Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Ongelmatilanteissa asiakkaan kuuleminen on tärkeää, kertovat it-tukihenkilö, diakoni ja työhyvinvointipäällikkö
Kirjoittaja: Tarja Västilä
Kuvaaja: Eino Ansio, Sami Heiskanen
Työarki on täynnä kohtaamisia kasvokkain tai etäyhteyksin. Työ on palkitsevaa, kun kokee joko omia tai muiden onnistumisia. Asenne on tärkein työväline.
Jos luurin päässä on ärtynyt asiakas, Joonas Tanskanen jaksaa kuunnella. Hän työskentelee it-tukihenkilönä Elisan Omaguru-palvelussa.
– Ihmisiä harmittaa ja hävettää, ja se voi purkautua turhautumisena ja näkyä ärtymyksenä. Tehtäväni on kuunnella ja auttaa. Asenne on kaikki kaikessa: on oltava sekä tunnetaitoinen että objektiivinen.
Omaguru-puheluita tulee 10–20 päivässä ja muut työt vielä päälle. Asiakkaiden ongelmat vaihtelevat laidasta laitaan, mikä on työn suola: päivät eivät ole samanlaisia.
– Kollegoidenkin osaamista voi käyttää hyödyksi. Heidän kanssaan voi myös purkaa hankalia tilanteita. Vertaistuen lisäksi tukipilarina on esihenkilö, jolta saa jeesiä päätöksentekoon ja jolle voi kertoa asioita luottamuksellisesti.
Haastavia tilanteita on käyty läpi yrityksen koulutuksissa. Jaksamista tukee sekin, että työtä ei ohjata ylhäältä päin vaan siihen voi itse vaikuttaa.
Tanskanen korostaa, ettei kenenkään tarvitse jaksaa yksin. Avoimuus ja rehellisyys kantavat pitkälle. Hänen mukaansa ei ole väärin myöntää, ettei hallitse kaikkia asioita.
– Suurin ilo on se, kun saa tehtyä asiat yhtä hyvin tai paremmin kuin mitä asiakas odottaa, esimerkiksi pelastaa kadonneen 300-sivuisen kirjatekstin. Tärkeää on selittää asiat ymmärrettävästi. Parasta on, kun saa homman hoidettua ja vielä itsekin oppii.
Persoona ja positiivisuus esiin
Moni yllättyy, mitä kaikkea seurakunnissa tehdään. Toiminta yhdistetään usein hengellisyyteen, mutta myös henkistä ja taloudellista tukea on tarjolla. Erityisdiakoni Pirjo Paloviita työskentelee Tampereen seurakuntayhtymässä. Hän muun muassa koordinoi työkokeilijoita, ohjaa erityisryhmiä ja hoitaa avustuksia.
– Polku X -hankkeen kautta työtön voi päästä koulutuspolulle tai työuralle. Lisäksi vedän pienryhmiä, kuten voimavararyhmää, jossa kuntoutujat pyrkivät löytämään eväitä työelämää varten.
Pirjo Paloviita toteaa, että oma asenne ja persoona ovat tärkeimmät työvälineet diakonin työssä.
Paloviidan mukaan aina pitää kuunnella, mitä ihmisellä on sydämellään.
– Olen portti polkulaisille ja ohjaan heitä eteenpäin erilaisiin työkokeiluihin. Työ on palkitsevaa ja siinä kokee huikeita onnistumisia, kun ihmiset löytävät oman paikkansa.
Toisista saa voimavaroja esiin, kun on itse helposti lähestyttävä, positiivinen ja kannustava.
– Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Pääsen vaikuttamaan työhöni ja minuun luotetaan. Silpputyö on haaste, ja joskus on vaikea kääntää aivot toiseen asentoon. Haastavista tilanteista selviää löysäämällä, huumorilla ja juttelemalla kollegoiden kanssa.
Erityisdiakoni neuvoo aika ajoin kartoittamaan, onko itsellä työhön annettavaa. Jos vähänkin epäröi, kannattaa tehdä jotain toisin.
– Kun uskoo itseensä, muutkin uskovat. Silloin myös onnistuu.
Ajatusten tuuletus auttaa
Liikunta- ja työhyvinvointipäällikkö Johanna Tokola on päässyt luomaan uutta työtehtävää Mehiläisessä omannäköisekseen puolisen vuotta. Heti alkajaisiksi hän veti liikunnan pilottiprojektin 400 ihmiselle konsernihallinnossa.
– Olen sellainen yhden naisen kuntokeskus, ja pyrin kehittämään liikuntakulttuuria työhyvinvoinnin välineenä.
Pandemian myötä arvokkaat kohtaamiset ovat jääneet pois. Johanna Tokola vetää jumppaa Teamsin kautta, eikä tiedä, mitä ruudun toisella puolella tapahtuu.
Pandemia on vaikuttanut työhön: normaalin kanssakäymisen tilalle on tullut ohjaaminen etänä.
– Oli tärkeää, että ihmiset näkivät työkavereitaan myös epävirallisissa tapaamisissa yksinäisen kevään jälkeen. Ohjaajana pystyin ohjaamaan henkilökohtaisemmin niin tunnilla kuin jälkeenpäin pukuhuoneessakin.
– Työssäni ei voi olla huonoja päiviä, se paistaisi heti läpi. Tehtäväni on innostaa ihmisiä ja tuoda positiivista ilmapiiriä. Olen sellainen halki-poikki-pinoon-ihminen: ongelmat pitää käsitellä heti. Usein auttaa, kun lähtee puolen tunnin lenkille tuulettamaan ajatuksia. Lisäksi sparraan asioita esihenkilön kanssa ja saan häneltä myös tukea.
Työn iloja ovat kohtaamiset ihmisten kanssa ja yhdessä tekeminen.
– Minua motivoi, kun saan vähän liikkuvat ihmiset innostumaan liikunnasta. Muutenkin kehottaisin etätyöarjessa katkomaan päivää ja kiertämään vaikka korttelia.
Severi Mustonen päätyi myyntialalle armeijan jälkeen, jolloin puhelinmyynti tarjosi väylän työelämään. Hän huomasi nopeasti viihtyvänsä myyntityön vauhdissa, vuorovaikutuksessa ja tuloskeskeisyydessä. Nykyään Mustonen työskentelee Coubongassa, oululaisessa startupissa, joka tarjoaa näkyvyyttä ja digitaalisia kuponkeja sovelluksensa kautta. Coubongan idea on yksinkertainen: yritykset julkaisevat sovelluksessa kuponkeja, jotka asiakkaat swaippaavat talteen. Tämä lisää ostopäätösten todennäköisyyttä ja tuo yrityksille lisää asiakkaita.
Freelance-näyttelijä Lotta Kuusisto on esiintynyt monilla estradeilla ammentaen luomisen vapaudesta ja ilosta. Hän kantaa työstään täyden vastuun itse. Jokainen tuotanto on uusi alku freelance-näyttelijälle, jonka estradit ja työryhmät vaihtuvat jatkuvasti. Lotta Kuusistolle freelance-työn vapaus on luovuuden lähde, vaikka sen mukana tulee vastuu kaikesta. – Voin määritellä työni sisällön, valita työryhmän ja joskus jopa aikataulun. Kannan
Torninosturin ohjaamosta Minna Simonen näkee koko työmaan yhdellä silmäyksellä. Hän liikuttaa painavia elementtejä tarkasti, seuraa säätä herkeämättä ja pitää työmaan tahdin yllä. Työn palkitsevuus syntyy maisemista, yhteispelistä ja siitä, että ilman nosturia rakennukset eivät nousisi. Mikä on mieleenpainuvin hetkesi torninosturinkuljettajana? Rakensin Kirkkonummen kaapelitehtaan tornia Suomen suurimmassa torninosturissa. Korkeutta sillä on yli 200 metriä ja ohjaamoon
Mikään ei viitannut siihen, että Mikko Ranta, nuori porilainen, päätyisi Kiinaan ja etenisi yli 15 vuoden uralle yritysten vaativiin johtotehtäviin. Sattuma vei hänet sinne ja sattuma sai hänet jäämään. Nuorena Mikko Rannalla oli suunta hieman hukassa. Hän oli jättänyt IT-alan opintonsa kesken, ”ei tuntunut omalta”. Ranta päätyi putkiasentajan töihin ja kiersi telineasentajana ympäri Suomea: Olkiluoto
