Opettaja lähti uudella urallaan lentoon

Riitta Myller vaihtoi ammattia omasta halustaan. Hän oli tehnyt uraa yliopistolla amanuenssina, tutkijana ja lehtorina, mutta siirtyi lapsia saatuaan lukion opettajaksi. Arjen aikataulu oli hallinnassa ja lomat lasten kanssa samaan aikaan.

Muutaman virkavuoden kuluttua Myllerille tarjottiin mahdollisuutta osallistua oppikirjan tekemiseen.

– Kun sitten aloin myös opettaa tätä meidän tiimin tekemää kirjaa, tuli sellainen olo, että illat korjaan aineita ja päivät opetan sitä, mitä olimme viimeiset viisi vuotta tehneet. Sanoin lukiossa opiskelevalle pojalleni, että minäpä lähden lukiosta sitten kun sinäkin.

Näin kävikin. Lakkiaispäivänä Myller sai tietää saaneensa tietokirjailijoiden puolen vuoden apurahan ja virkavapaan.

– Sanoin lukiossa opiskelevalle pojalleni, että minäpä lähden lukiosta sitten kun sinäkin.

Uuteen ammattiin, uuteen arkeen

Digihuuma alkoi rantautua yhä vahvemmin myös opetustyöhön.

– Halusin eroon digikokeista ja paperitöistä, irti siitä, että työ on mielessä 24/7. Mietin, missä olen kymmenen vuoden päästä, jaksanko olla innostunut. Salaa haaveilin työstä, joka päättyy työajan päättyessä.

Matkustaminen on aina ollut englannin kieltä ja kulttuuriantropologiaa opiskelleen Riitta Myllerin mieleen. Lentoemännän työ houkutteli ja lehtijuttu rohkaisi yrittämään.

Asiat loksahtivat kohdalleen vähän kuin kirjoissa tai elokuvissa: kun kiinnostus heräsi, lentoemäntäkoulutuksen haku oli juuri meneillään.

– Laitoin paperit vetämään, ja siitä se monivaiheinen hakuprosessi starttasi.

Koulutuksessa Riitta Myller oli kurssinsa vanhin, seuraava oli nelikymppinen ja kuopus 19.

– Hyvin minut otettiin vastaan. Meillä olin hieno kurssi ja hyvä henki. Pidämme edelleen yhteyttä.

Vaihtelevuus on Riitta Myllerin mielestä lentoemännän työn parhaita puolia. Uusia tilanteita, uusia ihmisiä ja monenlaisia asiakkaita tapaa joka päivä.

Vaihtelevuus innostaa

Puolentoista vuoden työkokemuksen jälkeen Riitta Myller on valintaansa edelleen tyytyväinen.

– Olen sopeutunut hyvin tämän työn tahtiin, eikä minulla ole uniongelmia. Olen tehnyt paljon kaukolentoja, niin kuin aloittelijoilla taitaa olla tapana.

Aikaerot eivät Mylleriä juurikaan rasita. Kokeneemmat kollegat ovat kuitenkin varoitelleet, että kaukolentoja ei kannata kerätä liikaa. Vaikutukset kerääntyvät niin, että ne voivat näkyä ja tuntua vasta myöhemmin.

– Elän toki vielä kuherruskuukautta tämän ammatin kanssa. Kuuntelen kernaasti kollegoiden neuvoja ja kokemuksia, ja yritän ottaa opikseni.

Epäsäännöllinen työ on opettanut Myllerin miettimään myös omaa ajankäyttöään. Sosiaaliset suhteet ovat tässä vaiheessa tarkkailun alla.

– Minua on neuvottu, että niitä kannattaa pitää yllä vaikka väkisin. Kun työvuorot ovat mitä sattuu, on välillä haasteellista löytää aikaa ihmissuhteiden, harrastusten ja monien asioiden hoitoon.

Lentohenkilökunnan työvuorolista tehdään kuukaudeksi kerrallaan, ja vuorot saa tietää vasta viikkoa ennen listan voimaantuloa. Kuukautta aikaisemmin voi esittää toivomuksia, jos haluaa tiettyjä lentoja tai tiettyjä vapaita.

– Omat vapaatoiveeni on kyllä otettu huomioon.

Toiveita sanelevat tietysti myös tulot.

– Palkkaus on aika alhainen, vaikka matkustamohenkilökunnan palkkaus nousee työvuosien myötä. Viikonloput ja pitkät lennot parantavat erilaisiin lisiin perustuvaa kokonaisansiota, mutta kyllä tämä on hurja työ yksinhuoltajille tai pienten lasten vanhemmille.

Epäsäännöllinen työ on opettanut Myllerin miettimään myös omaa ajankäyttöään.

Tiukat tilat, huonot työolot

Lentoemännän työ on yksi tyttöjen unelma-ammateista, joskin toisten mielestä se on tarjoilijan työtä surkeissa olosuhteissa. Kaukolennoilla lentohenkilökunnalla on lepotila, mutta esimerkiksi Euroopan lennoilla ei lepotaukoja ehdi välttämättä edes pitämään.

– Seisten syödään, jos ehditään, seisten hoidetaan hommia. Tehdään se vuoro eikä edes mietitä taukoja.

Riitta Myller listaa hyväntuulisesti työn haasteita: ahtaat tilat, hankalat työasennot – ergonomiasta ei tosiaankaan voi puhua –, huono lentokoneilma, kohonnut infektioriski ja jatkuvat taustamelu.

– Kyllä se välillä mietityttää, mutta toistaiseksi olen viihtynyt erinomaisesti.

Jaksamistaan Myller pitää yllä liikunnalla. Entinen kilpaurheilija saa itsensä liikkeelle silloinkin, kun lennon jälkeen tekisi mieli ryömiä peiton alle ja jäädä lepäämään.

– Parhaiten aikaeropöhnään ja työväsymykseen auttaa liikunta. Se, uni ja hyvä ravinto ovat jaksamisen kolmikanta.

Lentoemännän työ on mitä suurimmissa määrin tiimityötä. Tiimi lisäksi vaihtuu joka päivä, joskus jopa useamman kerran päivässä. Tuntosarvia tarvitaan, että yhteistyö sujuu.

– Tämä on työ, jonka oppii tekemällä. Olen vasta alkutaipaleella, mutta onneksi on niin huippuja kollegoita, että aina saa apua. Yhteinen huumori auttaa monessa kiperässä tilanteessa. Se on hyvin tärkeää meidän työyhteisössämme.

Riitta Myller nauttii vuorotyön mahdollistamista arkivapaista.

Ihmiset ja ilmapiiri

Riitta Myller on epäilemättä oikealla alalla, sillä hän pitää epäsäännöllistä työaikaa plussana, ei rasitteena.

– Arkivapaat ovat mukavia ja mielenkiinto pysyy yllä. Olen myös läheisilleni ehkä paremmin läsnä. Kun tein aiempaa työtäni, olin kyllä vapaa-ajalla paikalla, mutta en välttämättä läsnä. Ajatuksissa pyöri aina työasioita tai korjasin aineita ja tehtäviä.

Myller pitää eri kohteissa käymisestä, vaikka perillä onkin tosi vähän aikaa. Ihmiset, ilmapiiri ja kulttuuri ovat hänen juttunsa.

– Kiertelen katselen, kuuntelen. Toki takana on se kymmenen tunnin työvuoro, mikä asettaa omat rajoituksensa, hän hymyilee.

Asiakaspalvelua rakastava Riitta Myller painottaa, että lentoemännät ja stuertit ovat yleensä todella ystävällisiä ihmisiä, mutta nykyisin kiire on jatkuvaa.

– Meillä on tiukka aikahaaste, ja se vaikuttaa kaikkeen. Yhdelle ihmiselle ei voi antaa liikaa aikaa, vaikka kuinka tekisi mieli. Se voi joskus vaikuttaa asiakaskokemukseenkin.

Jatkuva oppiminen kuuluu lentohenkilökunnankin työhön. Kurssitusta, opiskelua ja opettelua riittää.

– Vaikka moni näkee meidät kahvinkaatajina, turvallisuus on kaikessa tekemisessämme ehdoton ykkösasia. Se ei välttämättä näy ulospäin, mutta kaikessa mennään turvallisuus edellä. •