Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Jos omaa työtään ei pysty tekemään terveydellisistä syistä, sairauslomalle on vaihtoehto. Työnantajan kanssa kannattaa neuvotella korvaavasta työstä tai uudelleensijoittamisesta. Jos terveys sallii eikä toipuminen vaarannu, moni tekee mieluimmin töitä kuin jää kotiin sairastamaan. Samalla työntekijät oppivat uutta ja saavat mielekästä tekemistä. Porin kaupungilla on saatu hyviä tuloksia.
GITTE ROSHOLM, Varhaiskasvatuksen opettajasta hammashoitajaksi
”Kouluttaudun uuteen ammattiin oppisopimuksella. Valmistun hammashoitajaksi reilun vuoden kuluttua. Olin viime keväänä työkokeilussa tutustumassa ammattiin, ja työ vaikutti oikein mielenkiintoiselta.
Olen ollut aikaisemmin varhaiskasvatuksen opettajana, mutta väsymys työhön johti pitkään sairauslomaan. Halusin rauhallisempaa työtä – päiväkodissa oli jatkuva melu ja suuret lapsiryhmät, joissa oli paljon haastavia lapsia.
Kaupungin työkoordinaattorilta kysyin alaa, jossa olisi työntekijöistä pulaa jatkossakin. En halunnut kouluttautua työttömäksi. Ratkaiseva tekijä oli se, että suunterveyden alalla töitä riittää. Kertaakaan en ole katunut.”
VIRPI ISOLÄHTEENMÄKI, Sairaalasta avopuolen kuntohoitajaksi
”Olin Porin perusturvan vuodeosastoilla kuntohoitajana noin 40 vuotta. Kuvittelin tekeväni osastotyötä eläkeikään asti, mutta selkä ei kestänyt ja uuvuin täysin.
Hain apua usealta taholta, mieliala ja itsetunto olivat matalalla. Otti luonnon päälle, kun on koko ikänsä tehnyt töitä ja sitten kaikki tyssää.
Keskustelut työpsykologin kanssa kevensivät syyllisyydentuntoani. Kun työkoordinaattori ehdotti korvaavaa työtä, rohkenin lähteä kokeilemaan. Työ ei ollut vaativaa ja palauduin hyvässä ilmapiirissä takaisin ihmisten keskelle.
Aloitin kuntohoitajan työt kotiin annettavissa palveluissa. Työ ikäihmisten parissa on fyysisesti kevyempää ja mielekästä.”
MIA MÄKELÄ, Lastenhoitajasta datanomiksi
”Työskentelin lastenhoitajana, kun työuupumus vei vuodeksi sairauslomalle. Päiväkodissa oli resurssipulaa ja suuri työkuormitus. Sain psykoterapiaakin ja yritin palata töihin, mutta työnteko ei onnistunut.
Työterveyden ja työnantajan kanssa kävimme kolmikantakeskusteluja, ja asiat alkoivat rullata. Olin ensin työkokeilussa kaupungin ict-yksikössä, sitten kierrätyskeskuksessa. Uudelleensijoituksen myötä pääsin vastaamaan perusturvan henkilöstön mobiililaitteista ja kouluttautumaan datanomiksi oppisopimuksella.
Olen aina ollut kiinnostunut tietotekniikasta, eikä uudessa työssä ole samanlaisia stressitekijöitä kuin ennen. Tunnen olevani oikealla alalla.”
Yhteiset työpaikat ovat nykyisin enemmän sääntö kuin poikkeus – teollisuuden lisäksi myös esimerkiksi toimistoissa ja kaupan alalla. Kun useat eri työnantajat toimivat saman katon alla, syntyy paitsi yhteistyötä myös uudenlaisia haasteita. Yksi niistä on työturvallisuus. Mutta se ei ole vain haaste – se on myös mahdollisuus tehdä asioita paremmin kuin ennen. Kun jokainen yhteisellä työpaikalla
Syyskuussa 2024 Lyonissa järjestetyissä ammattitaidon MM-kisoissa kaksi suomalaista, Mikko Motin ja Toivo Särkkinen, teki historiaa eri kilpailulajeissa. Neljän päivän intensiivisten tehtävien jälkeen Särkkinen nappasi hopeaa laboratoriotekniikassa, ja Motin saavutti LVI-alan kilpailussa yhdeksännen sijan sekä erityistunnustuksen. Kisat eivät olleet vain kilpailu muita vastaan, vaan myös itseään vastaan – ja samalla elämänmakuinen kokemus maailman huippujen joukossa.
Koronapandemia iski odottamatta ja kovaa, ja sen vaikutukset tuntuivat ympäri maailman. Taistelussa koronaa vastaan Suomi valitsi eristystaktiikan; muun muassa maakuntien rajojen, ravintoloiden ja elokuvateattereiden sulkeminen sekä etätyömoodiin siirtyminen olivat keinoja iskeä virusta vastaan ja pysäyttää sen eteneminen. Etätyö-ilmiö ei kosketa vain niitä yksilöitä, jotka pitävät mallia itselleen sopivana. Oliko sulku ja siitä seurannut kertarysäyksellä muuttunut
Aktiivinen ja rohkea koululainen, jolla oli vaikeuksia keskittyä, kasvoi intohimoiseksi erityisopettajaksi. Tie lukemisen haasteista yliopistomaailmaan ei ollut helppo, mutta periksiantamattomuus ja oppilaiden tukeminen ovat johdattaneet Oskari Siitarin uudelle uralle – matkalle kohti tohtorintutkintoa.
