Digitaalinen maailma tarjoaa loputtomia houkutuksia, mutta niiden hallinta on mahdollista. Kun työpaikoilla luodaan selkeät pelisäännöt ja työntekijä ottaa käyttöönsä arjen pieniä rutiineja, keskittymiskyky vahvistuu ja todellisuuspakoisuus someen vähenee.

Istahdat työpisteelle ja avaat läppärin. Edessäsi on uusi tehtävä, joka vaatisi keskittymistä ja pientä ajatustyötä.

Mutta ennen kuin ehdit kunnolla aloittaa, kätesi liukuu puhelimelle. Lähetät viestin perheryhmään, vilkaiset nopeasti sähköpostit ja pian huomaat selailleesi lyhytvideoita useamman minuutin ajan. Työtehtävä odottaa edelleen aloittamista.

Moni tunnistaa itsensä tästä arkipäiväisestä esimerkistä. Onko meistä tullut saamattomia?

Ei sentään, mutta aivomme ohjaavat meitä kohti nopeita ärsykkeitä ja jatkuvaa pientä palkintoa. Selitys löytyy hermoston välittäjäaineesta nimeltä dopamiini, jota voisi kutsua motivaatiokemikaaliksi.

– Dopamiinin ansiosta ihminen on aikojen alusta asti jaksanut etsiä ruokaa ja kumppania. Nyt tämä eloonjäämiseen tarkoitettu järjestelmä palvelee jotakin aivan muuta, nimittäin digitaalisen median tarjoamia tarkkaan suunniteltuja ärsykkeitä, kertoo neurotieteilijä Blanca Köhler.

Sosiaalisen median selaaminen aiheuttaa nopeita dopamiinipiikkejä aivan kuten sokeri keholle: Ensin tulee nopea hyvän olon tunne, mutta pian sen jälkeen pudotus.

Sosiaalinen media on rakennettu hyödyntämään dopamiinijärjestelmää optimaalisesti. Päivitys voi olla hauska, koskettava, järkyttävä tai oivalluttava – ja aina parempi kuin edellinen.

– Aivomme rakastavat mahdollisuuksia. Emme selaa somea siksi, että jokainen postaus olisi kiinnostava, vaan siksi, että seuraava voi olla. Se riittää pitämään meidät koukussa, Köhler kuvailee.

Sosiaalisen median selaaminen aiheuttaa nopeita dopamiinipiikkejä aivan kuten sokeri keholle: Ensin tulee nopea hyvän olon tunne, mutta pian sen jälkeen pudotus. Tarvitaan lisää sokeria, siis somea!

Kun aivot oppivat saamaan nopeita dopamiinipiikkejä, ihmisen kyky keskittyä ja suunnitella häiriintyy. Uuden työtehtävän aloittaminen tai hankala kohta työssä saa kaipaamaan helpotusta. Meneillään oleva työ keskeytyy tuon tuosta ja ajatus katkeilee.

Aivot voivat myös löytää rauhan

Jos huomaa heikentäneensä omaa keskittymiskykyään roikkumalla liikaa somessa tai nettipeleissä, on onneksi mahdollista päästä takaisin tasapainoon: kun pysyy erossa digilaitteiden ja internetin tarjoamista ärsykkeistä, voi jo yhdessä päivässä huomata myönteisiä muutoksia.

– Aivot pystyvät muovautumaan ja korjautumaan uskomattomalla tavalla. Samoin kuin ne oppivat seuraamaan algoritmeja, ne voivat myös oppia sietämään tylsyyttä ja palaamaan syvään keskittymiseen, neurotieteilijä Köhler lupaa.

Hän ei suosittele äärimmäisiä ratkaisuja, vaan pieniä muutoksia, kuten automaattisten ilmoitusten sulkemista digilaitteista, selkeitä sometaukoja ja päivän mittaan jaksoja, jotka on varattu vain yhden asian, esimerkiksi työtehtävän, edistämiseen.

– Aivot kaipaavat rauhaa. Kun niitä kuormittaa vähemmän, keskittymiskyky palautuu yllättävän nopeasti. Kyse ei ole siitä, että some olisi pahaa, vaan siitä, että aivomme tarvitsevat tilaa hengittää.

Pakenemme todellisuutta netin uumeniin

”Työelämän paineet ovat yleinen syy hakeutua internetin maailmaan niin vapaa-ajalla kuin töissäkin.”

A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Hannu Jouhki on tutkinut todellisuuspakoisuutta, jolla tarkoitetaan tosielämän tai sen ongelmien välttelyä ja pakenemista esimerkiksi sosiaaliseen mediaan, nettipeleihin tai muuhun virtuaaliseen ympäristöön.

– Elämän ristiriitojen, ihmissuhdehaasteiden tai taloushuolien käsitteleminen voi tuntua raskaalta, ja niitä haluaa ymmärrettävästi painaa taka-alalle. Usein kyse ei ole tietoisesta valinnasta, vaan ympäröivän teknologian luomasta jatkuvasta mahdollisuudesta vetäytyä hetkeksi arjen paineista, Jouhki selittää.

Todellisuuspako voi juontua ihmisen elämän kuormittavista tapahtumista ja traumoista, mutta yhtä lailla ympäristömme ruokkii ilmiötä. Esimerkiksi teknologia ja sen aiheuttamat lisätyöt saattavat ahdistaa ihmisiä töissä.

– Tietojärjestelmät ovat olennainen osa työnkuvaa lähes kaikilla aloilla ja useimmissa ammateissa. Teknologia on tuonut mukanaan tehokkuutta ja mahdollisuuksia, mutta työn tekeminen järjestelmävetoisesti voi aiheuttaa stressiä ja vieraannuttaa työn alkuperäisestä merkityksestä.

Elämä on muuttunut taloudelliseksi optimoinniksi, jossa joudumme tekemään jatkuvasti pieniä päätöksiä.

Todellisuuspakoisuutta voi Jouhkin mukaan ruokkia myös tehokkuutta ja jatkuvia voittoja tavoitteleva markkinatalous, jossa työtä, taloutta ja omaa suorituskykyä nykyään mitataan ja arvioidaan jatkuvasti.

– Elämä on muuttunut taloudelliseksi optimoinniksi, jossa joudumme tekemään jatkuvasti pieniä päätöksiä. Valinnanvapautta on enemmän, mutta samalla mieli myös kuormittuu, Jouhki kuvailee.

Ajatellaanpa vaikka matkalippujen hankkimista: Aiemmin marssittiin asemalle tai matkatoimistoon ja ostettiin lippu. Nyt pitää sukkuloida netissä ja tehdä monia valintoja itsenäisesti, ennen kuin reissu on hankittu.

– On ironista, että pakenemme teknologiaa ja päätöksentekoa somen infovirtaan tai nettipelaamiseen, vaikka juuri ne usein lisäävät hälinää ja uupumusta, Jouhki pohtii.

Hupikäytöstä riippuvuuteen

”Kaikki somen selaaminen ja nettipelaaminen ei ole pahasta. Riippuvuus tarkoittaa, että jokin tekeminen tai asia pyörii mielessä koko ajan eikä sitä ilman voi olla.”

Jouhki muistuttaa ihmisen psykologisista perustarpeista, joiden pitäisi töissä toteutua. Niitä ovat mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä, tunne aikaansaamisesta ja mahdollisuus kokea merkityksellisyyttä sekä yhteenkuuluvuutta.

– Jos nämä eivät täyty, ihminen saattaa hakea korvaavia keinoja myönteisten kokemuksien saamiseksi. Me tarvitsemme tunnetta siitä, että työmme on tärkeää ja saamme siitä kiitosta, Jouhki huomauttaa.

Niin kutsutuissa toiminnallisissa riippuvuuksissa ihminen tekee jotain sen sijaan, että esimerkiksi käyttäisi ainetta, kuten kemiallisissa riippuvuuksissa.

Todellisuuspakoisuus on yksi väylä, jota kautta liiallinen internetin hupikäyttö voi kehittyä riippuvuudeksi. Sille on ominaista se, että ihminen ei enää pysty hallitsemaan käyttöään vaan se on voimakasta ja toistuu usein. Muu elämä jää taka-alalle, ja käyttö jatkuu, vaikka siitä olisi haittaa.

Niin kutsutuissa toiminnallisissa riippuvuuksissa ihminen tekee jotain sen sijaan, että esimerkiksi käyttäisi ainetta, kuten kemiallisissa riippuvuuksissa.

– Toiminnallisessa riippuvuudessa ihminen alkaa käyttää digitaalista mediaa sellaisella tavalla, että käyttö muuttuu hallitsemattomaksi ja alkaa ohjata elämää, täsmentää THL:n tutkimuspäällikkö Sari Castrén.

Tunnistammeko, jos työkaveri on koukussa?

”Riippuvuuden riski kasvaa koko ajan, sillä digitaalinen sisältö on loputonta ja algoritmit ruokkivat käyttöä tarjoamalla kiihtyvällä vauhdilla koukuttavaa sisältöä.”

Keskittymiskyvyn heikentyminen on yksi keskeisin haitta toiminnallisessa riippuvuudessa, mutta monia muitakin oireita voi ilmetä.

– Työntekijä saattaa olla jatkuvasti väsynyt valvottuaan öitä somen tai pelien parissa. Hänen sosiaaliset suhteensa kärsivät eikä työ suju entiseen tapaan. Jos ihmisellä on rahapeliriippuvuus, hänellä on usein myös taloudellisia ongelmia ja ihmissuhdeongelmia, Castrén listaa.

Keskittymisongelma näkyy ensimmäiseksi työn laadussa ja turvallisuudessa, mutta heijastuu ennen pitkää koko työyhteisöön.

– Tulee virheitä ja työn laatu heikkenee. Univaje heikentää keskittymiskykyä ja lisää turvallisuusriskiä erityisesti niissä tehtävissä, jotka vaativat tarkkuutta. Väsymys, ärtyneisyys ja esimerkiksi rahan lainaaminen kollegoilta kuormittavat työpaikan ilmapiiriä, Castrén kertoo esimerkkejä.

Työpaikalla kannattaa tehdä näkyviksi älylaitteiden käytön pelisäännöt, kuten että some tai raha- ja digipelaaminen eivät kuulu työaikaan.

Toiminnalliset riippuvuudet ovat vielä suhteellisen uusi ilmiö, mutta työpaikoilla kannattaa viimeistään nyt havahtua. Tarvitaan kykyä tunnistaa ongelma, ja ehkäisyksi on syytä laatia selkeitä pelisääntöjä. Erilaiset rakenteelliset ratkaisut auttavat luomaan työympäristön, jossa keskittyminen ja palautuminen onnistuvat.

– Työpaikalla kannattaa tehdä näkyviksi älylaitteiden käytön pelisäännöt, kuten että some tai raha- ja digipelaaminen eivät kuulu työaikaan. Rahapelisivustot voidaan estää työpaikan digilaitteissa ja tauoilla kannustaa palautumiseen tavoilla, jotka eivät perustu sosiaalisen median tai muiden ruutujen käyttöön, Castrén ehdottaa.

Ihmisten pitäisi myös tavata töissä säännöllisesti kasvokkain sen sijaan, että oltaisiin aina etätöissä yksin.

Esihenkilöiden koulutuksessa on Hannu Jouhkin mukaan hyvä kiinnittää huomiota inhimillisyyteen ja siihen, että ihmisten psykologisista perustarpeista huolehditaan.

– Hyvinvointi vahvistuu, kun ihminen tuntee itsensä ja työnsä tärkeäksi osaksi työyhteisöä. Parhaassa tapauksessa kuuluvuuden tunne suojaa todellisuuspakoisuuden tarpeelta ja riippuvuuksilta.

Työelämässä Jouhki korostaa yhteisöllisyyden merkitystä.

– Ihmisten pitäisi myös tavata töissä säännöllisesti kasvokkain sen sijaan, että oltaisiin aina etätöissä yksin. Ongelmat voivat kasvaa yllättävän suuriksi, kun niitä pohtii vain itsekseen, Jouhki huomauttaa.

Kohti tasapainoa omin avuin tai työpaikan tuella

”Jokainen meistä on huomannut tarttuvansa kännykkään, kun on tylsää tai työ tuntuu vaikealta. Se ei tarkoita, että olisimme luisumassa toiminnalliseen riippuvuuteen, kunhan kiinnitämme asiaan huomiota ja tulemme tietoiseksi omista toimintatavoistamme.”

Entäpä, jos tilanne on läikkynyt toiminnallisen riippuvuuden puolelle niin, että sitä on enää itse vaikea huomata, saati korjata?

Rahapeli- ja digipeliriippuvuus on luokiteltu sairauksiksi, joita kuuluu hoitaa työterveydessä. Myös häiritsevää somen tai nettipornon käyttöä sekä ongelmallista nettiostamista pidetään riippuvuushäiriöiden kaltaisina ilmiöinä, joihin ehdottomasti kannattaa puuttua ajoissa.

Castrénin mukaan toiminnallisten riippuvuuksien hoitaminen tulisi nähdä osana työhyvinvointia.

– Työnantajan velvollisuus on tarjota tukea ja ohjata työterveyteen silloin, kun työntekijällä on rahapelaamiseen, digipelaamiseen tai muuhun digitaalisen median käyttöön liittyviä ongelmia. Työntekijän puolestaan on tärkeä tietää, että apua on saatavilla, Castrén toteaa.

Kursivoidut sitaatit väliotsikoiden alla on muokattu asiantuntijoiden haastatteluista.

Lue uusin digi-lehti

Tilaa uutiskirje

Jätä palautetta

Osoitemuutos