Työhyvinvointi

• 04.09.2019

Nuori työntekijä masentuu, Helsinki ryhtyi vastatoimiin

Yllättävän moni aivan työuransa alussa oleva Helsingin kaupungin työntekijä joutuu kääntymään säännöllisesti työterveyshuollon puoleen mielenterveysongelmien kuten masennuksen tai ahdistuksen takia.

Työterveyshuollon palveluja käyttävät erityisesti sosiaali- ja terveysalan sekä varhaiskasvatuksen nuoret työntekijät, sanoo tutkimusta johtava Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Anne Kouvonen.

Kyseinen hätkähdyttävä asia on tullut esille Nuorten työntekijöiden työkyky ja työterveyshuollon palveluiden käyttö -tutkimuksessa, joka alkoi viime vuonna ja jatkuu ensi vuoteen saakka. Tutkimusta rahoittaa Työsuojelurahasto, ja tutkimuksesta on jo saatu joitakin alustavia havaintoja.

Tutkimustulos on siksikin erikoinen, että kyse on 20–34-vuotiaista nuorista, työuransa alussa olevista ihmisistä, joiden pitäisi oikeastaan olla niin sanotusti elämänsä kunnossa. Heistä noin 10 prosenttia käytti 40 prosenttia kaikista ikäluokkansa työterveyspalveluista. Samalla yli puolet kyseisen ikäryhmän nuorista ei käytä työterveyshuollon palveluja lainkaan tai vain hyvin vähän.

Rekrytoinneissa kovat paineet

Työterveyshuollon palvelujen suurkuluttajiin kuuluu muun muassa vanhusten- ja lastenhoitajia sekä varhaiskasvatuksen opettajia, entisiä lastentarhanopettajia. Kaikki aloja, joita vaivaa jatkuva työvoimapula Helsingissä.

Krooninen työvoimapula onkin eräs selittävä syy sille, miksi tiettyjen alojen työntekijät voivat huonommin kuin toiset, sanoo Helsingin kaupungin työhyvinvointipäällikkö Titi Heikkilä.

– Rekrytoinnilla on tällä hetkellä kovat paineet löytää työntekijöitä fyysisesti ja psyykkisesti vaativiin tehtäviin, jotta hoitajamitoitukset saadaan ylipäätään täytettyä. Samalla perehdytykseen tai nuoren työntekijöiden tukemiseen ei tahdo olla riittävästi aikaa. Nuori, ammattiuransa alussa oleva ihminen huomaa jääneensä yksin raskaalta tuntuvan työkuorman alle ja saattaa esimerkiksi masentua, kuvailee Titi Heikkilä tilannetta.

Kuvatun kaltainen tilanne on hyvin yleinen kuntasektorilla. – Jos tutkimus tehtäisiin Tampereella, saataisiin siellä varmasti samansuuntaisia tuloksia.

Taustalla on myös paljon muita tähän aikaan liittyviä tekijöitä kuten perheiden ongelmat, vaativa asiakaskunta ja työhön liittyvä väkivallan uhka, jotka näkyvät jaksamisessa, luettelee Heikkilä.

Kyseiset ongelmat näkyvät siinäkin, että esimerkiksi noin 40 prosenttia suomalaisista kotihoidon työntekijöistä suunnittelee ammatinvaihtoa. Asiaa on tutkittu Jyväskylän yliopistossa.

Yllättävän moni nuori työntekijä masentuu, Helsinki ryhtyi vastatoimiin Telma 3/2019

Miten tarina jatkuukaan …

Nuorten työntekijöiden työkyky -tutkimuksessa on käytetty hyväksi laajamittaiseen Helsinki Health Studies -tutkimussarjaan kerättyä dataa työterveyshuollon palveluiden käytöstä ja sairauspoissaoloista.

Tutkimussarjassa on seurattu Helsingin kaupungin työntekijöiden terveyttä ja elinoloja 2000-luvun alusta lähtien. Tämän tyyppinen tutkimusaineisto on kansainvälisestikin merkittävä saavutus.

– Nuoria työntekijöitä koskeva tutkimus on vielä kesken, mutta tiedämme jo esimerkiksi sen, että ennen mielenterveysdiagnoosia on yleensä runsaasti aikaisempia työterveyshuollon käyntejä, jatkaa professori Anne Kouvonen.

Mielenterveysongelmiin näyttää yhdistyvän usein myös muitakin diagnooseja kuten esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinten vaivoja.

– Sitäkään emme tiedä, miten tarina jatkuu eteenpäin: kuka toipuu ja kuka ei, kuka vaihtaa työtä tai joutuu siirtymään eläkkeelle, pohtii Kouvonen.

Hän uskoo myös, että kuvatun kaltainen tilanne on hyvin yleinen kuntasektorilla. – Jos tutkimus tehtäisiin Tampereella, saataisiin siellä varmasti samansuuntaisia tuloksia.

Työkyky ei ole joko tai

Kouvonen kertoo, että työntekijän sosioekonominen ammattiasema näkyy työterveyspalvelujen käytössä siten, että eniten työterveyspalveluihin turvaudutaan työntekijä- ja alemman toimihenkilötason ammateissa.

– On tietysti niinkin, että kotihoidon tai varhaiskasvatuksen työntekijä ei voi yksinkertaisesti mennä sairaana töihin, vaan työterveyshuollosta haetaan ainakin sairauspoissaolotodistus. Jos tekee toimistotyötä, saatetaan tehdä töitä etänä vähän sairaanakin.

Tämä voi näkyä tilastoissakin.

Nuorten työntekijöiden jaksamisen kanssa on paljon tehtävää, mutta tilanne ei ole toivoton.

Alustavia tutkimuksia on jo esitelty kansainvälisesti. Sinänsä tutkimustaustan selittäminen on tärkeää, sillä Suomen kaltainen työterveyshuolto on hyvin poikkeuksellinen asia maailmassa.

– Uskoisin, että tilanteeseen voidaan vaikuttaa, vaikka kyseisiä töitä tehdäänkin paineessa myös jatkossa. Muiden tutkimusten valossa työntekijöiden jaksamiseen vaikuttavat työn autonomia, sananvalta omaan työhön, kontrollin määrä, ja niin edelleen. Työkyky ei myöskään ole joko tai -tilanne. Esimerkiksi osa-aikaisuus voisi olla hyvä ratkaisu silloin kun ei jakseta tehdä täysiä työviikkoja.

Nettiterapiaan syksyllä

Helsingin kaupunki on jo käynnistänyt useita hankkeita nuorten ja työuran alussa olevien työntekijöiden tukemiseksi. Esimerkiksi työntekijöiden perehdytysmateriaaleja on lisätty koulutuksen ja varhaiskasvatuksen toimialoilla. Kaupungin palvelukeskuksessa on panostettu työntekijöiden oman jaksamisen kehittämiseen.

Toukokuussa aloitti työterveyden chat-palvelu, jonka avulla saa helpon puheyhteyden asiantuntijaan.

– Suoraan tähän tutkimukseen liittyy syksyllä käynnistyvä nettiterapiahanke, jossa olemme mukana. Siinä tutkitaan, vähentäisikö HUS:in tuottamaan nettiterapiaan osallistuminen työntekijöiden sairauspoissaoloja.

Kyse on virallisesti Anne Kouvosen johtamasta DAQI-hankkeesta (Depression and sickness absence in young adults: a quasi-experimental trial and web-based treatment intervension), jonka tulokset valmistuvat vuosina 2022–2024. Hanketta rahoittaa Suomen Akatemia.

Titi Heikkilä kertoo, että nuorten työntekijöiden jaksamisen kanssa on paljon tehtävää, mutta tilanne ei ole toivoton.

– Rekrytoinneissa mukana olevat ihmiset tarvitsevat lisää koulutusta, ja uusien työntekijöiden sisäänajossa ja esimiestuessa on varmasti edelleen puutteita.

Heikkilä kertoo myös, että nuorilla on usein isot ja osittain epärealistiset odotukset uudesta työpaikasta. Todellinen työelämä ja työuraa koskevat odotukset eivät silloin kohtaa.

– Jos nuori työntekijä kaiken lisäksi kokee, että hänet jätetään pärjäämään yksin, saattaa hän helposti alkaa voida huonosti. Jaksamiseen tarvitaan myös aina työpaikan vertaistukea.•

Lue lisää tutkimuksesta Työsuojelurahaston verkkosivustolta: Nuorten työntekijöiden työkyky ja työterveyshuoltopalveluiden käyttö

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.