Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Kävelypalaverissa ideat pulpahtelevat, ongelmat ratkeavat ja tasa-arvoinen keskustelu luonnistuu – ainakin vähän paremmin kuin työpaikan seinien sisällä.
Ulkona kävellessä verenkierto vilkastuu ja aivot saavat happea, paikan vaihtaminen virkistää ja istumisrupeama toimistolla katkeaa.
– Aivan kuin aivoihin tulisi lisää tilaa, mikä on otollista ideoiden syntymiselle ja ongelmanratkaisulle. Käytän kävelypalaveria itsekin paljon tällaiseen, ja suosittelen lämpimästi kokeilemaan, sanoo yhteiskuntasuhteiden asiantuntija Anne Rautiainen Suomen Latu ry:stä.
Parasta olisi, jos kävelykokoukseen voisi yhdistää luontokokemuksen, koska jo 10 minuuttia luontoympäristössä lisää luovuutta ja laskee sykettä.
Kävelypalaveri on myös epämuodollinen ja tasa-arvoinen tapa käydä keskusteluja vaikkapa esimiehen ja alaisen välillä.
– Toimistolla asetelma on selvästi hierarkkisempi, luontoympäristössä rinnakkain kävellessä ollaan samalla viivalla. Vaikeistakin asioista voi puhua helpommin, kun ei koko ajan tarvitse katsoa pöydän toisella puolella istuvaa pomoa silmiin. •
Tämä haastattelu tehtiin kävelypalaverina Helsingin keskuspuistossa.
Näin järjestät kävelypalaverin
1 Tiivis ryhmäkoko
Sopiva ryhmäkoko on kahdesta noin kymmeneen henkilöön. Yhteiselle keskustelulle sopiva ryhmäkoko on 2–4 henkilöä. Suurempi ryhmä voi kuunnella joukon keskivaiheille asettuneen henkilön kertomusta esimerkiksijonkin asian edistymisestä, tai jakautua pienempiin keskus- teluryhmiin pohtimaan eri kysymyksiä.
2 Varusteet kuntoon
Varusteiden pitää olla sellaiset, että niissä on hyvä kävellä, jalat pysyvät kuivina ja keho lämpimänä. Jos olo on epämukava, huomio kiinnittyy siihen.
3 Muistiinpanovälineet mukaan
Muistiinpanovälineet on hyvä olla mukana, jotta hyvät ideat tai tehdyt päätökset eivät unohdu: kynä ja esimerkiksi taskuun mahtuva pieni muistilehtiö tai pahvinpala.
4 Rauhallinen ympäristö
Kävely suunnataan mieluusti ympäristöön, jossa on luontoa ja joka mahdollistaa rauhallisen kävelyn, esimerkiksi metsään, rannalle, puistoon tai kävelytielle taajaman laitamilla. Kovat liikenteen äänet ja huomion kiinnittäminen muihin tien käyttäjiin häiritsevät.
5 Sopiva vauhti
Vauhti on hidasta käveleskelyä. Tarkoituksena ei ole pinnistellä tai kohottaa kuntoa vaan kävellä niin rauhallista vauhtia, että voi keskittyä ajatusten vaihtoon. Välillä voidaan pysähtyä havainnoimaan ympäristöä tai istua kivelle juttelemaan.
Syyskuussa 2024 Lyonissa järjestetyissä ammattitaidon MM-kisoissa kaksi suomalaista, Mikko Motin ja Toivo Särkkinen, teki historiaa eri kilpailulajeissa. Neljän päivän intensiivisten tehtävien jälkeen Särkkinen nappasi hopeaa laboratoriotekniikassa, ja Motin saavutti LVI-alan kilpailussa yhdeksännen sijan sekä erityistunnustuksen. Kisat eivät olleet vain kilpailu muita vastaan, vaan myös itseään vastaan – ja samalla elämänmakuinen kokemus maailman huippujen joukossa.
Koronapandemia iski odottamatta ja kovaa, ja sen vaikutukset tuntuivat ympäri maailman. Taistelussa koronaa vastaan Suomi valitsi eristystaktiikan; muun muassa maakuntien rajojen, ravintoloiden ja elokuvateattereiden sulkeminen sekä etätyömoodiin siirtyminen olivat keinoja iskeä virusta vastaan ja pysäyttää sen eteneminen. Etätyö-ilmiö ei kosketa vain niitä yksilöitä, jotka pitävät mallia itselleen sopivana. Oliko sulku ja siitä seurannut kertarysäyksellä muuttunut
Aktiivinen ja rohkea koululainen, jolla oli vaikeuksia keskittyä, kasvoi intohimoiseksi erityisopettajaksi. Tie lukemisen haasteista yliopistomaailmaan ei ollut helppo, mutta periksiantamattomuus ja oppilaiden tukeminen ovat johdattaneet Oskari Siitarin uudelle uralle – matkalle kohti tohtorintutkintoa.
Vaikka tekoälystä puhutaan vallankumouksellisena teknologiana, Anna Savonen muistuttaa sen käyttöön liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Erityisesti tietoturva ja luotettavuus vaativat käyttäjältä tarkkaa harkintaa.”
