Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
”Valmistuin kesällä maisteriksi Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta ja opiskelen nyt metsätieteiden maisteriohjelmassa Helsingin yliopistossa. Metsäalan opinnoissa keskeisiä aiheita ovat kulutus, kiertotalous ja biotalous – halusin laajentaa opintojani kestävän kehityksen suuntaan.
Ympäristöasiat ovat olleet sydämeni asia siitä lähtien, kun kuulin ilmaston lämpenemisestä ensimmäisen kerran kymmenvuotiaana isältäni. Kiinnostuin tuolloin myös kierrättämisestä: otin maksalaatikon jääkaapista, heitin sisällön kompostiin ja foliovuoan metallinkierrätykseen. Myöhemmin tajusin, että se ei mennyt ihan nappiin, vaikka ajatus oli oikea.
Aina kun koulussa tai kauppatieteiden opinnoissa käsiteltiin ilmastonmuutosta, huomasin, että juuri se kiinnostaa minua. Miettiessäni kauppatieteiden kandidaatin työn aihetta kaverini heitti vitsinä, että tekisin sen roskista, ja niin myös tein, kierrätyksestä. Maisterin työni aiheeksi valikoitui hiilijalanjälkilaskuri, jonka kehittämiseen nykyinen työnantajani D-mat on osallistunut.
Kun valmistuminen lähestyi, aloin etsiä työpaikkaa, joka olisi todella hereillä ilmastoasioista ja jossa voisin oppia lisää aiheesta. D-mat on juuri sellainen: se edistää vähähiilistä maailmaa tutkimalla ja mahdollistamalla vähähiilisiä elämäntapoja.
Teemme työssämme hiili- ja materiaalijalanjälkilaskentaa sekä kestävän kehityksen konsultointia. D-matilla on myös Ilmastopalapeli-niminen tuote, jolla kuluttajia ohjataan suunnittelemaan vähähiilisiä elämäntapoja.
Olen työssäni päässyt tekemään muun muassa hiilijalanjälkilaskentaa ja tutkimusta asiakasta varten. Työni tuntuu tosi merkitykselliseltä ja viihdyn hyvin. Ilmapiiri on kannustava, ja kaikilla meillä on erittäin vahva ilmastollinen agenda.
Siviilielämässä sen sijaan on välillä raskasta, kun yritän tehdä parempia valintoja, mutta isolla skaalalla mikään ei muutu ja välillä tuntuu, että omalta tekemiseltä menee pohja. Olen positiivinen ihminen ja yritän aina uskoa parempaan, mutta maailman tapahtumia seuratessa se on toisinaan vaikeaa.
Kaveripiirini on herännyt vahvasti ilmastoasioihin. Moni on kasvissyöjä tai jopa vegaani ja miettii ilmastonmuutoksen torjuntaa ja vaikutuksia omassa arjessaan. Ympäristön tilasta keskustellaan aktiivisesti. Näen myös nuorten ahdistuksen ja voimattomuuden, koska omat vaikuttamismahdollisuudet ovat niin rajattuja.
Yrityksillä ja valtioilla on iso valta ja mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten tehokkaasti ilmastonmuutosta saadaan torjuttua. Toivoisin, että tässä vaiheessa, kun jo puhutaan ilmastokriisistä ja siitä, että nykyiset toimintatavat eivät riitä, yritykset aidosti toimisivat, eivätkä vain puhuisi.
Pitäisi keskittyä tekemiseen, eikä pelkästään pitkän aikavälin tavoitteiden kertomiseen – siitä tulee viherpesufiilis. Ilmastoasiat pitäisi nostaa korkeimmaksi prioriteetiksi, koska etenkin suurilla yrityksillä on mahdollisuus vaikuttaa kuluttamiseen isossa mittakaavassa.
Iso muutos on ehkä vaikeaa siksi, että ihmiset eivät halua päästää irti omasta asemastaan tai elintasostaan, joka saavutetaan hurjalla kuluttamisella. Ilmastonmuutos on myös kovin abstrakti ja monimutkainen asia, eikä ehkä ymmärretä tai haluta ymmärtää, kuinka valtavia asioita tapahtuu, jos tietty lämpötila ylitetään.
Suomessa ei vielä ole suurta hätää, mutta esimerkiksi alkuperäiskansat kärsivät jo.”
Lue lisää ilmastonmuutoksen torjumisesta työpaikoilla:
Työssä jaksamisesta puhuttiin jo sata vuotta sitten. Keskustelu työntekijöiden henkisestä kuormituksesta on vilkastunut aina työelämän isojen murrosten yhteydessä. Julkinen työsuojelukeskustelu alkoi Suomessa 1800-luvun loppupuolella. Teollisuustyö yleistyi, ja työskentely suojaamattomilla koneilla ja ahtaissa tiloissa aiheutti yhä enemmän vakavia onnettomuuksia. Ei siis ole ihme, että alkuvaiheessa työsuojelu keskittyi lähinnä tapaturmien ehkäisemiseen eikä työssä jaksamisesta juuri puhuttu. Vaikka
Vasta adhd:n ymmärtäminen auttoi toimittaja Jaana Haapaluoma-Höglundia hahmottamaan, mikä auttaa häntä toimimaan ja jaksamaan. Vastaus ei ollutkaan tahdonvoima. ”Mietin jo teini-ikäisenä, että minun kannattaa hankkiutua työhön, jossa huolimattomuusvirhe ei johda kenenkään kuolemaan. Vaikka miten päätin ja yritin olla skarppi ja tarkkaavainen, aina jotakin jäi huomaamatta. Esimerkiksi 18-vuotiaana lukiolaisena ajoin työpaikkani automaattivaihteisen postiauton monta kertaa ojaan,
Työn imu on innostusta, merkityksellisyyttä ja uppoutumista työhön. Se rakentuu työolosuhteista ja omista valinnoista, sanoo Piia Seppälä. Työn imu on myönteinen tunne- ja motivaatiomielentila. Sitä luonnehtivat kokemukset työn merkityksellisyydestä ja innostumisesta. Työnimuinen työntekijä on energinen ja aikaansaava. Hän haluaa panostaa työhönsä ja on sinnikäs ja periksiantamaton hankalissakin työtilanteissa. Työn imussa työntekijä pystyy keskittymään, syventymään ja
TV director Tuomas Milonoff had a burnout although he was doing what he loved. According to Milonoff, the signs of one’s own burnout are difficult to recognise. Therefore, the work community can play an important role in the first steps of recovery. Creativity has returned to the life of TV director Tuomas “Tunna” Milonoff. “The
