Matka suurimmasta kaupungista Cotonousta pikkukaupunkiin Grand-Popoon paljastaa beniniläisen työnteon koko kuvan: tienvarsilla on vieri vieressä kojuja ja myyntipisteitä. Myyjiä riittää liki koko 80 kilometrin verran, viljelyalueilla kauppa keskittyy maataloustuotteisiin.

Tarjolla on pullotettua bensaa, huonekaluja, vaatteita, hedelmiä, vihanneksia, kaasupulloja, mopoja ja niiden osia, juomia, tuulettimia, ruumisarkkuja, kanoja, tiiliä, laukkuja, jäätelöä, suolaa, ovia, vuohia ja kaikkea mahdollista. Pari supermarkettia ja apteekkia sekä luhistumaisillaan olevat Centre Medical ja Night Club Mandela vilahtavat ohitse.

Yli 30 asteen helteessä kauppaa käydään puiden alla. Beniniläissananlaskun mukaan viisas mies istuu varjossa, mutta varjossa viihtyvät muutkin myyjät, naiset ja lapset.

Liikennevaloissa myyntitavara kulkee pään päällä, käsissä kiikutetaan niin kodinkoneita kuin tuulilasinpyyhkijöitä. Pähkinäkauppiailta ostetaan matkaevästä, piraatti-cd viihdyttää ajon aikana.

Siellä täällä pilkahtaa. Cotonoulaiset mopokuskit ovat järjestäytyneet, osoituksena on työasu, keltaiset liivit. Luotettavuudesta ja ammattitaidosta kertova ilmiö on ainutlaatuista Beninissä.

Töitä haalitaan kaikkialta

Suomessa itsensätyöllistäjistä on alettu puhua vasta viime aikoina, mutta Beninissä heitä on ollut aina jopa miljoonittain. Kukin käy kauppaa niillä artikkeleilla, joita käsiinsä saa. Riittää, että tuntee numerot ja tajuaa rahan arvon. Vain alle 40 prosenttia aikuisista on lukutaitoisia.

Yli puolet työikäisistä työllistää itsensä myyden tuotteita ja palveluita tai pyörittäen pienimuotoista yritystoimintaa. Alle 20 prosenttia saa leipänsä ulkopuolisella työnantajalla palvelu- ja myyntitöissä. Keskituntipalkka 200 CFA-frangia, 30 senttiä, ei ole paljon edes Beninissä.

Jos pääsee pienyrityksen palvelukseen, työsopimuksia ei juurikaan solmita. Käteen saatavaa palkkaa ei välttämättä makseta säännöllisesti. Työtunteja ei aina lasketa, töitä tehdään niin kauan kuin jaksetaan, noin 60 tuntia vähintään kuutena päivänä viikossa.

Osa tekee useampaa työtä. Hotellin tarjoilija pitää tanssikursseja ja osallistuu turisteille järjestettävään vodun-seremoniaan. Korjaamossa työskentelevä ajaa mopotaksia, ja pellolta siirrytään hoitamaan tienvarsikauppaa. Raha on tiukassa, ja sitä pitää usein haalia monelta taholta.

Yksityisyrittäjyys on liian mahtipontinen sana kuvaamaan beniniläisten yritteliäisyyttä: kyse on silkasta selviämisestä.

− Maslow’n tarvehierarkiassa perustan on ensin oltava kunnossa, ennen kuin muuta pystyy edes suunnittelemaan. Beninissä pohja ei ole vakaa: kun ei edes ole rahaa ruokaan, haaveille ei ole sijaa. On vain yritettävä pärjätä, toteaa ranskanopiskelija Liisa Manninen.

Hän oli viisi kuukautta korkeakouluharjoittelijana Villa Karossa Grand-Popossa. Suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskuksen toimintaa pyöritetään pääasiassa paikallisvoimin.

Ompelemalla pärjää

Florence Kougbadji on yksi ompelijoista, jotka käyvät Villa Karossa tarjoamassa suomalaisille mittojen mukaan tehtyjä asusteita. Oma yritys Alleluya-Couture on kodin yhteydessä. Halleluja-kokemuksia saavat vaatteiden teettäjätkin: Florence on taitava.

− Olen ommellut 15 vuotta, myös paikallisille. Omilla ja puuseppämieheni tuloilla pystymme elättämään nelihenkisen perheemme.

Kougbadji kuuluu veroja maksaviin beniniläisyrittäjiin. Jos kuukausitulot yltävät 10 000 CFA-frangiin eli 15 euroon ja yrityksensä rekisteröi, kolme vuotta voi paiskia töitä verotta. Sen jälkeen tulot ovat veronalaisia. Lipeämistä tapahtuu, sillä verojen maksamista ei pahemmin syynätä.

Akateemiset työttömät

Grand-Popon elämä on vilkastunut: rokotetutkimusmatkalaisia viipyy paikkakunnalla pari viikkoa kerrallaan. Yli vuoden kestävä tutkimus tuo 800 vapaaehtoista afrikkalaismaisemiin.

Villa Karo on palkannut suomalaisten yhdysmieheksi Joël Metehouen, joka on työskennellyt aiemminkin turismin parissa. Hänellä on myös korkeakoulututkinto logistiikan alalta.

− Kun töitä tarjottiin, en epäröinyt hetkeäkään. Beninissä korkeakoulutettujen on vaikea työllistyä: yleensä valmistutaan työttömyyteen. Valkokaulustyöläisiä ei enää ole. Valtio on vähentänyt toimistotöitä, joihin osa akateemisista ennen sijoittui.

Opiskelijat keskeyttävät opintojaan. Koulutus maksaa, ja maanviljely tai mopotaksi työllistää paremmin.

Opiskelijat myös keskeyttävät opintojaan. Koulutus maksaa, ja maanviljelys tai mopotaksi työllistävät paremmin. Ammattikoulutusta on tarjolla vähän, enemmän opitaan työn ohessa.

− Menet vain jonkun luo ja kysyt töitä. Lahjat auttavat: vie vaikka limonadia, jos muuhun ei ole varaa. Jos joku on myötämielinen, hän ottaa sinut aputyövoimaksi. Näin voit saada ammatin, ehkä vähän rahaakin, neuvoo Metehoue.

Parturina Nigeriassa

Nuorilla menee heikosti. Tilastojen mukaan 25–34-vuotiaista 60 prosenttia on vailla työtä. Lasten ja nuorten osuus on suuri: yli 60 prosenttia väestöstä on alle 25-vuotiaita.

Köyhyys, työttömyys ja kasvavat elinkustannukset houkuttelevat maastamuuttoon: arviolta yli 40 prosenttia beniniläisistä asuu ulkomailla, etenkin lähivaltioissa. Ennen nykypestiään Metehoue teki samoin: hän lähti töihin ensin Etelä-
Afrikkaan, sitten Nigeriaan. Korkeakoulutetulle miehelle töitä löytyi ravintoloista ja parturista.

− Isoveljeni, kolmoset, katosivat Nigeriaan töihin jo vuosia sitten. Sen jälkeen heistä ei ole kuulunut mitään, suree Miriam Sonweko. Hän myy afrikkalaisasusteita ja -esineitä sekä käsintehtyjä korujaan ja kudontatöitä hotellin pihamaalla.

Miriamin poikaystäväkin on muuttanut perheensä luo Madagaskarille. Työtön matematiikan tohtori on tätä nykyä maanviljelijä. Pariskunta on ollut erossa jo yli vuoden.

Myyntituotoillaan Sonweko yrittää auttaa perheenjäseniään, etenkin äitiään ja juridiikkaa opiskelevaa pikkusiskoaan. Sisko haluaa valmistuttuaan puolustaa ihmisoikeuksia.

Maanviljelys ykkösenä

Beninin talous on kasvanut viime vuosina, mutta silti se on yksi maailman köyhimmistä maista: äärimmäisessä köyhyydessä elää yli puolet väestöstä.

Bruttokansatuotteen mukaan Benin on rankattu sijalle 161 maailman 186 valtioista. YK:n Inhimillisen kehityksen indeksilläkin sijoitus on alhainen, 167:s. HDI mittaa odotettua elinikää, koulutusta ja elintasoa.

Eniten työllistää maanviljelys, josta saa elantoaan 70 prosenttia väestöstä. Maatalous tuottaa kolmasosan BKT:sta. Benin on yksi suurimmista puuvillan tuottajista Afrikassa: puuvillan osuus vientituloista on 80 prosenttia.

Grand-Popossa merkittävä elinkeino on kalastus. Varhain aamulla sekä keskipäivällä rannalta kuuluva kilkatus tahdittaa nuotanvetoa ja kertoo, että saalista on piakkoin saatavilla. Kalat päätyvät pääasiassa paikallisiin ravintoloihin ja toreille.

Kätilölle 150 e/kk

Grand-Popon äitiysklinikan ainoa kätilö Juliette Djissonon on paikalla 24/7: koti on samassa rakennuksessa kuin työpaikka. Hän arvostaa työtään, eikä jatkuva saatavilla olo rasita.

− Tämä on jalo ammatti, ja työ on mielenkiintoista. Lapsen syntymä on aina ihme.

Djissonon on käynyt kolmivuotisen kätilökoulutuksen, ja työuraa on takana 16 vuotta.

Kätilön, hoitajan ja opettajan palkka on pieni, 100 000 CFA-frangin molemmin puolin. Se riittää juuri ja juuri elämiseen. Lääkärin palkka on korkeampi, mutta potilaina on tuhansia ihmisiä.

Rehtori Banarbé Désossin mukaan huono palkka ei houkuttele kouluttautumaan opettajaksi. Yhdellä luokalla voi olla yli 50 oppilasta, joita epäpätevät opettajat opettavat.

Korruptio kurittaa

Sonwekon mukaan presidentti ei tee mitään kansan hyvinvoinnin eteen. Metehoue toteaa valtion keksivän aina keinon rikastuttaa itseään ja silti pitämään kansan köyhänä.

Vaikka siirtomaavallasta on kulunut yli vuosisata, ex-isäntämaan vaikutus näkyy yhä: isoimmat yritykset ovat ranskalaisomistuksessa, marketeissa myydään ranskalaisia tuotteita. Yllättäviäkin tuontimaita löytyy: mehu tulee Saudi-Arabiasta, vaikka appelsiineja kasvaa Beninissäkin. Kun jalostusteollisuutta ei ole, ollaan tuonnin varassa.

Maassa ei ole luonnonvararikkauksia, mikä takaa rauhan. Ei ole mitään, mistä taistella. Benin on yksi Afrikan vakaimmista demokratioista, mutta korruptio rehottaa.

− Presidentti pyrkii poistamaan korruptiota, mikä on hyvä asia. Huonoa on se, ettei hän puutu oman lähipiirinsä tekemisiin. Korruptio on yleistä, toteaa Metehoue.

Maailman onnellisuusraportin mukaan Benin on 35:s Afrikan 44 valtiosta. Iso miinustekijä on dystopia: tulevaisuus näyttää synkältä. Elintaso on heikkoa, sosiaaliturva olematonta. Beniniläiset kokevat, ettei heillä ole mahdollisuuksia tehdä mitään valintoja elämässään.

Kun Sonwekolta kysyy tulevaisuudesta, hän viittilöi ympärilleen:

− Työ on tässä, toivon vain sitä riittävän. Mistä muusta voisin haaveilla?