Hyvä johtaja on oikeudenmukainen kaikkia kohtaan, rehti ja suorapuheinen. Hänen tehtävänsä on luoda luottamuksen ilmapiiri. Siitä heille myös maksetaan enemmän.

Kun entiselle köyhälle maalaispojalle tarjotaan työtä, niin sehän ottaa kaiken vastaan. Eikä sitä ajattele eurojen kertymistä itselle vaan lapsille.

Tapsa”, maalaislääkäri Tapani Kiminkinen vastaa puhelimeen ja lupaa, että aikaa jutusteluun on 260 kilometriä. Sen verran on matkaa vielä jäljellä Multian korkeudelta Pöytyälle, jonne hän on menossa luennoimaan.

Kiminkinen on sydänjuuriaan myöten keskisuomalainen, pientilan ainoa poika Pylkönmäeltä. Helsingissä hän viipyi lääkärin opintojen verran vuoteen 1980. Kotiin Saarijärvelle nuori lääkäri matkusti heti valmistumistaan seuraavana päivänä. Vaimo Ulla, tyttöystävä jo Saarijärven lukiosta lähtien, opiskeli sairaanhoitajaksi ja esimieheksi ja työllistyi hänkin kotipitäjään.

Kiminkiselle paikallisuus on parasta. Sen hän soisi ulottuvan myös työelämään kaikkialla. Kilometri kilometriltä hän puhuu selväksi suomalaisen työn kipukohtia ja reseptejä parempaan.

Kotisaunan lauteilla syntyi myös ajatus kaikkien työllistämisestä. Itse asiassa idea työn tarjoamisesta kaikkein syrjäytyneimmille – palkkakulut jakaen – on Ullan.

– Ratkaisu olisi kaikkien etu, mutta uudet ajatukset paikallisesta sopimisesta lähtien törmäävät vanhakantaisiin asenteisiin ja saavutettujen etujen puolustukseen. Näin ei tietysti saisi puhua, mutta mitäpä minä siitä välitän. Ihmiset ymmärtävät tämän kyllä, Kiminkinen toteaa.

Nyt työhön pääsevät vain henkilöt, joiden kykyjä on pystytty tarkkaan punnitsemaan. Sairaita tai vajaakuntoisia ei uskalla työllistää kukaan, vaan he jäävät toisen luokan kansalaisiksi. Työyhteisön tuki jää heiltä pois, ja talous rapautuu.

– Työttömyys on mittaamaton onnettomuus, joka tahtoo kertautua lapsissa. Rahaa ei ole lasten harrastuksiin eikä mihinkään. Syrjäytymiskierre nopeutuu, ja syntyy kahden kerroksen väkeä. Heikot elinolot johtavat sairastumisiin. Suunta näkyy terveyskeskuslääkärin työssä ja turhauttaa.

Pienyrittäjä kovilla

Kiminkinen ei ymmärrä, miksi lähtisi Saarijärveltä, koska pienyhteisössä ihmiset tuntevat toisensa ja luottavat toisiinsa. Ei maalaislääkäristä olisi Helsingissä syntynyt televisiosarjaakaan, mutta Saarijärvellä ihmiset suostuivat mukaan, sillä he tietävät lääkärinsä ja ymmärtävät julkisuuden edut pitäjälleen.

Työssään terveyskeskuksessa Kiminkinen on tullut tutuksi pienyrittäjien vaikeuksien kanssa. Ne pulmat ovat kuitenkin kansallisia, sillä koko maan yrityksistä yli 90 prosenttia on alle kymmenen työntekijän yrityksiä. Uudet työpaikat syntyvät juuri pieniin yrityksiin. Vielä enemmän ne Kiminkisen mukaan työllistäisivät, jos vain uskaltaisivat.

– Jos yrittäjät eivät uskalla työllistää liian jäykkien työmarkkinoiden vuoksi, työttömyysluvut pysyvät korkeina. Emme ole enää teollisessa yhteiskunnassa, se pitää ymmärtää. Työntekijä tarvitsee turvansa, mutta muilla konstein kuin työnantajan varoin.

Maalaislääkäri nostaa esimerkiksi hoivakotiyrittäjän. Jos tämä tietää, että työtä hakevalla lähihoitajalla on vaikkapa huonossa hoitotasapainossa oleva kaksisuuntainen mielialahäiriö tai jokin muu pitkäaikaissairaus, joka voi maksaa hänelle kymmeniä tuhansia euroja, jää työpaikka saamatta. Tilanteen muuttaisi järjestelmä, jolla työstä aiheutumattomat sairauskulut korvattaisiin työnantajalle.

“Hyvä johtaja on oikeudenmukainen kaikkia kohtaan, rehti ja suorapuheinen. Hänen tehtävänsä on luoda luottamuksen ilmapiiri. Siitä heille myös maksetaan enemmän.”

Pienessä parempi

Suuremmilla yrityksillä, esimerkiksi hoivakotiketjuilla, on pääpaikka pääkaupunkiseudulla. Niiden johto ja väliportaan päättäjät ovat etäällä paikallisesta arjesta.

– Johtajia ei saa kiinni, eivätkä he vastaa sähköposteihin. Välimatka on suoranainen stressitekijä paikallisille työntekijöille. Kun johtajat työskentelevät samalla paikkakunnalla, samassa työyhteisössä, ratkaisut syntyvät kasvokkain.

Johtajan tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus takaavat työntekijöiden hyvinvoinnin.

Toisaalta joukkoon ei Kiminkisen mukaan tarvita kuin yksi mätämuna, epäonnistunut rekrytointi, ja koko työyhteisön henki tuhoutuu.

– Hyvä johtaja on oikeudenmukainen kaikkia kohtaan, rehti ja suorapuheinen. Hänen tehtävänsä on luoda luottamuksen ilmapiiri. Siitä heille myös maksetaan enemmän.

Silti vieläkin johtaja saattaa turvautua hajota ja hallitse -menetelmään suosikkeineen ja syntipukkeineen.

– En ole työterveyslääkäri, mutta terveyskeskuslääkärillekin nämä ongelmat ovat tuttuja.

Niin tuttuja, että Kiminkinen on kirjoittanut kirjan työpaikkakiusaamisesta.

Johtajaksi saattaa valikoitua narsisti, sillä hän osaa hurmata pätevimmätkin rekrytoijat. Siksi Kiminkinen kehottaa valitsijoita käymään hyvin tarkkaan läpi hakijoiden työhistorian, josta saattaa paljastua ongelmia aiemmissa työsuhteissa.

Itsekkyyden aikaa

Työssään Kiminkinen näkee, miten sekaiset ihmissuhteet heijastuvat jaksamiseen. Avioerot ja riitaiset suhteet kuormittavat.

– Aiemmin, kun maalla sukupolvet elivät yhdessä, ei suhteesta niin vain lähdetty. Elettiin yhteisöllisesti. Myös työläisyhteisöissä katsottiin lasten perään yhdessä.

Maalaislääkäri on huolissaan lasten hyvinvoinnista perheiden hajotessa tai kiireen viedessä yhteisen ajan.

– Lasten tulee kokea lapsuudessaan, että he kelpaavat vanhemmilleen ja toisille ihmisille. Jos se tunne jää kokematta, tarvitaan aikamoinen armeija psykiatreja. Pitää oppia myös rakkaus ja rajat ydinperheessä.

Kiminkisen pakettiin lapsen hyvinvoinnin takuiksi kuuluvat myös ystävät, ulkopuoliset aikuiset sekä harrastukset.

– Jos lapsella on edes yksi harrastus,
se vähentää merkittävästi hänen syrjäytymisriskiään.

Puhumalla, kirjoittamalla ja pitämällä meteliä Kiminkinen haluaa kampittaa ikävää itsekkyyden aikaa, kuten hän aikaamme nimittää.

– Kiireiset eivät välitä vanhuksistaankaan. Kiinnostus herää vasta perunkirjoituksen lähestyessä.

“Kun entiselle köyhälle maalaispojalle tarjotaan työtä, niin sehän ottaa kaiken vastaan. Eikä sitä ajattele eurojen kertymistä itselle vaan lapsille.”

Saatavilla 24/7

Moni meistä on kiinni työssään ympäri vuorokauden. Maalaislääkärille se ei ole ongelma, koska hän on aina saatavilla.

– Ei lääkärillä voi yhteisön osana ollakaan työaikaa. On vain ääretön aika erilaisine aktiviteetteineen ja tapahtumineen, Kiminkinen kirjoittaa Maalaislääkärin päivää -kirjassaan.

Lääkärin työn Kiminkinen katsoo helpottuneen, mutta hoitohenkilökunta joutuu koville, kun mitoitus on minimissä. Kiire on silloin stressaavaa.

– Tosin kiire on aika paljon myös asennetta. Päivä menee usein paremmin, kun on pikkuinen kiire. Positiivinen stressi ei ole pahasta, mutta jos se menee ylivoimaiseksi, eikä mikään aika riitä työtehtävistä suoriutumiseen, on ihminen vaarassa uupua.

Suhde kiireeseen on yksilöllinen. Siksi myös työjärjestelmä pitäisi Kiminkisen mielestä saada henkilö- ja työpaikkakohtaiseksi.

Parisuhde kannattelee

Pientilan poika on oppinut arvostamaan työtä. Terveyskeskuslääkärin työn ohella hän huolehtii kolmen hoivakodin asukkaiden terveydestä, teki televisiosarjan maalaislääkärin työstä, esiintyy radiossa, kiertää luennoimassa terveistä elämäntavoista, on kirjoittanut 11 kirjaa…

– Erityisen palkitsevaksi olen kokenut työn hoivakotien asukkaiden hyväksi. Niihin ei tarvitse soitella ensihoitoa, vaan minä hoidan mummojen ja pappojen terveyttä, sairaudet ja myöhemmin saattohoidon kuolemaan asti.

Kiminkinen kertoo ehtivänsä kaiken, koska tyttäret ovat jo maailmalla, ja elämää kantaa hyvä parisuhde, jossa puolisot tukevat toisiaan. Hän laaduttaa töidensä kirjon mukavaksi ja kehittäväksi.

– Nautin joka osa-alueesta lääkärin työssä. On myös nautinnollista mennä esiintymiskeikoille, on fantastista kirjoittaa sekä tehdä televisio- ja radiotyötä.

Kun televisio-ohjelmat pyörivät vilkkaimmillaan, kertyi keikkoja 170 vuodessa, pahimmillaan kolmekin päivässä.

– Kun entiselle köyhälle maalaispojalle tarjotaan työtä, niin sehän ottaa kaiken vastaan. Eikä sitä ajattele eurojen kertymistä itselle vaan lapsille. Olen sitä ikäluokkaa, joka haluaa huolehtia jälkikasvustaan. Lapset ovat aina lapsiani, ja autan heitä kuolemaani saakka.

Kiirevuosina jäi lenkkeily liian vähälle, mutta nykyisin on taas lenkkitossuille käyttöä.

– Kun vaimo lähti tänäkin aamuna seitsemäksi töihin hoivakotiin, lähdin urheilukentälle ja juoksin vitosen. Juoksen usein aamulla, ennen kuin lähden töihin. Liikunta rentouttaa, ja kirjoittaminen käy terapiasta.

Töiden jälkeen Kiminkiset lenkkeilevät yhdessä ehkäistäkseen metabolista oireyhtymää, johon molemmilla on sukutaipumusta. Lenkillä puretaan työpaineet myös puhuen. Iltaan kuuluu hyvää ruokaa ja dekkarisarjoja.

– Tämä ei mitenkään sujuisi ilman hyvää parisuhdetta. Siinä ei enää tiedä, mihin toinen päättyy ja mistä toinen alkaa. Sen vuoksi tässäkin haastattelussa on paljon yhteisiä pohdintoja, joten on oikeudenmukaista, että Ulla on esillä monien ajatusten lähteenä ja moottorina.