Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Sosiaalinen resilienssi kantaa työyhteisöä – ”Apua saa pyytää”
Kirjoittaja: Susanna Cygnel
Sosiaalinen resilienssi syntyy arjen pienistä teoista: huomenta-sanasta, kiitoksesta ja siitä, että kukaan ei jää työyhteisössä yksin.
Sosiaalinen resilienssi tarkoittaa kykyä selvitä hankalissakin tilanteissa yhdessä, keksiä ratkaisuja porukalla ja rakentaa työyhteisöä, jossa jokainen kokee olevansa osa jotain, kertoo työnohjaaja Krisse Lipponen.
Resilienssi näkyy siinä, miten hyvin selviydymme arjen haasteista. Se pohjaa siihen, miten kohtelemme toisiamme ja miten merkitykselliseksi koemme työmme.
Resilienssi vahvistuu ja kehittyy välittävässä toimintakulttuurissa ja kukoistaa erityisesti niissä yhteisöissä, joissa ihmisiä kannustetaan jakamaan kokemuksia ja tukemaan toisiaan.
– Välittäminen alkaa pienistä asioista, kuten siitä, että sanotaan huomenta, kysytään kuulumisia, kiitetään ja osoitetaan arvostusta, sanoo työnojaaja Krisse Lipponen.
Meidän pitää uskaltaa kysyä työkaverin kuulumisia silloinkin, jos hän näyttää voivan huonosti.
Työntekijän hyvinvointi työyhteisössä perustuu siihen, että hän kokee itsensä sekä työnsä merkitykselliseksi ja tuntee kuuluvansa joukkoon.
– Aivan minimalistisen tuntuisilla asioilla on valtavasti merkitystä. Asiakkaan tai kollegan sanoma kiitos, työkaverin kutsu kahville tai se, että joku kysyy neuvoa, ovat pieniä eleitä, jotka vahvistavat resilienssiä. Siitä tulee olo, että ”minun tekemiselläni on merkitystä ja minulla on väliä”.
Sosiaalisen resilienssin rakentamiseen tarvitaan pieniä arjen tekoja, kannustavaa ilmapiiriä ja avointa keskustelukulttuuria. Ja välittämistä.
– Meidän pitää uskaltaa kysyä työkaverin kuulumisia silloinkin, jos hän näyttää voivan huonosti. Tärkeintä on, että osoitamme toisillemme välittämistä, Lipponen sanoo.
Työntekijällä täytyy olla lupa pyytää apua ja myöntää, että ei selviä yksin.
Lisäksi johdon kyky kestää kriisejä ja kannustaa vaikeinakin hetkinä ovat voimavaroja, jotka heijastuvat suoraan työntekijöihin.
– Työntekijällä täytyy olla lupa pyytää apua ja myöntää, että ei selviä yksin. Jos jokin tehtävä kuormittaa liikaa, olisi hyvä saada tukea, valmennusta tai ohjausta työn organisointiin.
Koska sosiaalinen resilienssi vaatii yhteyttä toisiin, työnantajan kannattaa mahdollistaa työntekijöiden välisiä vuorovaikutussuhteita luomalla tilanteita ja tiloja kollegojen tapaamiseen.
Etätyö voi tuoda haasteita, koska se vähentää luontevaa kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta.
– Etätyössä esihenkilöiltä vaaditaan entistä enemmän vaivannäköä, kuten yhteisten tapaamisten ja aitojen kohtaamisten järjestämistä, Lipponen neuvoo.
Alustatyö tarkoittaa digitaalisen alustan kautta välitettäviä töitä, joiden tekijä voi toimia joko työsuhteessa tai itsenäisenä yrittäjänä. Alustatyötä tehdään hyvin erilaisissa tehtävissä aina verkkokaupassa tavaroiden myymisestä sisällöntuotantoon, ruokalähettipalveluihin, siivoukseen, lastenhoitoon ja erilaisiin asiantuntijapalveluihin. – Sitä tehdään hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Monille kyse on sivutyöstä tai tavasta täydentää tuloja. Sitä saatetaan tehdä esimerkiksi palkkatyön tai opintojen rinnalla tai
Ravintola Backaksen kilometribonus innosti Minka Jaakkolan lenkkipolulle. Alun epäilysten jälkeen sitkeys palkittiin puolimaratonilla ja paremmalla jaksamisella. Koin aina, että juokseminen on raskasta ja vaikeaa. Olin kokeillut sitä joskus, mutta se ei tuntunut minun jutultani. Työni tarjoilijana ja tapahtumavastaavana vaati paljon liikkumista, ja pyöräilin usein työmatkat. Ajattelin, että fyysisen työn jälkeen en todellakaan enää jaksa liikkua.
Pelkkä erilaisten ihmisten kokoaminen samaan tiimiin ei vielä takaa menestystä. Aito yhdenvertaisuus parantaa päätöksentekoa, vahvistaa työturvallisuutta ja näkyy lopulta myös yrityksen viivan alla. Mitä ajattelet, kun näet työpaikallasi pyörätuolia käyttävän kollegan, maahanmuuttajataustaisen työntekijän, ikääntyvän asiantuntijan tai nuoren harjoittelijan? Pidämme itseämme ennakkoluulottomina, mutta samalla teemme tiedostamattamme oletuksia ihmisistä heidän ikänsä, sukupuolensa, taustansa tai toimintakykynsä perusteella. Oletukset
Työelämässä puhutaan paljon osaajapulasta, mutta samalla suuri joukko taitavia ammattilaisia kohtaa ennakkoluuloja työnhaussa ja työpaikoilla. Osatyökykyiset, pitkäaikaissairaat ja vammaiset työnhakijat jäävät rekrytoinneissa liian usein sivuun, vaikka heidän osaamisensa, kokemuksensa ja motivaationsa voisivat olla merkittävä voimavara työyhteisöille. Psykologi, uraohjaaja ja tietokirjailija Päivi Montgomeryn mukaan yksi suurimmista esteistä on edelleen kapea käsitys siitä, millainen on niin sanottu
