Ei täällä leikkimässä olla”, olet voinut joskus kuulla työpaikalla puuskahdettavan. Leikki asettuu itsestään selvästi oikean työn vastakohdaksi. Leikkiminen on tavoitteetonta ja lapsellista puuhailua, työ puolestaan vakavien aikuisten tehokasta ja tavoitteellista toimintaa. Työstä maksetaan palkkaa, leikkiä voi sitten kukin halutessaan harrastaa omalla ajallaan.

Työn muodot ja reunaehdot eivät kuitenkaan pysy ennallaan. Myös suhde leikkiin – samoin kuin peleihin – on työpaikalla tullut uudenlaisen pohdinnan kohteeksi. Ehkäpä ripaus leikkiä työssä ei olisikaan niin vaarallista?

Työskentelen itse informaatiotieteiden yksikössä professorina, ja leikki on kohdannut oman työni monellakin tavalla. Toisaalta yleistyvään tietotekniikkaan liittyvät työn tehostamisen pyrkimykset suorastaan sotivat leikillisyyttä vastaan. Työaikaa seurataan ja kirjataan, matkalaskuja täytetään, projektisuunnitelmia ja raportteja naputellaan kiivaasti tietokoneelle, usein yömyöhään. Toisinaan jopa ehditään hieman opettamaan ja tutkimaankin. Joutilaisuuteen tai leikinlaskuun ei tosiaankaan tunnu olevan aikaa tai aihetta.

Mutta tietotekniikka taipuu myös pelien ja leikkien palvelukseen. Pelinkehitys on Suomen viime vuosikymmenen harvoja kansainvälisiä menestyskertomuksia, ja peleillä näyttää myös olleen keskeinen rooli sekä laajemmassa teknologiakehityksessä että tietotekniikan levittäytymisessä arkeen. Tehokkaimpia prosessoreja, nopeimpia muisteja ja terävimpiä näyttöjä on usein kehitetty ensin pelien ja elämysten tarpeisiin.

Peliohjelmassa saavutettu nopeus, kauneus ja yksinkertaisuus ovat nostaneet rimaa ohjelmistokehityksessä ja tarjonneet vertailukohtaa huippuluokan käytettävyydelle. Ei ole sattumaa, että niin modernin metsätyökoneen ohjaamo kuin sen käyttöön valmentava koulutussimulaattori muistuttavat videopelilaitteistoa käteen hyvin istuvine ohjaintikkuineen.

Ei-nautittavaa, yksitoikkoista ja kapean tehokkuusajattelun surkastuttamaa työtä on kuitenkin edelleen liian paljon. Voisiko peleistä olla työelämän uudistajaksi? Pitäisikö työn tekeminen pelillistää, ottaa käyttöön ’gamification’?

Samoin kuin työelämä myös pelien ja leikin maailma on hyvin monimuotoista. Sama ratkaisu ei sovi joka paikkaan.Kilpailu on hyvä esimerkki. Osa ihmisistä nauttii vertailusta ja venyy parhaaseen suoritukseensa, kun he pääsevät näkyvästi kisaamaan paremmuudesta. Sen sijaan toiset kilpailuasetelma lamauttaa ja vieraannuttaa. Toisen hauskuus voi olla toisen kauhistus – niin työssä kuin vapaa-ajalla. Tällaiset perustavat erilaisuudet on osattava tunnistaa.

Pistelaskurit ja pokaalit ovat monen viime vuosina kehitellyn pelillistetyn palvelun ja järjestelmän näkyviä osia, ja tällaisia videopeleistä lainattuja elementtejä on kytketty niin myynnin, asiakaspalvelun kuin vaikkapa opetuksen ja oppimisen sovelluksiin. Joissain tapauksissa toteutus on voinut olla ihan toimivakin. Harmittavan usein peliä ja leikkiä on lähdetty kuitenkin soveltamaan päälle liimaten, irrallisia elementtejä yhdistelemällä.

”Pohjimmiltaan leikki on luovaa vuorovaikutusta, uuden rakentamista ja omien mahdollisuuksien vapauttamista.”

Pohjimmiltaan leikki on luovaa vuorovaikutusta, uuden rakentamista ja omien mahdollisuuksien vapauttamista. Pelaamisen eri lajityypit puolestaan sisältävät kilpailupelaamisen lisäksi kymmeniä erilaisia sääntöpohjaisia ja vapaamuotoisia, sosiaalisia ja yksityisiä toiminnan tapoja. Pelillisyys ja leikillisyys ovat myös näkökulmia, joiden kautta inhimillisestä toiminnasta voi nostaa esiin sen taustalla olevat säännöt ja mielekkyyden.

Sen sijaan, että toisimme oppimispelin kouluun tai tekisimme asiakaspalvelusta myyntipeliä, voi olla hyödyllistä pohtia, millainen peli koulu tai yrityksen organisaatio on jo tällä hetkellä? Pääseekö jokainen osallistumaan peliin, onko heillä hallussaan kaikki tarvittavat pelivälineet – tieto ja muut resurssit? Mikä pelin päämäärä on – ja ohjaavatko nykyiset organisaation pelisäännöt todellakin juuri tähän päämäärään?

Leikin tutkija Stuart Brown on todennut, että työn vastakohta ei ole leikki vaan masennus ja työkyvyttömyys. Parhaimmillaan työllä ja leikillä on paljon yhteistä ja molemmista voi saada elämäänsä iloa ja arvokasta sisältöä. Tämän päivän innovatiivinen yritys voi suorastaan juhlia leikin merkitystä ja asentaa pallomeriä ja liukumäkiä työtiloihinsa.

Käytännössä merkitsevät mahdollisuudet työn leikillistämisessä ovat kuitenkin syvemmällä: luovuuden ja ilon palauttamisessa työhön. Reilut ja avoimesti yhdessä sovitut pelisäännöt ovat tähän hyvä lähtökohta.

Kirjoittaja on professori, informaatiotutkimus ja interaktiivinen media, Tampereen yliopisto