Työpaikka

25.02.2015

Malttia mäessä

Laskettelurinteissä käy talven kuumina sesonkeina melkoinen huiske ja vilinä. Lajista on tullut etenkin lapsiperheiden ykkösharrastus.

Vauhdikkaan harrastuksen varjopuolena ovat onnettomuudet. Pudasjärven Iso-Syötteen laskettelukeskuksen ensiapuvastaavan Heidi Terentjeffin mukaan monet tapaturmat voisi välttää. Taitojen ja vauhdin pitää olla kohdallaan.

Terentjeff on toiminut Iso-Syötteen ensiapuvastaavana vuodesta 2010 lähtien, mutta hän on työskennellyt kohteessa jo sitä ennen hiihdonopettajana.

– Vastaan yhteistyöstämme SPR:n kanssa ja huolehdin, että työntekijöiden ensiapukoulutukset ovat ajan tasalla. Perus- ja jatkokurssien lisäksi rinnetyöntekijöiltä vaaditaan erikseen rinnealueiden turvallisuuteen perehdyttävä rinnepäivystäjäkoulutus. Lisäksi järjestän lastentapahtumia ja toimin edelleen hiihdonopettajana, lastentarhanopettajan koulutuksen saanut Terentjeff listaa.

Iso-Syötteen kausi käynnistyy lokakuussa suunnittelulla ja päättyy toukokuussa. Kiivaimpana sesonkina päivät saattavat venyä 10–12-tuntisiksi. Rinteissä päivystetään myös pahimmilla paukkupakkasilla. Terentjeff toteaa, että vaikka työ on välillä rankkaa, se on elämäntapa. Laskettelu on ollut intohimo ja rakas harrastus jo pikkutytöstä.

– Työpäiväni käynnistyy varmistamalla, että laskettelurinteet ovat ylipäänsä kunnossa ja turvalliset laskea. Suurin osa turmista on onneksi vain pienehköjä venähdyksiä tai kolahduksia, murtumat usein käsien murtumisia. Päävammat ovat vähentyneet, koska kypärän käyttö on yleistynyt, Terentjeff kertoo.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.