Evästeasetukset

Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.

Skip to content

Tilaa Telman uutiskirje – saat muutaman hyödyllisen, tutkittua tietoa sisältävän uutiskirjeen vuodessa.

Sosiaalinen resilienssi kantaa työyhteisöä – ”Apua saa pyytää”

Kirjoittaja: Susanna Cygnel

Sosiaalinen resilienssi syntyy arjen pienistä teoista: huomenta-sanasta, kiitoksesta ja siitä, että kukaan ei jää työyhteisössä yksin. tarkoitus on houkutella lukija jatkamaan artikkelin lukemista. Pidä teksti tiiviinä mutta informatiivisena.

Sosiaalinen resilienssi tarkoittaa kykyä selvitä hankalissakin tilanteissa yhdessä, keksiä ratkaisuja porukalla ja rakentaa työyhteisöä, jossa jokainen kokee olevansa osa jotain, kertoo työnohjaaja Krisse Lipponen.

Resilienssi näkyy siinä, miten hyvin selviydymme arjen haasteista. Se pohjaa siihen, miten kohtelemme toisiamme ja miten merkitykselliseksi koemme työmme.

Resilienssi vahvistuu ja kehittyy välittävässä toimintakulttuurissa ja kukoistaa erityisesti niissä yhteisöissä, joissa ihmisiä kannustetaan jakamaan kokemuksia ja tukemaan toisiaan.

– Välittäminen alkaa pienistä asioista, kuten siitä, että sanotaan huomenta, kysytään kuulumisia, kiitetään ja osoitetaan arvostusta, sanoo työnojaaja Krisse Lipponen.

Meidän pitää uskaltaa kysyä työkaverin kuulumisia silloinkin, jos hän näyttää voivan huonosti.

Työntekijän hyvinvointi työyhteisössä perustuu siihen, että hän kokee itsensä sekä työnsä merkitykselliseksi ja tuntee kuuluvansa joukkoon.

– Aivan minimalistisen tuntuisilla asioilla on valtavasti merkitystä. Asiakkaan tai kollegan sanoma kiitos, työkaverin kutsu kahville tai se, että joku kysyy neuvoa, ovat pieniä eleitä, jotka vahvistavat resilienssiä. Siitä tulee olo, että ”minun tekemiselläni on merkitystä ja minulla on väliä”.

Sosiaalisen resilienssin rakentamiseen tarvitaan pieniä arjen tekoja, kannustavaa ilmapiiriä ja avointa keskustelukulttuuria. Ja välittämistä.

– Meidän pitää uskaltaa kysyä työkaverin kuulumisia silloinkin, jos hän näyttää voivan huonosti. Tärkeintä on, että osoitamme toisillemme välittämistä, Lipponen sanoo.

Työntekijällä täytyy olla lupa pyytää apua ja myöntää, että ei selviä yksin.

Lisäksi johdon kyky kestää kriisejä ja kannustaa vaikeinakin hetkinä ovat voimavaroja, jotka heijastuvat suoraan työntekijöihin.

– Työntekijällä täytyy olla lupa pyytää apua ja myöntää, että ei selviä yksin. Jos jokin tehtävä kuormittaa liikaa, olisi hyvä saada tukea, valmennusta tai ohjausta työn organisointiin.

Koska sosiaalinen resilienssi vaatii yhteyttä toisiin, työnantajan kannattaa mahdollistaa työntekijöiden välisiä vuorovaikutussuhteita luomalla tilanteita ja tiloja kollegojen tapaamiseen.

Etätyö voi tuoda haasteita, koska se vähentää luontevaa kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta.

– Etätyössä esihenkilöiltä vaaditaan entistä enemmän vaivannäköä, kuten yhteisten tapaamisten ja aitojen kohtaamisten järjestämistä, Lipponen neuvoo.

Categories:

Anna palautetta jutusta

Mitä ajatuksia juttu sinussa herätti? Entä haluaisitko kuulla tästä tai jostain muusta työelämään liittyvästä aiheesta lisää - kerro siitä meille. Parannetaan työelämää yhdessä!

Lisää luettava