Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Tokion-suurlähetystön lehdistövirkamiehen Reetta Purontakasen työtehtävät vaihtelevat ministerivierailujen mediajärjestelyistä sämpylöiden leipomiseen japanilaisessa aamutelevisiossa.
Tavallisesti työssäkäyvät ihmiset matkaavat aamuisin metrolla tokiolaisiin toimistoihin, mutta suomalainen diplomaatti Reetta Purontakanen kulkee kolmen kilometrin työmatkansa pyörällä tai kävellen.
Hänen työnsä lehdistövirkamiehenä ei vastaa suomalaisen toimistotyöläisen aikataulua. Jos meneillään on esimerkiksi ministerivierailu tai on sattunut suuri maanjäristys, suurlähetystön kaksikymmentäkaksi työntekijää tekevät pitkää päivää.
– Japanissa tehdään ylipäänsä paljon pidempiä työpäiviä kuin Euroopassa. Jos olen antanut haastattelun johonkin mediaan, toimittajalta saattaa tulla teksti tarkistettavaksi vasta keskiyöllä.
Normaalitilanteessa Purontakasen työpäivä kestää noin yhdeksän tuntia ja viikonloput ovat vapaita.
Paikalliselta medialta tulee suurlähetystöön paljon kyselyjä eri aiheista. Viime aikoina diplomaattia on työllistänyt erityisesti Suomen Nato-jäsenyys.
Haastattelujen antamisen lisäksi lehdistövirkamies taustoittaa toimittajia sekä varmistaa, että Suomesta uutisoitavat asiat perustuvat oikeisiin tietoihin.
– Yhdelle medialle taustoitin jutun Suomen itärajan aidasta. Sitten he lähtivät itse paikan päälle tekemään juttua.
Purontakanen muutti ulkomaille opiskelemaan pian lukion päättymisen jälkeen. Kandidaatin tutkinnon suoritettuaan hän aloitti sotatieteen maisterin opinnot, sillä hän halusi ymmärtää paremmin maailmalla avoinna olevia konflikteja.
Hän työskenteli vuosina 2008–2014 useassa eri maassa määräaikaisena Etyjin vaalitarkkailijana. Kosovossa vierähti yhteensä kolme vuotta kriisinhallintatehtävissä.
Lehdistövirkamiehen tehtäviin kuuluu viestintää ja maakuvatyötä eli Suomen asemaa kansainvälisesti edistävää strategista vaikuttamista.
Purontakasen mukaan on tärkeää, että oma motivaatio ulkomailla työskentelyyn on selvillä. Hänelle se syntyy juuri maakuvatyöstä. Se auttaa jaksamaan niinä päivinä, kun arki ulkomailla tuntuu raskaalta.
– Perheenjäsenen tai kummilapsen etäsynttärit eivät vain ole sama asia kuin paikallaolo.
Maakuvatyö sisältää myös nopeaa tilaisuuksiin tarttumista: Kerran japanilainen naistenlehti halusi kuvata suositun vaikuttajan suomalaisessa mekossa. Purontakanen rakastaa suomalaisten suunnittelijoiden mekkoja ja oli tuonut niitä matkalaukullisen mukanaan.
Hän lainasi vaikuttajalle mekkonsa kuvauksia varten ja onnistui hankkimaan näkyvyyttä suomalaisille luomuksille.
– Kävi tuuri, että olimme tarpeeksi samankokoisia.
Japanissa ollaan kiinnostuneita Suomesta, mikä näkyy Purontakasen työssä. Eräänä aamuna hänen keittiöönsä ahtautui japanilaisen aamutelevision kuvausryhmä seuraamaan, miten suomalainen leipoo sämpylöitä.
– Yksi ero suomalaiseen työelämään on se, että moni asia tehdään Japanissa isolla porukalla. Keittiössäni oli yhden toimittajan ja kuvaajan sijaan kokonainen työryhmä.
Vuodet lehdistövirkamiehenä ovat opettaneet, että mitä enemmän on valmis laittamaan itseään likoon, sitä enemmän pääsee näkemään.
Purontakanen on esimerkiksi antanut medialle haastattelun suomalaisesta metallimusiikista ja opastanut japanilaista poikabändiä heittämään löylyä.
Ulkoministeriön pestit suurlähetystöissä ovat määräaikaisia, joten Japanissa asuminen on väliaikaista. Purontakanen on juuri hakenut ja saanut jatkokauden syksyyn 2025 asti. Sen jälkeen hän palaa Helsinkiin vakituiseen virkaansa ulkoministeriön viestintäosastolle.
Tällä hetkellä hän haluaa kokea Tokiota vapaa-ajallaan niin paljon kuin ehtii.
– Täällä on valtava määrä tapahtumia ja fantastisia museoita. Suosikkini on pieni, vähän tuntemattomampi Nezu-museo. Se on erikoistunut aasialaiseen taiteeseen ja taide-esineisiin, kuten kalligrafiakääröihin.
Mielenterveysongelmien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttama työkyvyttömyys kuormittaa Suomea vuosittain useilla miljardeilla. Laadukkaalla työkykyä edistävällä johtamisella voidaan radikaalisti kääntää työhyvinvoinnin suunta.
Kraton Chemical Oy palkittiin Kemianteollisuuden vuoden 2025 Turvallisuuspalkinnolla. Lue, miten he parantavat yrityksessään työturvallisuutta. Voiko heidän oppejaan soveltaa myös omassa työssäsi? 1. Turvallisuuskulttuurin vahvistaminen Kratonilla on haluttu varmistaa, että turvallisuus ei jää pelkäksi ohjeeksi seinällä vaan näkyy arjessa. Tavoitteena on ollut riskien tunnistaminen ja turvallisuuskulttuurin vahvistaminen suoraan työpisteillä. Ratkaisu: Kraton on ottanut käyttöön Safety Gemba
Avoin keskustelu luottamuksen ilmapiirissä on paras tapa ehkäistä työpaikalla liiallisen somen käytön ja digipelaamisen aiheuttamia ongelmia. Ehyt ry:n asiantuntija Iina Ranta kannustaa ottamaan ongelmat puheeksi heti, kun huoli herää. Keskustelua helpottaa, jos voi viitata konkreettisiin havaintoihin, kuten virheiden toistumiseen, myöhästelyyn tai työvälineillä pelaamiseen. Tässä ovat Rannan vinkit puheeksi ottamiseen: Selkeät pelisäännöt. Työpaikalla kannattaa sopia, miten
Älylaitteet ovat juurtuneet osaksi arkea niin työssä kuin vapaa-ajallakin, eikä syyttä. Sovellukset tukevat työntekoa ja asiointia, yhteydenpito ja tiedon jakaminen sujuvat nopeasti, ja oikealla hetkellä laitteet tarjoavat kaivattua taukoa ja rentoutusta. Samaan aikaan älylaitteiden käyttöön liittyy myös työturvallisuuden näkökulmia, joita ei voida sivuuttaa. Älylaitteet tarjoavat nopeita ärsykkeitä, jotka on suunniteltu koukuttamaan. Sosiaalisen median algoritmit kaappaavat
Konepajan työelämäpainotteisessa lukiossa ei ole koeviikkoja. Sen sijaan oppilaat tutustuvat työelämään yhtenä päivänä viikossa. Kysyimme nuorilta ja työnantajilta, mitä yhteistyö on heille antanut. Ajatus kuulostaa hauskalta aikuisenkin korvaan: joka keskiviikko tutustumaan erilaisiin työpaikkoihin. Mikäs siinä! Työelämäpainotteisessa Konepajan lukiossa oppilaat pääsevät kokeilemaan, miltä eri ammatit käytännössä tuntuvat. Aikaa tähän on raivattu luopumalla koeviikoista. Niiden sijaan oppilaita
