Lehdistövirkamies Reetta Purontakanen: Japanissa kunnioitetaan toisen ihmisen aikaa

Tavallisesti työssäkäyvät ihmiset matkaavat aamuisin metrolla tokiolaisiin toimistoihin, mutta suomalainen diplomaatti Reetta Purontakanen kulkee kolmen kilometrin työmatkansa pyörällä tai kävellen.

Hänen työnsä lehdistövirkamiehenä ei vastaa suomalaisen toimistotyöläisen aikataulua. Jos meneillään on esimerkiksi ministerivierailu tai on sattunut suuri maanjäristys, suurlähetystön kaksikymmentäkaksi työntekijää tekevät pitkää päivää.

– Japanissa tehdään ylipäänsä paljon pidempiä työpäiviä kuin Euroopassa. Jos olen antanut haastattelun johonkin mediaan, toimittajalta saattaa tulla teksti tarkistettavaksi vasta keskiyöllä.

Viime aikoina diplomaattia on työllistänyt erityisesti Suomen Nato-jäsenyys.

Normaalitilanteessa Purontakasen työpäivä kestää noin yhdeksän tuntia ja viikonloput ovat vapaita.

Paikalliselta medialta tulee suurlähetystöön paljon kyselyjä eri aiheista. Viime aikoina diplomaattia on työllistänyt erityisesti Suomen Nato-jäsenyys.

Haastattelujen antamisen lisäksi lehdistövirkamies taustoittaa toimittajia sekä varmistaa, että Suomesta uutisoitavat asiat perustuvat oikeisiin tietoihin.

– Yhdelle medialle taustoitin jutun Suomen itärajan aidasta. Sitten he lähtivät itse paikan päälle tekemään juttua.

Maakuvatyö motivoi diplomaattia

Purontakanen muutti ulkomaille opiskelemaan pian lukion päättymisen jälkeen. Kandidaatin tutkinnon suoritettuaan hän aloitti sotatieteen maisterin opinnot, sillä hän halusi ymmärtää paremmin maailmalla avoinna olevia konflikteja.

Hän työskenteli vuosina 2008–2014 useassa eri maassa määräaikaisena Etyjin vaalitarkkailijana. Kosovossa vierähti yhteensä kolme vuotta kriisinhallintatehtävissä.

Lehdistövirkamiehen tehtäviin kuuluu viestintää ja maakuvatyötä eli Suomen asemaa kansainvälisesti edistävää strategista vaikuttamista.

Maakuvatyö auttaa jaksamaan niinä päivinä, kun arki ulkomailla tuntuu raskaalta.

Purontakasen mukaan on tärkeää, että oma motivaatio ulkomailla työskentelyyn on selvillä. Hänelle se syntyy juuri maakuvatyöstä. Se auttaa jaksamaan niinä päivinä, kun arki ulkomailla tuntuu raskaalta.

– Perheenjäsenen tai kummilapsen etäsynttärit eivät vain ole sama asia kuin paikallaolo.

Maakuvatyö sisältää myös nopeaa tilaisuuksiin tarttumista: Kerran japanilainen naistenlehti halusi kuvata suositun vaikuttajan suomalaisessa mekossa. Purontakanen rakastaa suomalaisten suunnittelijoiden mekkoja ja oli tuonut niitä matkalaukullisen mukanaan.

Hän lainasi vaikuttajalle mekkonsa kuvauksia varten ja onnistui hankkimaan näkyvyyttä suomalaisille luomuksille.

– Kävi tuuri, että olimme tarpeeksi samankokoisia.

Miten suomalainen leipoo sämpylöitä?

Japanissa ollaan kiinnostuneita Suomesta, mikä näkyy Purontakasen työssä. Eräänä aamuna hänen keittiöönsä ahtautui japanilaisen aamutelevision kuvausryhmä seuraamaan, miten suomalainen leipoo sämpylöitä.

– Yksi ero suomalaiseen työelämään on se, että moni asia tehdään Japanissa isolla porukalla. Keittiössäni oli yhden toimittajan ja kuvaajan sijaan kokonainen työryhmä.

Vuodet lehdistövirkamiehenä ovat opettaneet, että mitä enemmän on valmis laittamaan itseään likoon, sitä enemmän pääsee näkemään.

Ulkoministeriön pestit suurlähetystöissä ovat määräaikaisia, joten Japanissa asuminen on väliaikaista.

Purontakanen on esimerkiksi antanut medialle haastattelun suomalaisesta metallimusiikista ja opastanut japanilaista poikabändiä heittämään löylyä.

Ulkoministeriön pestit suurlähetystöissä ovat määräaikaisia, joten Japanissa asuminen on väliaikaista. Purontakanen on juuri hakenut ja saanut jatkokauden syksyyn 2025 asti. Sen jälkeen hän palaa Helsinkiin vakituiseen virkaansa ulkoministeriön viestintäosastolle.

Tällä hetkellä hän haluaa kokea Tokiota vapaa-ajallaan niin paljon kuin ehtii.

– Täällä on valtava määrä tapahtumia ja fantastisia museoita. Suosikkini on pieni, vähän tuntemattomampi Nezu-museo. Se on erikoistunut aasialaiseen taiteeseen ja taide-esineisiin, kuten kalligrafiakääröihin.

5 asiaa, jotka on hyvä tietää japanilaisesta työelämästä

1. Perinteiset käyntikortit ovat Japanissa arvostettuja. Niitä kannattaa olla mukana runsaasti. Kortin
   toisella puolella on hyvä olla yhteystiedot latinalaisin kirjaimin, toisella puolella japaniksi.
   Käyntikortteja vaihdetaan heti tavatessa ja siitä pidetään kiinni kahdella kädellä, kun se ojennetaan
   uudelle tuttavuudelle.
2. On hyvä opetella kumartamisen etiketti, sillä japanilaiset tervehtivät ja hyvästelevät toisensa
   kumartaen. Heille kumarruksen syvyys ja kestoaika riippuu heidän välisestään suhteesta.
   Ulkomaalaisia kohtaan kumartamisen etiketti on väljempi, ja heitä saatetaan myös kätellä.
3. Maassa kunnioitetaan toisen ihmisen aikaa. Työelämässä ollaan täsmällisiä, ja kokoukset alkavat
   siihen aikaan, kun on sovittu. Jos myöhästyy esimerkiksi liikenteen vuoksi, asiaa on suotavaa
   pahoitella. Ylipäänsä kohteliaisuus ja toisten huomiointi ovat tärkeitä arvoja japanilaisessa työelämässä. Muiden
   ihmisten edessä ei ärähdellä eikä räyhätä vaan pidättäydytään näyttämästä tunteita räiskyvästi.
4. Työelämä on hierarkkista, ja päätöksenteko voi siksi edetä joskus hitaasti. Japanissa on vähemmän
   naisia päättävissä asemissa kuin Suomessa, mutta japanilaiset ihastelevat suomalaisen työelämän
   tasa-arvoisuutta ja keskustelevat mielellään tasa-arvosta.
5. Suomi ja suomalaiset ovat Japanissa hyvässä maineessa sekä paremmin tunnettuja kuin monessa
   muussa maassa. Keskustelunaiheita löytyy tasa-arvon lisäksi saunomisesta sekä Muumeista, jotka
   ovat hyvin suosittuja kaikenikäisten japanilaisten keskuudessa.