Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Filosofian tohtori Johanna Pulkkinen on työhyvinvoinnin, työturvallisuuden ja työkykyjohtamisen erityisasiantuntija.
Jokainen viestiääni katkaisee ajattelun – ja lisää levottomuuttamme, toteaa Johanna Pulkkinen.
Elämme dopamiinin aikakautta, jossa janoamme nopeaa palkintoa, myös työssä. Tämä ilmiö heikentää kykyä keskittyä ja palautua. Jokainen viestiääni tai värähdys katkaisee ajattelun. Vastaamatta jättäminen, saati sitten saapuneen viestin katsomatta jättäminen, lisää levottomuuttamme.
Yksi meistä on TikTokin loppuunselaaja ja toinen aina valmiudessa oleva vanhempi. Somen selailu kesken työpäivän ja sen aiheuttamat dopamiinisyklit kuluttavat aivojemme työmuistia. Töissä pelkästään puhelimen esillä oleminen katkaisee ajatuksemme. Tai itse asiassa se häiritsee, vaikka se ei olisi esilläkään. Pohdimme, onkohan viestejä saapunut. Puhelimen selaaminen tai sillä pelaaminen estää tauolla palautumisen. Keho lepää, hermosto ei.
Välittömän vastaamisen kulttuuri aiheuttaa jatkuvaa hermostollista stressiä ja heikentynyttä keskittynyttä työaikaa. Myös sähköpostikuormitus nostaa sykettä ja aktivoi stressijärjestelmää, jos tarkistetaan 100 x päivässä saapuneet viestit ja reagoidaan niihin aina heti.
Algoritmit, valmiiden vastausten kulttuuri ja tekoäly vaikuttavat työpäiväämme monin tavoin.
Sarjojen katselu yömyöhään on työkykyyn vaikuttava asia, sillä riippuvuus saa aikaan sen, että sarjan katsominen menee unentarpeemme edelle ja univaje aiheuttaa kognitiivisen tason laskua. Etenkin nuorilla aikuisilla, opiskelijoilla ja työelämään siirtyvillä univaje on johtanut väsymyksen hallintaan energiajuomilla. Ensin kyseessä on selviytymisen väline, myöhemmin normaali vire ei palaudukaan enää ilman energiajuomaa ja kyse on riippuvuudesta. Illalla väsymyksestä huolimatta uni ei tule hermoston ylivirittyneisyyden vuoksi ja tähän on taas ratkaisuna melatoniini. Kyse on kehon vireystilan keinotekoisesta säätelystä.
Algoritmit, valmiiden vastausten kulttuuri ja tekoäly vaikuttavat työpäiväämme monin tavoin. Ne helpottavat arkea ja nopeuttavat päätöksiä, mutta samalla tekevät meistä riippuvaisia järjestelmistä ja rutiineista, joihin olemme tottuneet. Arvioimme vähemmän itse, teemme päätöksiä automaattisesti ja käytämme harvemmin ammatillista harkintaa. Esimerkiksi navigaattori on loistava apuväline, mutta sen ansiosta emme enää hahmota ympäristöä itse: ”nollat taulussa” seuraamme laitteen ohjeita ilman omaa tilannearviota.
Johtamisen ja organisaation kulttuurin tehtävä on tarjota rakenteita, joissa työn autonomia ja joustavuus tukevat työntekijöitä.
Uskallan väittää, että olemme myös riippuvaisia siitä, että jotain tapahtuu koko ajan. Hektisyys tuo merkityksellisyyden tunnetta ja hallinnan kokemusta. Hiljaisuus tai tekemättömyys voi tuntua epämukavalta. Palautumattomuus ei aina tunnu kuitenkaan uupumukselta. Se voi tuntua myös levottomuutena. Riippuvuudet eivät vie vain huomiota – ne vievät kyvyn olla ilman ärsykettä.
Johtamisen ja organisaation kulttuurin tehtävä on tarjota rakenteita, joissa työn autonomia ja joustavuus tukevat työntekijöitä. Uudet riippuvuudet vaativat myös meiltä jokaiselta oman työkykymme aktiivista johtamista. Selaan somen ja käytän siihen 10 minuuttia. Katson yhden jakson lempisarjaani. Keskityn nyt tunnin työtehtävääni katsomatta sähköpostia, Teams-viestejä tai puhelintani. Siedän sen, etten saa vastausta välittömästi.
Uskallanko edes aloittaa keskustelua siitä, että olemme riippuvaisia jo siitä, että saamme tehdä etätyötä?
Tuotahan nykyajan ”toimistotyö” pitkälti taitaa olla eli tsekkaa sieltä ja täältä onko jotain toimeksiantoja tullut. Ne voivat olla työkavereilta, asiakkailta, lähes mistä vain ja mitä moninaisimmilla digitaalisilla välineillä. Teeppäs siinä sitten keskittymistä vaativaa työtä.
Turvallisuus ei ole yksittäinen toimenpide, vaan tapa ajatella ja toimia joka päivä. Lassila & Tikanojan viisi menetelmää näyttävät, miten systemaattinen työ ja henkilöstön osallistaminen tekevät turvallisuudesta yhteisen onnistumisen. 1. Työn aloituslista Lassila & Tikanojan palveluissa kaikkia työntekijöitä kannustetaan arvioimaan työn keskeiset riskit ennen aloittamista. Työn aloituslista toimii viime hetken tarkistusvälineenä esimerkiksi prosessipuhdistustehtävissä, joka auttaa huomaamaan
Jos ollaan ihan rehellisiä, käytännön johtaminen on aina niin hyvää kuin sen tekijä – ja yhtä haavoittuvaa kuin organisaation kulttuuri, osaaminen ja arvot sen ympärillä, Johanna Pulkkinen sanoo. Jos ollaan ihan rehellisiä, käytännön johtaminen on juuri niin hyvää tai huonoa kuin miten sitä tekevä ihminen siinä onnistuu. Se riippuu myös organisaation kulttuurista, johtamisosaamisesta, arvoista ja
Sääty-yhteiskunnassa pomojen edessä täytyi nöyristellä. Tottelematon työntekijä sai piiskasta ja huutaminen kuului asiaan. Johtaminen alkoi parantua, kun Suomesta tuli demokratia. Kun insinööri Oskar Rehbinder (1853–1898) huomasi Paakkolan kanavatyömaan yövahdin torkahtaneen, hän herätti miehen ampumalla revolverillaan. Rehbinderin työmaalla 1890-luvun alussa kuria valvottiin ylipäätään väkivalloin. Järjestyssääntöjä rikkoneet saivat kepistä ja palkankorotuksen pyytäminen tiesi ilmalentoa konttorin ovesta. Vapaaherra
Torninosturin ohjaamosta Minna Simonen näkee koko työmaan yhdellä silmäyksellä. Hän liikuttaa painavia elementtejä tarkasti, seuraa säätä herkeämättä ja pitää työmaan tahdin yllä. Työn palkitsevuus syntyy maisemista, yhteispelistä ja siitä, että ilman nosturia rakennukset eivät nousisi. Mikä on mieleenpainuvin hetkesi torninosturinkuljettajana? Rakensin Kirkkonummen kaapelitehtaan tornia Suomen suurimmassa torninosturissa. Korkeutta sillä on yli 200 metriä ja ohjaamoon
Kommentit (1)
Tuotahan nykyajan ”toimistotyö” pitkälti taitaa olla eli tsekkaa sieltä ja täältä onko jotain toimeksiantoja tullut. Ne voivat olla työkavereilta, asiakkailta, lähes mistä vain ja mitä moninaisimmilla digitaalisilla välineillä. Teeppäs siinä sitten keskittymistä vaativaa työtä.