Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Tämä työ ei välttämättä sovi kaikille – futismaailman arkea ulkomailla
Kirjoittaja: Jussi Eskola
Kuvaaja: Jussi Eskola
On ammatteja, joissa on lähdettävä ulkomaille, jos haluaa saavuttaa huipputason. Jarkko Tuomisto on työskennellyt jalkapallon maalivahtivalmentajana Ranskan, Hollannin, Romanian, Ecuadorin ja nyt Turkin pääsarjassa.
Istanbulin talvessa sää voi viilentyä, mutta tunnelma jalkapallossa jatkuu kuumana ympäri vuoden. Jarkko Tuomisto on työskennellyt niin pitkään ulkomailla, että Suomen pitkä talvi sisähalleissa alkaa olla kaukainen muisto.
– Täällä on talvellakin valoisaa. Treeneissä on aina hyvä nurmikenttä ja minulla on assistentti käytössä. Tällaiset asiat auttavat siinä, että pystyn tekemään duunini hyvin.
Turkin liigan Başakşehir-seurassa työskentelevä Tuomisto on onnistunut toteuttamaan suomalaisten huippufutaajien vakiohaaveen pääsystä ”Euroopan kentille” – ikään kuin Suomi sijaitsisi jossain toisessa maanosassa.
– Mietin nuorena, että olisipa kiva, jos pääsisi ammattilaispelaajaksi, Tuomisto, 50, kertoo.
Enimmäkseen urheiluvalmentaminen on arkista työtä, oli maa mikä tahansa.
– Tajusin kuitenkin, että 175-senttiselle maalivahdille se ei ole realismia. Kakkosunelmaksi tuli futiksen koutsaaminen. Päätin panostaa siihen, varmasti oikea päätös.
Maalivahtivalmentajan tie vei vuonna 2014 Italiaan. Matka jatkui Qatariin, Ecuadoriin ja Romaniaan. Sen jälkeen seurasivat pestit Turkin pääsarjassa, vuosi Ranskan liigaa Nizzassa ja vuosi Hollannissa Ajaxissa.
– En koe, että olisi jotain tiettyä kulttuuria, jossa en pystyisi toimimaan lainkaan.
Enimmäkseen urheiluvalmentaminen on arkista työtä, oli maa mikä tahansa.
– Ei siinä paljoa glamouria ole, kun avaa tietokoneen aamulla ja katsoo videoklippejä tai suunnittelee treenejä. Mietin aina, miten jokaisen asian voisi tehdä paremmin. Pelit ovat viikon huippukohtia.
Ammattifutiksessa sekin on jo saavutus, jos aloittaa ja lopettaa kauden samassa seurassa.
– Voin tehdä toimistolla duunia aamusta iltaan, mutta kotona en tee töitä. Tässä ammatissa painetta tulee muutenkin ihan riittävästi, sitä ei kannata kantaa kotiin.
Työtä leimaa jatkuva epävarmuus. Pesti voi päättyä koska tahansa. Menestystä ei mitata edes kvartaaleissa, vaan viikko viikolta sarjataulukossa.
– Ammattifutiksessa sekin on jo saavutus, jos aloittaa ja lopettaa kauden samassa seurassa. Silloin on tehnyt riittävän hyvää duunia.
Melkein mestaruus
Vuoden mittaiseksi jäänyt pesti suurseura Ajaxissa kuvastaa valmentajan työn raadollisuutta. Kannattajien kauan odottama Hollannin mestaruus oli miltei sinettiä vaille varma. Lopulta turvallisen tuntuinen etumatka sarjakärjessä hupeni neljän ottelun tappioputken myötä. Toiseksi viimeisessä ottelussa alivoimalla ja vailla panosta pelannut vastustaja tasoitti lisäajan kymmenennellä minuutilla. Arkkivihollinen PSV karkasi kalkkiviivoilla ohi mestaruuteen.
– Joillekin tällainen tapahtuma on täydellinen katastrofi, mutta itse pyrin katsomaan isoa kuvaa, joten hetkellinen hurmos tai epäonni ei suista niin paljoa suuntaan tai toiseen, Tuomisto pohtii.
Ammattifutiksen maailma on erikoinen kupla. Vain harva on tehnyt mitään muuta kuin futistyötä. Jarkko Tuomiston tausta on erilainen, sillä hän työskenteli Suomessa kymmenen vuoden ajan nuorisotyössä ja lastensuojelussa.
– Kun näki sellaisia oikeita haasteita niin pitkään, futarien ongelmat tuntuvat pieniltä niiden rinnalla.
”Ei tällainen työ sovi kaikille”
Ammattilaisjoukkueet harjoittelevat aamupäivisin, mutta työpäivät kestävät aamusta iltaan. Ottelut ovat yleensä iltamyöhällä. Bussimatkoja ja lentämistä riittää.
– Pitkiä päiviä. On tämä välillä raskasta, mutta se kuuluu tähän työhön. On vain löydettävä ne tavat, joilla selviää. Ei tällainen työ sovi kaikille. Jos joka päivä miettii, kuinka paljon uhraa, elämä muuttuu todella raskaaksi.
– Onneksi on vapaapäiviä. Ihmiset eivät ole koneita. Valmentajatkin tarvitsevat palautumisaikaa.
Istanbulissa on virallisesti noin 16 miljoonaa asukasta, mutta oikeasti voi olla 25–30 miljoonaa.
Kotiutuminen työkohteisiin tulee pienistä arjen rutiineista.
– Vapaa-ajalla rämpytän tai pimputan usein jotain soitinta. Kuuntelen äänikirjoja. Soitan vaimolle. Menen alakertaan ravintolaan illalliselle.
Tuomisto on pitkiä ajanjaksoja yksin työkohteissaan. Lomat hän viettää suomalaisen vaimonsa kanssa kodiksi vakiintuneessa vanhassa talossa Viron maaseudulla.
– Suomi on hieno maa, mutta minulla on omanlaiset juttuni ja viihdyn monenlaisissa paikoissa.
– Istanbul on ihan omanlaisensa paikka. Täällä on virallisesti noin 16 miljoonaa asukasta, mutta oikeasti voi olla 25–30 miljoonaa.
Kansallisuuksien kirjoa
Jarkko Tuomistosta on muokkautunut ulkomailla vietettyjen vuosien myötä jalkapallon maailmankansalainen.
– Tulee hetkiä, jolloin miettii, että onpa tämä Istanbul kaunis kaupunki tai ovatpa Amsterdamin kanavat kauniita. Ja olihan se hienoa, kun Ajaxin 55 000 -paikkainen stadion oli aina loppuunmyyty.
– Täällä Turkissa, tai vaikka Hollannissa, jo alkulämmittelyn aikana kotiyleisöltä tulee kaikenlaisia huutoja ja sormimerkkejä. Yleensä vain nostan peukalon tai näytän sydäntä.
Tuomisto on tehnyt jalkapallotöitä yhdeksässä maassa.
– Ulkomailla tajusin nopeasti, että ilman kielitaitoa ei ole mitään mahdollisuutta pärjätä. Nykyään pystyn toimimaan futistyössä italiaksi, espanjaksi, ranskaksi ja englanniksi.
Viime vuonna Amsterdamissa eräs kollega teki mielenkiintoisen havainnon Tuomistosta.
Jalkapallojoukkueet ovat melkoisia muukalaislegioonia. OGC Nicen pelaajistossa oli 14 kansallisuuden edustajia, nyt Başakşehirissä saman verran. Valmennusryhmätkin ovat monikansallisia.
– Jokainen edustaa enemmän itseään kuin jotain kansakuntaa. Jokainen tuo oman osansa siihen yhteiseen työhön.
– Esimerkiksi ranskalainen pelaaja on toisessa maassa hieman erilainen kuin olisi kotimaassaan. Kaikki vähän muokkautuvat ulkomailla. Jokainen on kotikentällään vähän toisenlainen kuin muualla.
Viime vuonna Amsterdamissa eräs kollega teki mielenkiintoisen havainnon Tuomistosta.
– Hän sanoi, että koko olemuksesi muuttuu, kun puhut espanjaa. Sitä menee jotenkin siihen maailmaan, missä on liotettu ja mistä niitä juttuja on tarttunut.
Jos pääsen joskus vaikka Mestarien liiga -joukkueeseen niin hyvä.
– En ole ehkä ihan tyypillinen suomalainen. Eivätkä ihmiset näissä ympyröissä edes tiedä, millaisia suomalaiset ovat.
Suomen kansalaisuus ei ole erityinen myyntivaltti, jos on jalkapallovalmentajana maailmalla, mutta kärsivällisellä etenemisellä Tuomisto on päässyt hyviin työpaikkoihin.
– Olen onnistunut työskentelemään viime vuodet hyvissä seuroissa ja hyvien valmentajien kanssa. Jos pääsen joskus vaikka Mestarien liiga -joukkueeseen niin hyvä, mutta ei minulla ole pakkoa olla jossain tietyssä paikassa seuraavaksi, Tuomisto toteaa.
Lehtori Marja Pyykkönen kertoo, että kännykkäkielto on tuonut yläkoulun oppitunneille kaivattua työrauhaa ja helpottanut oppilaiden keskittymistä. Pudasjärven Hirsikampuksen yhtenäiskoulussa kännykkäkielto otettiin käyttöön tänä syksynä samaan aikaan, kun valtakunnallinen laki astui voimaan. Opettajat voivat nyt kerätä oppilailta kännykät pois joko koko päiväksi tai oppituntien ajaksi. – Meillä yläkoulun oppilaat eivät saa käyttää puhelimia oppitunneilla ilman opettajan
Yrittäjä Antti Huttunen ei pelkää palkata ihmisiä, joita muut työnantajat karttavat. Hänen mielestään erilaisuus on voimavara, joka vie yritystä eteenpäin. ”Jos työnantaja haluaa jotain poikkeuksellisen hyvää, hänen kannattaa sietää vähän poikkeuksellisuutta. Poikkeukselliset saavutukset tulevat poikkeuksellisilta ihmisiltä. Kun perustin Retkipaikka-yritykseni vuonna 2011, rekrytoin usein heitä, jotka olivat monien muiden työnantajien mielestä liian poikkeuksellisia palkattavaksi. Palkkasin yli
Lihapullat, puuro ja uunimakkara maistuvat myös vankilassa. Sörnäisten vankilan keittiössä ruoka on enemmän kuin polttoainetta: se on osa arjen sujuvuutta, turvallisuutta ja ihmisarvoa. Heidi astelee aamuhämärässä kohti suuria punatiilisiä rakennuksia, kuin mille tahansa työpaikalle. Harvassa ammatissa vapaa-ajan ja työn raja on yhtä selvä kuin hänellä: muuri ja piikkilanka-aita. Heidi työskentelee Helsingin Sörnäisten vankilan ravintolapäällikkönä. Ulkomaailma
Iceheartsissa kasvattaja kulkee lapsen rinnalla esikoulusta täysi-ikäisyyteen. Samuel Karlsson tietää, miten merkittävä tuo tuki voi olla – hän sai sen itse ja tarjoaa nyt samaa seuraaville sukupolville. Mikkolan koulun liikuntasalissa riittää vauhtia, kun alakoululaiset Icehearts-lapset touhuavat erilaisia leikkejä ja pelejä kasvattajiensa kanssa. Samuel Karlsson, 28, on tehnyt kasvattajan vaativaa työtä kolmen vuoden ajan, mutta hänelle
