Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Työstä laulaminen on osa suomalaista kansan- ja työväenperinnettä sekä kevyen musiikin historiaa. Laulut ovat luoneet yhteishenkeä, viihdyttäneet ja auttaneet jaksamaan arjessa.
Työlauluja on luultavasti laulettu yhdessä jo tuhansia vuosia sitten. Ruumiillisen työn lomassa laulaminen rytmitti työntekoa ja auttoi jaksamisessa. Suomalaisista työlauluista tunnetuimpia ovat esimerkiksi tukkilaisten soutulaulut sekä rakentajien junttalaulut. Teollisen läpimurron ja koneistumisen myötä yhteinen laulaminen työpaikoilla jäi kuitenkin historian hämärään.
Suomalaisissa kansanlauluissa lemmenasiat ovat aina olleet tärkeämpiä aiheita kuin työnteko, mutta arjen ammattejakin tulee lauluissa esiin. Useimmille on tuttu kansansävelmä Muurari, joka kertoo rakkauden rinnalla rakennustöiden kausittaisesta luonteesta. Siinä kevät tuo ja syksy vie niin muurarin, maalarin kuin hanslankarin.
Työväenmusiikki torvisoittokuntineen ja laulukuoroineen oli tärkeä osa silloista työväenkulttuuria ja harrastustoimintaa.
Työväenliikkeen myötä alettiin 1800-luvun lopulta lähtien sanoittaa poliittisempia lauluja, joilla heräteltiin työläisiä huomaamaan asemansa ja liittymään yhteen. Työväen laulukirjoissa niistä puhuttiin suorasanaisesti taistelulauluina. Taistelulauluissa ihmiset raatoivat sorron alla, vaikka olivat toisaalta ylpeästi työn aatelia ja ponnistelivat työläiskourin kohti valoisampaa tulevaisuutta.
Työväenmusiikki torvisoittokuntineen ja laulukuoroineen oli tärkeä osa silloista työväenkulttuuria ja harrastustoimintaa. Työväenlaulujen sanoitukset ajoivat aatetta eteenpäin, mutta samalla työväenmusiikki tarjosi myös viihdykettä. Jo ennen sisällissotaa työväentaloilla kukoisti humoristinen laulukulttuuri mölykööreineen sekä kupletteineen.
Myöhemmin vauhtiin pääsivät kisälliryhmät. Ryhmät sanoittivat itse yhteiskunnallisesti piikitteleviä lauluja, jotka usein lujittivat myös ammatti-identiteettejä. Koska kisällilaulut tehtiin ajankohtaisena kertakäyttötavarana kulloiseenkin tilaisuuteen, niistä ani harvat ovat säilyneet.
Marion Rung lauloi vuonna 1962 somasta ”pikku rahastajasta”, joita ei ole pitkään aikaan enää linja-autoissa tavannut.
Repe Helismaa.
Monissa tutuissa kansanlauluissa ja iskelmissä käsiteltiin metsätyömiesten reissuelämää. Sanoituksia lauluihin teki esimerkiksi Repe Helismaa tai sahateknikko Veikko Lavi. Savotoilla ja uitossa työskenteli enimmillään puoli miljoonaa suomalaista, joten monilla lauluntekijöillä riitti omia kokemuksia laulujensa aiheista. Vuonna 1979 sepittämässään Ensimmäinen tukki -kappaleessa Lavi rallatteli varsin seikkaperäisesti tukkipuun matkan suomalaisesta metsästä saksalaisen oluttuvan penkiksi. Tukkijätkiä seurasivat romanttisina kulkureina modernimmat automiehet, kun Matti Esko lauloi vuonna 1986 Elovena-mainokseen huippusuositun Rekkamies-iskelmän.
Veikko Lavi.
Lauluissa on kuvattu miesten töitä enemmän kuin naisten, mutta toki sairaanhoitajatkin ovat inspiroineet muusikoita. Martti Jäppilän 1930-luvulla sanoittamassa Valkea sisar -kappaleessa ”luo sairaiden käy sisar hento valkoinen”. Muun muassa Eino Grön lauloi tästä lohtua potilaille hymyllään tuovasta sairaanhoitajasta. Hieman rujompaa näkökulmaa hoitotyön arkeen on tarjoillut metallibändi FM2000 kappaleessaan Sairaanhoitajat: ”Hän istuu lasikopissaan, päivystää iltavuoroa, toinen juoksee labraan ja kolmas tekee raporttia”.
Maailma muuttuu ja laulujen aiheet tuntuvat seuraavan katoavia ammatteja. Marion Rung lauloi vuonna 1962 somasta ”pikku rahastajasta”, joita ei ole pitkään aikaan enää linja-autoissa tavannut. Poistuneet ovat myös Helsingin rautatieasemalta käymälän kassanhoitajat eli ”assanvessankassat”, joista Mascara-yhtye vielä 1990-luvulla lauloi. Laulut tietotyöntekijöistä tai etätöistä taitavatkin olla niin arkisia, että ne odottavat yhä esittäjäänsä.
Toisen maailmansodan jälkimainingeissa työehtoja ja palkkoja lähdettiin korjaamaan valtakunnallisilla työehtosopimuksilla. Lopputuloksena valtiovalta kirjasi lakiin käytännössä palkkakaton naisille. Toisen maailmansodan aikana naiset ahersivat tehtaissa miesten jouduttua rintamalle. Sota-ajan teollisuuden työvoimasta naiset muodostivat noin puolet. Naisia palkattiin varsin runsaasti tehdastöihin jo sotien välisenä aikana, mutta teollisuuden alat poikkesivat toisistaan. Metalliteollisuus oli perinteisesti ollut miesten valtakuntaa, kun naisenemmistöt
Työpaikalla kuulee joskus vaadittavan jotain ”tasa-arvon nimissä”, ikään kuin tasa-arvo- tai yhdenvertaisuuslainsäädäntö edellyttäisi, että jokaiselle työpaikalla tapahtuvalle asialle pitäisi keksiä vastapari. Kun keskustelu kääntyy tällaiseksi, uskallan väittää, että näillä työpaikoilla peruspalikat tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa ovat joko suht kohdillaan tai sitten pinnan alla on jotain piilevää. Työpaikalla voi olla esimerkiksi lakisääteinen yhdenvertaisuussuunnitelma, samasta työstä saa samaa
Jos ollaan ihan rehellisiä, käytännön johtaminen on aina niin hyvää kuin sen tekijä – ja yhtä haavoittuvaa kuin organisaation kulttuuri, osaaminen ja arvot sen ympärillä, Johanna Pulkkinen sanoo. Jos ollaan ihan rehellisiä, käytännön johtaminen on juuri niin hyvää tai huonoa kuin miten sitä tekevä ihminen siinä onnistuu. Se riippuu myös organisaation kulttuurista, johtamisosaamisesta, arvoista ja
Sääty-yhteiskunnassa pomojen edessä täytyi nöyristellä. Tottelematon työntekijä sai piiskasta ja huutaminen kuului asiaan. Johtaminen alkoi parantua, kun Suomesta tuli demokratia. Kun insinööri Oskar Rehbinder (1853–1898) huomasi Paakkolan kanavatyömaan yövahdin torkahtaneen, hän herätti miehen ampumalla revolverillaan. Rehbinderin työmaalla 1890-luvun alussa kuria valvottiin ylipäätään väkivalloin. Järjestyssääntöjä rikkoneet saivat kepistä ja palkankorotuksen pyytäminen tiesi ilmalentoa konttorin ovesta. Vapaaherra
