Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Kun työntekijä vapautetaan hoitamaan hommansa hyvin, seurauksena on hyvinvoiva, innovatiivinen ja oma-aloitteinen tekijäjoukko. Tämä on ainakin se suuri lupaus, jolla itseohjautuvuutta tällä hetkellä työelämään tuodaan.
Mitä jos annettaisiinkin työntekijöille tilaa itse johtaa omaa työtään? Vältettäisiin turhaa byrokratiaa sekä esimiesten käskyvaltaa ja sen sijaan luotettaisiin ihmisen haluun tehdä työnsä hyvin, kun hänelle vain annetaan siihen mahdollisuus?
Itseohjautuvuus on juuri nyt kuuma teema suomalaisessa työelämässä. Lukuisissa suomalaisorganisaatioissa, niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella, on tällä hetkellä käynnissä itseohjautuvuutta vahvistava muutosprojekti.
Yltiöpäiset lupaukset itseohjautuvuuden autuudesta ovat kuitenkin jo ehtineet herättää vastareaktion. Pinnalle on noussut myös näkemys itseohjautuvuudesta uupumuksen lähteenä. Lehtien otsikoissa ”Mari uupui itseohjautuvassa työssä”, ”Itseohjautuvuus ei sovi kaikille” ja ”Lopputuloksena voi olla burnout.”
Mikä on siis totuus? Onko itseohjautuvuus työmotivaation lähde vai tie työuupumukseen? Keräsimme tutkimusryhmäni kanssa ensimmäisenä Suomessa Työsuojelurahaston rahoittamassa Itseohjautuvuuden tila Suomessa -tutkimuksessamme kansallisesti edustavan kyselyaineiston, johon 2 000 työssäkäyvää suomalaista vastasi.
Mittasimme ensinnäkin työntekijöiden omaa kokemusta itseohjautuvuudesta eli kuinka paljon he kokevat, että heillä on tilaa johtaa omaa työtään ja tehdä sitä koskevia päätöksiä itsenäisesti tarvitsematta kysellä lupaa esimiehiltä. Lisäksi pyysimme heitä arvioimaan työpaikkansa itseorganisoitumisen astetta eli kuinka vahvasti kyseinen organisaatio on hajauttanut päätäntävaltaa kaikille työntekijöille.
Tulokset olivat selkeät ja varsin yhteneväiset molempien mittareiden osalta: Mitä enemmän työntekijät kokivat itseohjautuvuutta tai kokivat organisaationsa itseorganisoituvaksi, sitä enemmän he kokivat työn imua eli tunsivat itsensä tarmokkaiksi, energisiksi ja sitoutuneiksi työhönsä. He myös kokivat työnsä merkityksellisemmäksi ja kokivat vähemmän työuupumusta. Eli vaikka yksittäisiä uupumustapauksia varmasti on niin hierarkkisissa kuin itseohjautuvissakin organisaatioissa, ja vaikka on myös organisaatioita, jotka ovat toteuttaneet itseorganisoitumisen erityisen huonosti, niin keskimäärin suurempi itseohjautuvuuden kokemus oli yhteydessä vähäisempään uupumukseen ja vahvempaan työhyvinvointiin.
Nykytutkimus erottelee kahdentyyppisiä työhön liittyviä vaatimuksia. Estevaatimukset ovat erilaisia työntekoa haittaavia esteitä, kuten ristiriitaisia odotuksia, toimintatapojen kankeutta tai tarvetta kysyä kaikkeen lupa. Haastevaatimukset vuorostaan tekevät työstä intensiivistä ja haastavaa vaatimalla esimerkiksi monimutkaisten päätösten tekoa ja nopeaa oppimista. Itseohjautuvuus lisää tämänkaltaisia työn haastevaatimuksia: itseohjautuva työ siis useimmiten vaatii työntekijältä enemmän. Samalla itseohjautuvuus oli kuitenkin yhteydessä vähäisempiin estevaatimuksiin: kun työntekijät kokivat, että pomojen ote hellitti, heillä oli vähemmän työntekoa haittaavia esteitä. Näin myös työntekijöiden kokema työkuorma oli vahvemmin itseorganisoituvissa työpaikoissa alhaisempi.
Tutkimuksemme on linjassa muiden viimeaikaisten tutkimusten kanssa. Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -tutkimus osoitti, että koronaviruksen vuoksi etätyöhön siirtyneiden työn imu itse asiassa keskimäärin vahvistui. Siitä huolimatta, että yhteisöllisyys heikkenee etätyössä, työmotivaatio- ja hyvinvointi paranivat, koska työtä on mahdollista tehdä aiempaa itsenäisemmin.
Esimiesten vallan purkaminen ei aina ole helppoa. Se vaatii uudenlaisten käytäntöjen luomista, jotta esimiesten aiemmin tekemät tehtävät tulevat korvattua. Onnistuessaan itseohjautuvuus voi kuitenkin lunastaa lupauksensa ja vahvistaa työhyvinvointia ja synnyttää vahvaa omaehtoista motivaatiota tekemiseen.
Lisätietoa: Itseohjautuvuuden tila Suomessa -tutkimushankkeesta Työsuojelurahaston nettisivuilla tsr.fi -> Hae numerolla 190434
Frank Martela on filosofi, tietokirjailija ja tutkija, joka toimii tutkijatohtorina Aalto-yliopistossa ja valmentajana Filosofian Akatemia Oy:ssä. Martelan tutkimuskohteita ovat hyvä elämä, ihmisyys ja elämän pohjimmainen merkityksellisyys.
Mielenterveysongelmien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttama työkyvyttömyys kuormittaa Suomea vuosittain useilla miljardeilla. Laadukkaalla työkykyä edistävällä johtamisella voidaan radikaalisti kääntää työhyvinvoinnin suunta.
Digitaalinen maailma tarjoaa loputtomia houkutuksia, mutta niiden hallinta on mahdollista. Kun työpaikoilla luodaan selkeät pelisäännöt ja työntekijä ottaa käyttöönsä arjen pieniä rutiineja, keskittymiskyky vahvistuu ja todellisuuspakoisuus someen vähenee. Istahdat työpisteelle ja avaat läppärin. Edessäsi on uusi tehtävä, joka vaatisi keskittymistä ja pientä ajatustyötä. Mutta ennen kuin ehdit kunnolla aloittaa, kätesi liukuu puhelimelle. Lähetät viestin perheryhmään,
Onnelliset ihmiset näyttäisivät hallitsevan sosiaalisen median käyttöään ilman, että siitä tulee elämää hallitseva ongelma. Kuplautuminen samanmielisen kanssa taas voi aiheuttaa riippuvuutta. Hyvinvoiva ihminen pystyy usein huomaamaan, milloin oma somen ja digilaitteiden käyttö alkaa hallita arkea. Hän kykenee rajoittamaan käyttöään luontevasti. – Onnellinen ihminen ei joudu hakemaan mielihyvää tai merkityksellisyyttä verkosta, koska elämä sen ulkopuolella tarjoaa
Kaupungeissa kulutettiin 1800-luvun lopulla yhä enemmän uusia nautintoaineita. Kahvin juominen ja tupakan polttaminen herättivät huolen työntekijöiden taloudesta ja moraalista. Sekä kahvi että tupakka tulivat 1800-luvun lopulla tavallisen kansan ulottuville. Eurooppalaiset valtasivat siirtomaita, höyrylaivat kuljettivat eksoottisia tuotteita ympäri maailman ja suomalaistenkin ostovoima parani vuosi vuodelta. Kahvi muuttui herrojen herkusta koko kansan piristeeksi, ja uusissa tupakkatehtaissa valmistettiin
Jokainen viestiääni katkaisee ajattelun – ja lisää levottomuuttamme, toteaa Johanna Pulkkinen. Elämme dopamiinin aikakautta, jossa janoamme nopeaa palkintoa, myös työssä. Tämä ilmiö heikentää kykyä keskittyä ja palautua. Jokainen viestiääni tai värähdys katkaisee ajattelun. Vastaamatta jättäminen, saati sitten saapuneen viestin katsomatta jättäminen, lisää levottomuuttamme. Yksi meistä on TikTokin loppuunselaaja ja toinen aina valmiudessa oleva vanhempi. Somen
Kommentit (1)
Itseohjautuvuus on erittäin hyvä silloin kun on jonkinlaiset yhteiset raamit työntekemiseen ja sisältöön. Sekä oikeudenmukainen työnjako. Käsitteet tulisi avata hyvin eli ymmärtävätkö kaikki asiat samalla tavalla jotta tavoitteet tekemiseen olisivat yhteiset. Ja jos homma ei toimi niin miten asia hoidetaan, toinen kun voi omassa itseohjautuvuudessaan olla huomattavasti verkkaisempi kun toinen, ja jos työmäärä ei ole jäsennetty tasa-arvoisesti niin nopeampi tekee enemmän ja uupuu. Kirkastettava olisi myös että mihin asti itseohjaavuutta voi käyttää vai onko se ”näennäistä” niin että sillä selitetään vaan johtajuuden puute.