Eläintenhoitaja Paavo Taskinen lajittelee linturyhmän ruuat sinisiin ja petoryhmän ruuat punaisiin ämpäreihin ja siirtää ne eteisen kylmäkaappiin odottamaan noutoa. Saukkojen silakat ovat sulamassa ja Amazonia-talon vihanneskuorma on valmis noudettavaksi.

– Täällä ei ole draamaa, toteaa Taskinen. Hän hakee pakkasesta pari citykania ja ripottelee niihin ravintolisää. Kananmunien keittämisen ja vihannesten raastamisen lisäksi ruokaa muokataan mahdollisimman vähän.

Sirkat, jauhomadot ja torakat ovat ainoaa elävää ruokaa, sillä selkärankaisia ei saa syöttää eläimille elävinä. Pakkasesta löytyy muun muassa rottia, erikokoisia hiiriä, silakkaa ja muurahaisen munia. Toisinaan hyllyllä on lahjoituksena saatu hevonen. Valikoimiin kuuluu myös erilaisia valmisrehuja, munia, omenoita, kiinankaalia, päärynöitä, papayaa, kärpäspuuroa ja ruusun terälehtiä kilpikonnille. Hyönteisille löytyy kukkakaupoista tutun leikkovihreän salal-kasvin oksia.

Taskisen ja Korkeasaaren rehukeittiön kautta kulkee vuodessa 15000 kiloa lihaa ja kalaa, saman verran kasviksia, viljaa ja pähkinöitä, sekä noin 7000 kiloa valmisrehuja. Päivittäiset ruokamäärät vaihtelevat, sillä esimerkiksi ahmat ruokitaan parillisina päivinä ja lintujen annoksia valmistetaan joka kolmas päivä.

– Pidän työn itsenäisyydestä ja työajoista, toteaa puoli seitsemältä työnsä aloittava Taskinen.

– Työn kautta eläimet ovat osa elämääni, ja törmään mielenkiintoisiin asioihin.

Rehukeittiön kautta kulkee vuodessa 15000 kiloa lihaa ja kalaa, saman verran kasviksia, viljaa ja pähkinöitä sekä noin 7000 kiloa valmisrehuja.

Korkeasaaren työyhteisö on tiivis ja työntekijät viihtyvät siellä pitkään. Taskinenkin on tehnyt erilaisia eläinhoitajan töitä jo miltei parikymmentä vuotta.

Rehukeittiössä on aamun tohinan jälkeen hiljaista. Välillä paikalla piipahtaa tuttu kollega. Talvilevolle valmistautuvien karhujen hoitaja huikkaa ovelta tyhjän ämpärin kera:

– Liikenisikö lisää omppuja ja leipää? Karhuille olikin maistunut.