Fosfori myrkytti tulitikkutehtaiden työntekijöitä

Suomen ensimmäiset tulitikkutehtaat perustettiin 1850-luvulla, ja kätevät tulitikut saivat suuren suosion. Tulitikkupäissä käytettiin tuolloin valkoista fosforia. Se oli herkästi itsesyttyvää ja tehtaissa oli alituinen palovaara. Lisäksi fosforia höyrystyi tehtaiden sisäilmaan.

Fosforimyrkytys aiheutti kasvojen vääristymiä, hampaiden putoamista, ihon vihertämistä, pimeässä hohtamista sekä lopulta ihokuolioita. Myrkytyksiä pystyttiin hoitamaan vain leikkauksilla ja pitkäaikainen altistuminen johti kuolemaan. Tulitikkutehtaiden työntekijät tunnistettiin jo kaukaa: monen kasvot olivat epämuodostuneet ja vääristyneet.

Tulitikkuaskeja kootaan OTK:n tulitikkutehtaalla 1920-luvulla.

Fosforin vaaroja vain pahensi puuttuva ilmastointi. Jo vuonna 1865 annettiin asetus, jonka mukaan tulitikkutehtaiden myrkyllisten aineiden käsittelyhuoneissa olisi oltava ilmanraikastamiskone. Tehtaanjohtajan piti myös tarkkailla työntekijöidensä terveydentilaa, eritoten niitä ”kenen ikenet jo verta vuotavat”.

Valkoiselle fosforille löytyi onneksi vaihtoehto. Ruotsalaisten kehittämissä varmuustikuissa oli erillinen raapaisupinta, jossa käytettiin myrkyttömämpää punaista fosforia. Valkoisen fosforin käyttö kiellettiin Suomessa jo vuonna 1872, ensimmäisenä koko maailmassa.

Osuustukkukauppa aloitti tulitikkujen valmistamisen uudenkarheassa tehtaassa Pispalassa vuonna 1926. Ensimmäiset tulitikkutehtaat olivat toimineet ahtaissa hirsirakennuksissa, joissa työturvallisuudesta ei pystytty huolehtimaan.

Tulitikkujen valmistus ei silti ollut vaaratonta. Ammattientarkastajat määräsivät 1900-luvun alussa, että työntekijöiden tuli käyttää kaulaan asti peittäviä työasuja ja sytytysmassa piti valmistaa erillisessä osastossa räjähdysten välttämiseksi. Huono ilmastointi, käytössä kuluneet sekä kuumenevat koneet ja sytytysmassa aiheuttivat toistuvia tulipaloja. Monet tulitikkutehtaiden työntekijät lähtivät aktiivisesti perustamaan vapaapalokuntia ja kehittivät paloturvallisuutta.

Haapapöllejä kuoritaan OTK:n tulitikkutehtaalla 1920-luvulla.

Vilkkaimmillaan Suomessa toimi kymmenen tulitikkutehdasta, ja työturvallisuus parani huomattavasti 1960- ja 70-luvuilla. Koneiden uusiminen, automatisaatio, kehittyneemmät suojavarusteet sekä määräys säännöllisistä lääkärintarkastuksista tekivät tikkutehtaista tavallisia työpaikkoja. Nekään eivät suojanneet tulitikkujen hiipuvalta kysynnältä ja halpatyöltä: maamme viimeinen tulitikkutehdas suljettiin Vaajakoskella vuonna 1995.