, kuinka hyvä päätös tämä oli.On erinomaista, kun voi päättää ihan kaikesta itse”, toteaa pesulayrittäjäksi ryhtynyt Nokian entinen tuotekehitysjohtaja Minna-Liisa Vesanen.

Minna-Liisa Vesasen taustasta on ollut hyötyä: teknologia helpottaa arkea monin paikoin, ja prosesseja on viilattu pesuaineita ja -ohjelmia myöten.

Vain muutama vuosi sitten sama pyykkäri suhasi ympäri maailmaa jakkupuku päällä Nokian tuotekehitysjohtajana.

– Minulla on terve itsetunto, mutta toivoton työn hakeminen nakersi sitä.

Yrittäjä kutsuu itseään pyykkäriksi ja tuttua pesuainetoimittajaa saippuakauppiaaksi.

Kaksi miljoona suomalaista päätti pari päivää sitten, että on aika pestä matot, Minna-Liisa Vesanen huokaisee pilke silmäkulmassa ja nousee jyrkät portaat ylös Lielahden pesulan toiseen kerrokseen. Toukokuun poikkeukselliset helteet ovat käynnistäneet kesäsesongin tamperelaispesulassa ennätysaikaisin.

Ulkona paahtava aurinko on lämmittänyt yläkerran trooppiseksi, mutta Minna-Liisan kädet käyvät kuin kone, kun hän vetää valkoisia pyyhkeitä narulta ja viikkaa ne pinoon. Vain muutama vuosi sitten sama pyykkäri suhasi ympäri maailmaa jakkupuku päällä Nokian tuotekehitysjohtajana.

– Minulla on terve itsetunto, mutta toivoton työn hakeminen nakersi sitä.

– Oli uskomattoman hienoa, kun pystyi auttamaan suurta joukkoa ihmisiä tekemään asioita, joita ei oltu tehty ennen. Ja että päästiin maaliin aikataulussa. Se ei ole helppoa.

Materiaalitekniikan diplomi-insinööriksi kouluttautunut Vesanen oli työskennellyt muun muassa laatu- ja projektipäällikkönä ennen kuin hänet valittiin yhdeksi Symbian-ohjelmistoista vastaavaksi tuotekehitysjohtajaksi. Hän on kertonut muun muassa tuoreessa Nokia Mobile -dokumentissa, miltä teknologiayrityksen menestys sekä pudotus kovaa ja korkealta tuntui.

– Se tuntui ihan hirveältä. Olen irtisanonut niin paljon ihmisiä, etten halua ajatellakaan.

Vesanen on kertonut aiemminkin julkisesti, että Nokian tarun lähestyessä loppuaan avainhenkilöitä sitoutettiin pyörittämään rattaita entiseen malliin lupaamalla vuoden palkkaa vastaava bonus, jos he pysyisivät yrityksessä vähintään vuoden. Hän kertoo tarttuneensa tarjoukseen.

Vuotta myöhemmin ohjelmistoliiketoiminta oli myyty Accenturelle, ja Vesaselle tarjottiin aiemmin sovitun bonuksen lisäksi toinen ylimääräinen vuoden palkka, jos hän haluaisi lähteä. Kahden vuosipalkan turvin hän päätti, että nyt hän kokeilisi jotain muuta.

Ajatus yrittämisestä itää

– Tehdäänkö pinkka? Minna-Liisa Vesanen kysyy 22-vuotiaalta tyttäreltään Saana Keräseltä, joka mankeloi vieressä lakanoita. Yhteistyö toimii kuin ajatus, ja hetkessä äiti ja tytär ovat jo viikkaamassa suurimpia tekstiilejä yhdessä.

Työttömäksi jäätyään Vesanen sai määräaikaisen pestin ostajana, mutta sen päätyttyä työnhaku diploomi-insinöörin papereilla ja huippukokemuksella osoittautui yli 50-vuotiaalle naiselle likipitäen toivottomaksi.

– Jos edes pääsin työhaastatteluihin, minun motiivini kyseenalaistettiin ja väitettiin, että lähden heti kun saan paremman työn. En saanut töitä, koska olin ylipätevä.

Monet muut entiset nokialaiset perustivat start up -yrityksiä, eikä ajatus yrityksen perustamisesta ollut Vesasellekaan vieras. Hän kuitenkin ajatteli, että voisi tehdä jotain käsilläänkin. Eräällä lintubongausretkellä Vesasen mies sitten huomasi, että matkan varrella ollut pesula oli lopetettu. Mies tuumasi ääneen, että voisihan sitä perustaa vaikka pesulan.

Tarvittiin vielä toinenkin sattumus ennen kuin ajatus pesulan pyörittämisestä alkoi todella itää. Hieman myöhemmin Vesanen nimittäin astui pesulaan, jossa Saana-tytär oli ollut kesätöissä. Tutuksi tulleella yrittäjällä oli käsivaivoja, ja keskustelun lomassa hän heitti ilmoille ajatuksen yrityskaupoista.

Tarkoituksena oli ollut ostaa pelkkää pesuainetta, mutta lopulta Vesanen hankki koko pesulan. Päätös ei toki syntynyt yhden käynnin aikana, mutta puhuttuaan perusteellisesti perheensä, ystäviensä ja entisten nokialaisten kanssa hän päätti, että työnhaku sai riittää.

– Minulla on terve itsetunto, mutta toivoton työn hakeminen nakersi sitä. Pesulan ostaminen tarjosi pakoreitin, jonka avulla työnhaku loppui. Sain taas suunnan elämälleni.

Tuoreella yrittäjällä ei ollut lainkaan käsitystä, kuinka tehdä puhdasta pyykkiä ja siinä samalla rahaa. Siksi hän sopikin aikaisemman yrittäjän kanssa kuukauden koeajan, jonka aikana hän harjoitteli käytännön työtä ja yrityksen pyörittämistä.

– Meillä oli molemminpuolinen veto-oikeus, jos ajatus ei tuntuisikaan hyvältä. Lopulta kuitenkin teimme kaupat jo ennen kuin kuukauden koeaika oli ohi.

Yrittäjä kutsuu itseään pyykkäriksi ja tuttua pesuainetoimittajaa saippuakauppiaaksi.

Testausta ja tulosta pesulassakin

Yrittäjä rientää alakertaan, tyhjentää yhden pesukoneista, lastaa puhtaat vaatteet kuivuriin ja lataa pesukoneen taas täyteen pyykkiä. Kiireisimpänä aikana niin koneilla kuin yrittäjällä on lepohetket harvassa. Toisin oli talvella 2014, jolloin Vesanen oli juuri ostanut pesulan, eikä ovi käynyt.

– Silloin pelotti. Ostin pesulan talvella, mutta kesän takia. Heinäkuun myynti on nelinkertainen helmikuuhun verrattuna.

Aikaisemmasta, varsin erilaisesta työkokemuksesta oli pesulan pyörittämisessä se hyöty, että Vesanen osasi laskea katteet. Koska tuore yrittäjä oli tottunut muhkeaan vuosipalkkaan, olivat odotukset ansioista korkealla. Meni kuitenkin tovi ennen kuin hän rohkaistui tekemään omia ratkaisujaan, joiden avulla pesulan toiminta alkoi hiljalleen tehostua ja tulos parantua.

– Materiaalitekniikkataustani voimistui. Tein systemaattisia testejä eri pesuaineilla ja -ohjelmilla. Lisäksi kävin pesuainetoimittajan pesukurssin. Valitsin hyvät pesuaineet ja lyhyemmät pesuohjelmat, minkä ansiosta voin pestä enemmän pyykkiä.

Toinenkin pesukone on pysähtynyt, ja puhe taukoaa. Toistuu tuttu rutiini: pyykit ulos pesukoneesta ja kuivuriin, uudet pyykit tilalle, pesuaine lokeroon ja kone päälle.

– Nykyään voin sanoa, että olen hyvä tässä, yrittäjä toteaa ja kertoo kutsuvansa itseään pyykkäriksi. Tuttua pesuainetoimittajaa hän kutsuu saippuakauppiaaksi.

Työ on useimmille ihmisille tärkeä osa identiteettiä. Minna-Liisa Vesanen käsitteli suurta mullistusta vaihtamalla kutsumanimensä. Pyykkärinä hän on pelkkä Minna.

– Entinen jäi taakse ja uusi astui esiin.

Lähipiiri ei ole niellyt radikaalia ratkaisua nikottelematta. Yrittäjän täti esimerkiksi tunnusti tälle, ettei ollut kertonut kenellekään, että mukavassa konttorityössä ollut Vesanen oli ryhtynyt pesemään toisten pyykkejä.

– Nauroimme asialle, mutta kyllä siinä oli totuuden siemen. Tämä on matalan profiilin työtä.

Kummastelua on tullut myös asiakkailta. Kun tuttu asiakas kuuli Vesasen taustasta, hän nojasi pöytään ja totesi tyrmistyneenä: ”Ja nyt sää olet täällä.”

Pyykkäri itse näkee ratkaisussaan kuitenkin paljon hyvää. Hänellä on neljän minuutin työmatka, eikä hänen enää tarvitse matkustaa ympäri maailmaa.

– En tykännyt matkustamisesta yhtään. En olisi koskaan uskonut, kuinka hyvä päätös tämä oli, vaikka aluksi kauhistutti ja stressasi. On erinomaista, kun voi päättää ihan kaikesta itse.

Minna-Liisa Vesasen taustasta on ollut hyötyä: teknologia helpottaa arkea monin paikoin, ja prosesseja on viilattu pesuaineita ja -ohjelmia myöten.

Kännykkä auttaa pyykin lajittelussa

Ennen kaikkea Vesasella on nyt työ. Pesukoneiden pyöriessä hän lajittelee ja viikkaa tyttärensä kanssa puhdasta pyykkiä – mummopyykkiä, kuten äiti ja tytär kaikella rakkaudella palvelutalojen pyykkiä kutsuvat. Lajittelussa auttaa, että vaatteet on kuvattu kännykällä ennen pesua, jolloin yhdelle henkilölle kuuluvat vaatteet on helppo niputtaa pesun jälkeen yhteen. Vesasen taustasta onkin se hyöty, että hän hyödyntää sujuvasti kännykkää pesulan arjessa.

Tehostettuaan työskentelytapojaan Vesanen on myös hankkinut yritysasiakkaita, jotka tuovat tasaista kassavirtaa ympäri vuoden. Liikevaihto on kasvanut neljässä vuodessa 80 prosenttia.

– En halua laajentaa yritystä, mutta olen iloinen, että saan tästä elannon.

Pesulan menestymisestä huolimatta 56-vuotias yrittäjä on huojentunut, että toisin kuin monilla muilla pienyrittäjillä, hänen eläkkeensä on karttunut enimmäkseen hyvin palkatuissa työsuhteissa.

Vesanen myöntää todeksi paljon toistetun fraasin, että yrittäjän on siedettävä riskiä ja ennustamattomuutta. Neljän vuoden jälkeen yrittäjyys ei kuitenkaan enää stressaa. Työ on sitovaa, sillä yksinyrittäjän on oltava paikalla pesulan aukioloaikojen mukaan, mutta kiirehuippujen, lomien ja sairastumisten aikana pyykkäriä ovat auttaneet omat lapset sekä työttömät ystävät.

– Lintuharrastus miehen kanssa on hyvää vastapainoa työlle. Luen kuitenkin vapaa-ajallakin sähköpostit ja vastaan puhelimeen, sillä vähiten mietin töitä kun minulla on tunne, että kaikki on hyvin.

Yrittäjyys vaatii vankkaa sitoutumista, mutta vaiherikkaan työhistoriansa aikana Vesanen on havainnut, että työelämän epävarmuus on heikentänyt varsinkin nuorten ikäluokkien sitoutumista työhönsä. Hän arvioi, että epävarmuus on keskeinen syy myös siihen, miksi nuoret eivät uskalla hankkia lapsia

– Sitoutumista ei enää ole niin kuin ennen vanhaan, ja ymmärrän sen täysin. Yrityselämä menee bisneksen vaatimuksilla ja haluaa suurta joustavuutta. Työntekijät vastaavat epävarmaan tilanteeseen olemalla hyvin kevyesti lojaaleja.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.