Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Kävelypalaverissa ideat pulpahtelevat, ongelmat ratkeavat ja tasa-arvoinen keskustelu luonnistuu – ainakin vähän paremmin kuin työpaikan seinien sisällä.
Ulkona kävellessä verenkierto vilkastuu ja aivot saavat happea, paikan vaihtaminen virkistää ja istumisrupeama toimistolla katkeaa.
– Aivan kuin aivoihin tulisi lisää tilaa, mikä on otollista ideoiden syntymiselle ja ongelmanratkaisulle. Käytän kävelypalaveria itsekin paljon tällaiseen, ja suosittelen lämpimästi kokeilemaan, sanoo yhteiskuntasuhteiden asiantuntija Anne Rautiainen Suomen Latu ry:stä.
Parasta olisi, jos kävelykokoukseen voisi yhdistää luontokokemuksen, koska jo 10 minuuttia luontoympäristössä lisää luovuutta ja laskee sykettä.
Kävelypalaveri on myös epämuodollinen ja tasa-arvoinen tapa käydä keskusteluja vaikkapa esimiehen ja alaisen välillä.
– Toimistolla asetelma on selvästi hierarkkisempi, luontoympäristössä rinnakkain kävellessä ollaan samalla viivalla. Vaikeistakin asioista voi puhua helpommin, kun ei koko ajan tarvitse katsoa pöydän toisella puolella istuvaa pomoa silmiin. •
Tämä haastattelu tehtiin kävelypalaverina Helsingin keskuspuistossa.
Näin järjestät kävelypalaverin
1 Tiivis ryhmäkoko
Sopiva ryhmäkoko on kahdesta noin kymmeneen henkilöön. Yhteiselle keskustelulle sopiva ryhmäkoko on 2–4 henkilöä. Suurempi ryhmä voi kuunnella joukon keskivaiheille asettuneen henkilön kertomusta esimerkiksijonkin asian edistymisestä, tai jakautua pienempiin keskus- teluryhmiin pohtimaan eri kysymyksiä.
2 Varusteet kuntoon
Varusteiden pitää olla sellaiset, että niissä on hyvä kävellä, jalat pysyvät kuivina ja keho lämpimänä. Jos olo on epämukava, huomio kiinnittyy siihen.
3 Muistiinpanovälineet mukaan
Muistiinpanovälineet on hyvä olla mukana, jotta hyvät ideat tai tehdyt päätökset eivät unohdu: kynä ja esimerkiksi taskuun mahtuva pieni muistilehtiö tai pahvinpala.
4 Rauhallinen ympäristö
Kävely suunnataan mieluusti ympäristöön, jossa on luontoa ja joka mahdollistaa rauhallisen kävelyn, esimerkiksi metsään, rannalle, puistoon tai kävelytielle taajaman laitamilla. Kovat liikenteen äänet ja huomion kiinnittäminen muihin tien käyttäjiin häiritsevät.
5 Sopiva vauhti
Vauhti on hidasta käveleskelyä. Tarkoituksena ei ole pinnistellä tai kohottaa kuntoa vaan kävellä niin rauhallista vauhtia, että voi keskittyä ajatusten vaihtoon. Välillä voidaan pysähtyä havainnoimaan ympäristöä tai istua kivelle juttelemaan.
Turvallisuus ei ole yksittäinen toimenpide, vaan tapa ajatella ja toimia joka päivä. Lassila & Tikanojan viisi menetelmää näyttävät, miten systemaattinen työ ja henkilöstön osallistaminen tekevät turvallisuudesta yhteisen onnistumisen. 1. Työn aloituslista Lassila & Tikanojan palveluissa kaikkia työntekijöitä kannustetaan arvioimaan työn keskeiset riskit ennen aloittamista. Työn aloituslista toimii viime hetken tarkistusvälineenä esimerkiksi prosessipuhdistustehtävissä, joka auttaa huomaamaan
Kun kaksi ikäihmistä rummutti iltapalapöytää, lähihoitaja Emma Sandberg sai idean muistisairaiden musiikkikassista. Nyt siitä on tullut tärkeä väline hoitotyössä. ”Elämääni tuli ensin musiikki ja sitten vanhusten hoitaminen. Olen käynyt jo lapsena muskarissa ja Fröbelin palikoiden keikoilla. Olen ensimmäiseltä ammatiltani kokki-tarjoilija, ja kävin vuoden kulttuurituotannon linjaa ammattikorkeakoulussa, kunnes sairastuin syöpään ja jouduin jättämään opinnot kesken. Toivuttuani
Otsikon kysymykseen oikea vastaus on, että johtaminen ei ole rikki eikä kriisissä. Sen sijaan meidän on vain muutettava käsitystämme siitä, mitä johtaminen on. Suomalaisessa työelämässä johtamista on perinteisesti pidetty kokonaisvaltaisena taitona, jota voi kehittää kouluttautumalla ja oppimalla. Olen itsekin opiskellut yrityksen johtamista. Työelämä ei kuitenkaan ole enää yhtenäinen kenttä, jossa yksi yleinen johtamisen malli riittää.
Kraton Chemical Oy palkittiin Kemianteollisuuden vuoden 2025 Turvallisuuspalkinnolla. Lue, miten he parantavat yrityksessään työturvallisuutta. Voiko heidän oppejaan soveltaa myös omassa työssäsi? 1. Turvallisuuskulttuurin vahvistaminen Kratonilla on haluttu varmistaa, että turvallisuus ei jää pelkäksi ohjeeksi seinällä vaan näkyy arjessa. Tavoitteena on ollut riskien tunnistaminen ja turvallisuuskulttuurin vahvistaminen suoraan työpisteillä. Ratkaisu: Kraton on ottanut käyttöön Safety Gemba
