Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Onnelliset ihmiset näyttäisivät hallitsevan sosiaalisen median käyttöään ilman, että siitä tulee elämää hallitseva ongelma. Kuplautuminen samanmielisen kanssa taas voi aiheuttaa riippuvuutta.
Hyvinvoiva ihminen pystyy usein huomaamaan, milloin oma somen ja digilaitteiden käyttö alkaa hallita arkea. Hän kykenee rajoittamaan käyttöään luontevasti.
– Onnellinen ihminen ei joudu hakemaan mielihyvää tai merkityksellisyyttä verkosta, koska elämä sen ulkopuolella tarjoaa niitä jo paljon, perustelee asiaa tutkinut Iina Savolainen Tampereen yliopistosta.
– Some pysyy tällöin vain yhtenä kanavana muiden joukossa, eikä ole ensisijainen pakopaikka.
Someriippuvuuden taustalla on usein hyvin inhimillisiä syitä.
Kokonaisvaltainen hyvinvoinnin tukeminen auttaa ehkäisemään riippuvuuden syntymistä; someriippuvuuden taustalla on usein hyvin inhimillisiä syitä.
– Yksinäisyys, kuormittuminen vaikkapa töissä ja psykologinen stressi lisäävät tarvetta hakea nopeaa helpotusta. Some tarjoaa välittömän tavan paeta ikävää todellisuutta tai turruttaa tunteita, Savolainen toteaa.
Toinen Savolaisen tutkimuksen keskeinen havainto liittyy kuplautumiseen eli ilmiöön, jossa sosiaalisen median alustoilla eteemme tulee yksinomaan tietynalaisia sisältöjä.
– Algoritmit tarjoavat meille asioita, joihin olemme aiemmin reagoineet. Se vahvistaa tunnetta siitä, että olen oikeassa ja maailmassa on paljon samanmielisiä, Savolainen kuvailee.
Kuplautuminen näkyy myös vastakkainasettelun lisääntymisenä ruokkimalla me vastaan he -ajattelua.
Savolainen selittää, että kuplassa oleminen voi tuntua psykologisesti palkitsevalta, mutta samalla riski viettää somessa yhä enemmän aikaa kasvaa.
– Samanmielisten kuplassa oleminen lisää yhteenkuuluvuuden ja ihmisarvon tunnetta. Jos oma ajattelu on marginaalista, somesta voi löytyä paikka, jossa siitä tulee yhtäkkiä normaalia. Se koukuttaa.
Kuplautuminen näkyy myös vastakkainasettelun lisääntymisenä ruokkimalla me vastaan he -ajattelua.
Savolaisen mukaan kuplan voi pyrkiä puhkaisemaan tiedostamalla algoritmien toimintatapa ja hakeutumalla aktiivisesti monenlaisten sisältöjen pariin. Kriittinen ajattelu on paras keino estää kuplan muodostumista uudelleen.
Kun puhumme työkyvystä, katse kääntyy usein työntekijään. Työkyky ei ole kuitenkaan ihmisen ominaisuus vaan suhde ihmisen ja työn välillä. Terveys, osaaminen ja motivaatio ovat yksi puoli. Toinen puoli taas työn vaatimukset, työmäärä, vaikutusmahdollisuudet, johtaminen ja työyhteisö. Emme voi siis pyrkiä aina vain vahvistamaan ihmistä kestämään tätä nykyistä hektistä työelämää. Työssä pitää pystyä sietämään myös epävarmuutta,
Työväestön työkyvystä huolestuttiin toista sataa vuotta sitten. Siirtolapuutarhaliike etsi ratkaisuja kaupunkien laitamilta. Siirtolapuutarhalla tai paremminkin puutarhasiirtolalla tarkoitetaan kaupungin liepeellä olevaa, rakenteeltaan ja toiminnaltaan järjestettyä ryhmäviljelmää. Suomen ensimmäiset siirtolapuutarhat perustettiin 1910-luvulla pohjoismaisia esimerkkejä seuraten. Siirtolapuutarhat ja palstaviljelmät kuuluivat sosiaalisiin huoltokeinoihin, joilla pyrittiin pitämään teollistuvien ja heikoista asunto-olosuhteista kärsivien kaupunkien työväestö terveenä ja työkykyisenä. Ensimmäisillä siirtolapuutarhoilla oli
Toisen maailmansodan jälkimainingeissa työehtoja ja palkkoja lähdettiin korjaamaan valtakunnallisilla työehtosopimuksilla. Lopputuloksena valtiovalta kirjasi lakiin käytännössä palkkakaton naisille. Toisen maailmansodan aikana naiset ahersivat tehtaissa miesten jouduttua rintamalle. Sota-ajan teollisuuden työvoimasta naiset muodostivat noin puolet. Naisia palkattiin varsin runsaasti tehdastöihin jo sotien välisenä aikana, mutta teollisuuden alat poikkesivat toisistaan. Metalliteollisuus oli perinteisesti ollut miesten valtakuntaa, kun naisenemmistöt
Työpaikalla kuulee joskus vaadittavan jotain ”tasa-arvon nimissä”, ikään kuin tasa-arvo- tai yhdenvertaisuuslainsäädäntö edellyttäisi, että jokaiselle työpaikalla tapahtuvalle asialle pitäisi keksiä vastapari. Kun keskustelu kääntyy tällaiseksi, uskallan väittää, että näillä työpaikoilla peruspalikat tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa ovat joko suht kohdillaan tai sitten pinnan alla on jotain piilevää. Työpaikalla voi olla esimerkiksi lakisääteinen yhdenvertaisuussuunnitelma, samasta työstä saa samaa