Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Eläintenhoitaja Paavo Taskinen lajittelee linturyhmän ruuat sinisiin ja petoryhmän ruuat punaisiin ämpäreihin ja siirtää ne eteisen kylmäkaappiin odottamaan noutoa. Saukkojen silakat ovat sulamassa ja Amazonia-talon vihanneskuorma on valmis noudettavaksi.
– Täällä ei ole draamaa, toteaa Taskinen. Hän hakee pakkasesta pari citykania ja ripottelee niihin ravintolisää. Kananmunien keittämisen ja vihannesten raastamisen lisäksi ruokaa muokataan mahdollisimman vähän.
Sirkat, jauhomadot ja torakat ovat ainoaa elävää ruokaa, sillä selkärankaisia ei saa syöttää eläimille elävinä. Pakkasesta löytyy muun muassa rottia, erikokoisia hiiriä, silakkaa ja muurahaisen munia. Toisinaan hyllyllä on lahjoituksena saatu hevonen. Valikoimiin kuuluu myös erilaisia valmisrehuja, munia, omenoita, kiinankaalia, päärynöitä, papayaa, kärpäspuuroa ja ruusun terälehtiä kilpikonnille. Hyönteisille löytyy kukkakaupoista tutun leikkovihreän salal-kasvin oksia.
Taskisen ja Korkeasaaren rehukeittiön kautta kulkee vuodessa 15000 kiloa lihaa ja kalaa, saman verran kasviksia, viljaa ja pähkinöitä, sekä noin 7000 kiloa valmisrehuja. Päivittäiset ruokamäärät vaihtelevat, sillä esimerkiksi ahmat ruokitaan parillisina päivinä ja lintujen annoksia valmistetaan joka kolmas päivä.
– Pidän työn itsenäisyydestä ja työajoista, toteaa puoli seitsemältä työnsä aloittava Taskinen.
– Työn kautta eläimet ovat osa elämääni, ja törmään mielenkiintoisiin asioihin.
Rehukeittiön kautta kulkee vuodessa 15000 kiloa lihaa ja kalaa, saman verran kasviksia, viljaa ja pähkinöitä sekä noin 7000 kiloa valmisrehuja.
Korkeasaaren työyhteisö on tiivis ja työntekijät viihtyvät siellä pitkään. Taskinenkin on tehnyt erilaisia eläinhoitajan töitä jo miltei parikymmentä vuotta.
Rehukeittiössä on aamun tohinan jälkeen hiljaista. Välillä paikalla piipahtaa tuttu kollega. Talvilevolle valmistautuvien karhujen hoitaja huikkaa ovelta tyhjän ämpärin kera:
– Liikenisikö lisää omppuja ja leipää? Karhuille olikin maistunut.
Viime ajat ovat olleet opiskelijoille ja ammattiin valmistuville nuorille haastavat: työ- ja harjoittelupaikat ovat tiukassa. Jos työn onnistuu saamaan, niin työpaikalla ei välttämättä ole fyysisesti juuri ketään, vaikka juuri sitä useimmat työuran alussa olevat nuoret toivoisivat. Muita Telman galluppiin vastanneille Haaga-Helian opiskelijoille tärkeitä asioita ovat riittävä perehdytys, kivat työkaverit ja toimiva tiimi, reilu esimies, säännöllinen
Modernin metsätyökoneen ohjaamossa on hiljaista ja lämmintä. Ja helteellä puolestaan mukavan viileää. Nykypäivänä haasteena ovatkin pitkät vuorot ja jatkuva istuminen.
Etätyössä tarvitaan uudenlaista sosiaalista älykkyyttä, kun tunnetilatkin pitäisi aistia verkon kautta. Työyhteisössä jokainen on vastuussa viestinnän tehosta ja kommunikoinnin sujuvuudesta.