Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Filosofian tohtori Johanna Pulkkinen on työhyvinvoinnin, työturvallisuuden ja työkykyjohtamisen erityisasiantuntija.
Jokainen viestiääni katkaisee ajattelun – ja lisää levottomuuttamme, toteaa Johanna Pulkkinen.
Elämme dopamiinin aikakautta, jossa janoamme nopeaa palkintoa, myös työssä. Tämä ilmiö heikentää kykyä keskittyä ja palautua. Jokainen viestiääni tai värähdys katkaisee ajattelun. Vastaamatta jättäminen, saati sitten saapuneen viestin katsomatta jättäminen, lisää levottomuuttamme.
Yksi meistä on TikTokin loppuunselaaja ja toinen aina valmiudessa oleva vanhempi. Somen selailu kesken työpäivän ja sen aiheuttamat dopamiinisyklit kuluttavat aivojemme työmuistia. Töissä pelkästään puhelimen esillä oleminen katkaisee ajatuksemme. Tai itse asiassa se häiritsee, vaikka se ei olisi esilläkään. Pohdimme, onkohan viestejä saapunut. Puhelimen selaaminen tai sillä pelaaminen estää tauolla palautumisen. Keho lepää, hermosto ei.
Välittömän vastaamisen kulttuuri aiheuttaa jatkuvaa hermostollista stressiä ja heikentynyttä keskittynyttä työaikaa. Myös sähköpostikuormitus nostaa sykettä ja aktivoi stressijärjestelmää, jos tarkistetaan 100 x päivässä saapuneet viestit ja reagoidaan niihin aina heti.
Algoritmit, valmiiden vastausten kulttuuri ja tekoäly vaikuttavat työpäiväämme monin tavoin.
Sarjojen katselu yömyöhään on työkykyyn vaikuttava asia, sillä riippuvuus saa aikaan sen, että sarjan katsominen menee unentarpeemme edelle ja univaje aiheuttaa kognitiivisen tason laskua. Etenkin nuorilla aikuisilla, opiskelijoilla ja työelämään siirtyvillä univaje on johtanut väsymyksen hallintaan energiajuomilla. Ensin kyseessä on selviytymisen väline, myöhemmin normaali vire ei palaudukaan enää ilman energiajuomaa ja kyse on riippuvuudesta. Illalla väsymyksestä huolimatta uni ei tule hermoston ylivirittyneisyyden vuoksi ja tähän on taas ratkaisuna melatoniini. Kyse on kehon vireystilan keinotekoisesta säätelystä.
Algoritmit, valmiiden vastausten kulttuuri ja tekoäly vaikuttavat työpäiväämme monin tavoin. Ne helpottavat arkea ja nopeuttavat päätöksiä, mutta samalla tekevät meistä riippuvaisia järjestelmistä ja rutiineista, joihin olemme tottuneet. Arvioimme vähemmän itse, teemme päätöksiä automaattisesti ja käytämme harvemmin ammatillista harkintaa. Esimerkiksi navigaattori on loistava apuväline, mutta sen ansiosta emme enää hahmota ympäristöä itse: ”nollat taulussa” seuraamme laitteen ohjeita ilman omaa tilannearviota.
Johtamisen ja organisaation kulttuurin tehtävä on tarjota rakenteita, joissa työn autonomia ja joustavuus tukevat työntekijöitä.
Uskallan väittää, että olemme myös riippuvaisia siitä, että jotain tapahtuu koko ajan. Hektisyys tuo merkityksellisyyden tunnetta ja hallinnan kokemusta. Hiljaisuus tai tekemättömyys voi tuntua epämukavalta. Palautumattomuus ei aina tunnu kuitenkaan uupumukselta. Se voi tuntua myös levottomuutena. Riippuvuudet eivät vie vain huomiota – ne vievät kyvyn olla ilman ärsykettä.
Johtamisen ja organisaation kulttuurin tehtävä on tarjota rakenteita, joissa työn autonomia ja joustavuus tukevat työntekijöitä. Uudet riippuvuudet vaativat myös meiltä jokaiselta oman työkykymme aktiivista johtamista. Selaan somen ja käytän siihen 10 minuuttia. Katson yhden jakson lempisarjaani. Keskityn nyt tunnin työtehtävääni katsomatta sähköpostia, Teams-viestejä tai puhelintani. Siedän sen, etten saa vastausta välittömästi.
Uskallanko edes aloittaa keskustelua siitä, että olemme riippuvaisia jo siitä, että saamme tehdä etätyötä?
Tuotahan nykyajan ”toimistotyö” pitkälti taitaa olla eli tsekkaa sieltä ja täältä onko jotain toimeksiantoja tullut. Ne voivat olla työkavereilta, asiakkailta, lähes mistä vain ja mitä moninaisimmilla digitaalisilla välineillä. Teeppäs siinä sitten keskittymistä vaativaa työtä.
Toisen maailmansodan jälkimainingeissa työehtoja ja palkkoja lähdettiin korjaamaan valtakunnallisilla työehtosopimuksilla. Lopputuloksena valtiovalta kirjasi lakiin käytännössä palkkakaton naisille. Toisen maailmansodan aikana naiset ahersivat tehtaissa miesten jouduttua rintamalle. Sota-ajan teollisuuden työvoimasta naiset muodostivat noin puolet. Naisia palkattiin varsin runsaasti tehdastöihin jo sotien välisenä aikana, mutta teollisuuden alat poikkesivat toisistaan. Metalliteollisuus oli perinteisesti ollut miesten valtakuntaa, kun naisenemmistöt
Työpaikalla kuulee joskus vaadittavan jotain ”tasa-arvon nimissä”, ikään kuin tasa-arvo- tai yhdenvertaisuuslainsäädäntö edellyttäisi, että jokaiselle työpaikalla tapahtuvalle asialle pitäisi keksiä vastapari. Kun keskustelu kääntyy tällaiseksi, uskallan väittää, että näillä työpaikoilla peruspalikat tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa ovat joko suht kohdillaan tai sitten pinnan alla on jotain piilevää. Työpaikalla voi olla esimerkiksi lakisääteinen yhdenvertaisuussuunnitelma, samasta työstä saa samaa
Rantapelastaja Maria Overmyer (oik.) seuraa silmä tarkkana kollegansa Leon kanssa Itä-Helsingin Aurinkolahden uimarannan vilskettä. – Tykkään olla töissä ulkona ja meren äärellä, toista kesää rantapelastajana työskentelevä 22-vuotias Maria kertoo. Taitouintia pitkään harrastanut Overmyer on suorittanut Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton kurssin. – Tämä työ on todella tärkeää ja merkityksellistä. Koko ajan on oltava valppaana. Aurinkolahti on
On aamuruuhkan aika, mutta tämä metrojuna on tyhjä. Lähtöaika Roihupellon varikkoraiteelta on sitten, kun pieni tekninen ongelma on korjattu. Koneistaja Eetu Salokarin osaamista tarvitaan, jotta junat pysyvät käyttökunnossa. Takaisin sorvin ääreen, kirjaimellisesti. On aamuseitsemän, ja koneistaja Eetu Salokari käynnistelee työhuoneella koneitaan totutuin ottein. Läheisellä metroradalla junat suhahtelevat ohi kahden ja puolen minuutin välein, mutta Roihupellossa
Kommentit (1)
Tuotahan nykyajan ”toimistotyö” pitkälti taitaa olla eli tsekkaa sieltä ja täältä onko jotain toimeksiantoja tullut. Ne voivat olla työkavereilta, asiakkailta, lähes mistä vain ja mitä moninaisimmilla digitaalisilla välineillä. Teeppäs siinä sitten keskittymistä vaativaa työtä.