Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Minulla esihenkilönä on paljon mahdollisuuksia rakentaa erilaisiin tilanteisiin sopivia joustoratkaisuja ja sillä tavoin tukea työhyvinvointia sekä mielenterveyttä, toteaa johtaja Salla Hakala.
”Vastaan työssäni tuotannon strategiasta, eli niistä tavoista ja valinnoista, joilla autamme asiakasyrityksiämme pitämään huolta kassankierrostaan. Alaisuudessani on kaksi tiimiä esihenkilöineen sekä asiantuntijoina työskentelevät kehityspäälliköt.
Lowell on mielenterveysongelmien kannalta hyvin tavanomainen tietotyöpaikka: painimme kiireen, työn kuormittavuuden ja työmäärän hallinnan teemojen äärellä sekä työajan ja vapaa-ajan tasapainottelun kanssa.
Esihenkilön tärkeä tehtävä on luoda työpaikalla pystyvyyden ilmapiiri, jossa ongelmille voi aina tehdä jotain. Jos esimerkiksi työntekijä puuskahtaa olevansa jumissa työtehtävänsä kanssa tai kokee liian kovaa kiirettä, ohjaan hidastamaan hetkeksi – hektisen tilanteen rauhoittaminen on esihenkilön vastuulla. Työssämme on toki kiireellisiäkin tehtäviä, mutta monta asiaa voi aikatauluttaa uudelleen sopivampaan ajankohtaan.
Käytämme priorisointimatriiseja, joissa määritellään tehtävien tärkeysjärjestyksiä. Erityisesti asiantuntijatehtävissä hyvinvoivaa työarkea rakennetaan oman itsensä johtamisella, ja sen tukeminen on yksi merkittävä osa omaa esihenkilötyöskentelyäni.
Seuraan alaisteni vointia. Saatan huomata, että aiemmin keskusteluun osallistunut ihminen muuttuu hiljaiseksi tai vetäytyväksi. Silloin kysyn kahden kesken, onko kaikki hyvin. Merkkejä liiallisesta kuormittumisesta tai muista mielen ongelmista voi myös olla ongelmanratkaisukyvyn heikkeneminen tai kokemus siitä, ettei pysty itse vaikuttamaan asioiden kulkuun. Joskus ihminen itse sanoo, ettei ole enää oma itsensä.
Jos työntekijän mielenterveys järkkyy, esihenkilön kuuluu pysyä omassa roolissaan. Ihminen saattaa epätasapainoisessa tilanteessa vuodattaa elämästään sellaisia asioita, joita ei kuitenkaan haluaisi jakaa työpaikallaan. Siksi en ryhdy purkamaan alaiseni kanssa tilannetta sen syvällisemmin, vaan ohjaan hänet eteenpäin esimerkiksi työterveyshuoltoon. Rajojen vetäminen auttaa myös minua itseäni välttämään liiallista kuormittumista.”
Työelämäpuhe kaipaa päivitystä: yli viisikymppiset työnhakijat nähdään yhä liian usein riskinä, vaikka tutkimukset osoittavat heidän olevan terveempiä, motivoituneempia ja kokeneempia kuin koskaan, sanoo Ira Hammermann. Sosiaalisessa mediassa on käyty jo pitkään kipakkaa keskustelua siitä, miksi yli viisikymppiset kokevat ajautuneensa marginaaliin työnhakijoina. Tilastotkin tukevat tätä väitettä: maamme noin 330 000 työttömästä liki joka kolmas kuuluu ikäryhmään
Juha Saurama on valmentaja ja lastensuojelutyön kehittäjä, joka uskoo urheilun voimaan kovia kokeneiden nuorten kasvun ja kuntoutumisen tukena. ”Parisen kymmentä vuotta sitten makasin Viron Tallinnassa hotellihuoneessa Karl Leman -nyrkkeilyturnauksessa odottamassa kehään pääsyä. Sain ajatuksen, että aktiiviurani päätyttyä perustan kamppailulajiseuran ja ryhdyn valmentajaksi. Seuran nimeä en silloin vielä tiennyt, mutta sen tiesin, että seuran toiminnassa pitää
Vasta adhd:n ymmärtäminen auttoi toimittaja Jaana Haapaluoma-Höglundia hahmottamaan, mikä auttaa häntä toimimaan ja jaksamaan. Vastaus ei ollutkaan tahdonvoima. ”Mietin jo teini-ikäisenä, että minun kannattaa hankkiutua työhön, jossa huolimattomuusvirhe ei johda kenenkään kuolemaan. Vaikka miten päätin ja yritin olla skarppi ja tarkkaavainen, aina jotakin jäi huomaamatta. Esimerkiksi 18-vuotiaana lukiolaisena ajoin työpaikkani automaattivaihteisen postiauton monta kertaa ojaan,
Tunna Milonoff sairastui työuupumukseen intohimotyössään. Nyt hän puhuu asiasta, josta ei hänen mielestään voi enää vaieta. Luovuus on taas palannut televisio-ohjaaja Tuomas ”Tunna” Milonoffin elämään. – Luova prosessi on ihaninta työssäni, hän sanoo. Milonoff on viime aikoina antanut kasvot työuupumukselle – hän on kirjoittanut aiheesta kirjan Liekki ja kertonut julkisesti siitä, mitä ihmiselle tapahtuu, kun
