Ergonomia on parantunut viime vuosisadan alkupuolelta, jolloin Chaplin ja Buster Keaton toilailivat tavallisille ihmisille lähes mahdottomissa työasennoissa kuvatessaan ammoisia työoloja. Vaikka työt ovat muuttuneet yhä enemmän henkisiä ja sosiaalisia taitoja vaativiksi, ei niissä edelleenkään säästytä tuki- ja liikuntaelinvaivoilta.

Toimistotyö ei ole elokuvallisesti kovin hohdokasta draamaa tuottavaa vaikka huumoria siitäkin saa, kuten elokuva Konttorirotat (1999) ja tv-sarja Konttorin britti-, jenkki- ja suomiversiot osoittavat. Yleensä istumista päätteen ääressä näytettään siihen asti, kun päähenkilö kokee jonkinlaisen valaistumisen ja joko jättää dramaattisesti työpaikkansa tai uppoutuu koneensa kautta täydelliseen tylsyyteen tai virtuaalimaailmaan.

Työasento ja aivoergonomia ovat yleensä huonoja. Ryhti suoristuu vasta työpaikan ulkoisissa haasteissa.

Maija Poppanen lienee yksi elokuvahistorian ryhdikkäimmistä työntekijöistä, jonka asento on oikea niin lasten sängyn laidalla kuin taivaalla sateenvarjon varassa leijuessa. Tätä
ergonomiagurua voi ihailla uudessa Maija Poppasen paluu -elokuvassa (2018).

Kotimainen tähtemme Juice sen sijaan rönöttää pahemman kerran nimikkoelokuvassaan (2018), oli sitten kyse lavalla tai backstagella olosta. Ero on merkittävä verrattuna suorastaan huippu-urheilija­maiseen Freddy Mercuryyn, jonka ryhdikästä lavalla oloa voi ihailla elokuvassa Bohemian Rhapsody (2018). Ehkä työpaikoilla kaivattaisiin armeijaelokuvien (esim. Full Metal Jacket ja An Officer and a Gentleman) vaativaa kersanttia muistuttamaan meitä säännöllisesti ottamaan kunnon ASENTO!