Mielenterveys on myös työasia

Työ on useimmalle tärkeä osa tasapainoista elämää. Se tarjoaa merkityksellistä tekemistä ja mahdollisuutta tavata muita ihmisiä. Työn kautta ihminen voi kuulua yhteisöön ja olla osa sosiaalista verkostoa. Eipä siis ihme, että työelämässä ihminen voi keskimäärin paremmin kuin sen ulkopuolella.

Ihminen on töissä, kuten muussakin elämässä, kokonaisena yksilönä, jolla voi olla myös huolia ja ongelmia, jopa sairauksia. Työkyky ei ole yhtä kuin terveydentila. Jalka kipsattuna tai pienessä nuhassa voi tehdä ainakin joitain töitä ja sama pätee psyykkisiin oireisiin: mielenterveyden ongelmat eivät välttämättä estä työn tekemistä.

– Riittävän hyvä työkyky kelpaa useimpiin tehtäviin. Mutta jos työkyky alenee syystä tai toisesta, on tarpeen selvittää, mistä se johtuu, kertoo työterveyslääkäri Tuomas Niemelä Heltistä.

Työuupumus ei ole diagnoosikoodistossa sairaus.

Niemelän pääasiallista asiakaskuntaa ovat asiantuntijatyötä tekevät ihmiset, joilla on psyykkisiä ongelmia. Työterveyslääkärin pakeille tullaan useimmiten masentuneisuuden tai ahdistuneisuuden takia. Potilailla on monesti unihäiriötä tai työuupumusta, jotka voivat liittyä masennukseen tai ahdistukseen tai ilmetä erillisinä oireina.

– Työuupumus ei ole diagnoosikoodistossa sairaus, vaan elämäntilanteen hallintaan liittyvä ongelma. Jos työuupumukseen ei puututa, siihen voi kuitenkin alkaa liittyä sairauksia, kuten masennustila tai ahdistuneisuushäiriö, Niemelä sanoo.

Kun asiakas saapuu vastaanotolle, työterveyslääkäri Niemelä alkaa selvitellä kaikessa rauhassa, mistä työssä ilmenneet psyykkiset oireet johtuvat. Hän käy läpi potilaan työhistoriaa, työtehtäviä, kotiasioita, terveydentilaa ja niin edelleen.

– Riittävän pitkällä tapaamisella jää aikaa tarkastella asioiden taustoja. Joskus tärkeimmät ja arkaluontoisimmat asiat kerrotaan vasta luottamuksen syntymisen myötä ensimmäisen käynnin jälkeen, Niemelä kertoo.

Toisinaan työterveyslääkärin vastaanotolle tulee asiakas, joka on kuntoutumassa psykiatrisesta sairaudesta työelämään. Silloin työtä voidaan muokata mielenterveyden ehdoilla ihan niin kuin työtä muokataan fyysistenkin haasteiden takia.

– On kuntoutumisenkin kannalta tärkeä pysyä työelämässä kiinni, ja joskus työ voi olla suorastaan terapiaa. Silloin voidaan suunnitella esimerkiksi kevennettyä työtä tai osa-aikatyötä. Kuntoutuja hyötyy työpaikan, lääkärin ja psykologin tiiviistä yhteistyöstä, Niemelä sanoo.

Konkari nuoren mielen tukena

Paljon puhutaan tällä hetkellä siitä, kuinka nuoret ovat kovilla jo työuransa alussa. Urapolun paineet voivat alkaa jo peruskoulussa tai lukiossa, mutta myös työelämässä odottaa haasteita, jotka voivat ratkaisemattomina johtaa mielenterveysongelmiin.

– Nuoret tulevat esimerkiksi sote-alalla työhön tilanteessa, jossa osalla työpaikoista näkyy niukkuus ja resurssipula. He eivät ehkä voi tehdä työtä koulutuksen aikana syntyneiden odotustensa mukaisesti. Riittämättömyyden tunne tuo psyykkistä kuormaa, kertoo johtava asiantuntija Pauliina Mattila-Holappa Työterveyslaitoksesta.

Keskeinen ratkaisu Mattila-Holapan mukaan olisi auttaa tulokasta oman työn suunnittelussa ja tehtävien priorisoimisessa. Jos esimerkiksi ilmenee, että työtä ei voi suorittaa toivotussa aikataulussa riittävän hyvin, esihenkilön ja työntekijän olisi yhdessä pohdittava, miten työn saisi etenemään sujuvammin tai mitä voisi jättää tekemättä.

Ongelmiin olisi tartuttava, sillä työntekemisen haasteista voi pitkään jatkuessaan kehittyä mielenterveyden haasteita, jotka johtavat työterveyslääkärille asti – vaikka ne pitäisi ja voisi heti alkujaan ratkaista työpaikalla.

– Työpaikoilla tehtävät ratkaisut voivat lopulta olla aika pieniäkin, kuten se, että nuorella on mahdollista jutella säännöllisesti esihenkilön tai muun mentorin kanssa ja ratkaista yhdessä eteen tulleita ongelmia: vanhempien kollegoiden kuunteleva ystävällinen asenne ja avoin keskusteluyhteys ovat tärkeitä asioita uudelle työntekijälle, Mattila-Holappa sanoo.

Esihenkilön tulee keskustella nuoren kanssa.

Nuorten odotuksia ja ajatuksia kannattaisi kuunnella työpaikalla ja selvittää, minkä he kokevat työssään palkitsevaksi. Eri sukupolvien odotukset työstä voivat olla erilaiset, eivätkä nuoret ole automaattisesti niitä, joiden pitää muuttaa omaa ajatteluaan.

– Esihenkilön tulee keskustella nuoren kanssa myös työn tavoitteista, eli tarkastella, onko kaikilla jaettu ymmärrys siitä, miksi tiettyä työtä tehdään, Mattila-Holappa toteaa.

Pandemia-ajan eristäytyneisyys kolhaisi pahasti nuoria. Sen päälle tullut Ukrainan-sota on lisännyt ahdistuneisuutta monille.

– Ahdistuksen lisääntyminen alkoi näkyä vastaanotolla vuoden 2020 syksyllä. Nuoret työntekijät ovat olleet erityisen alttiita, koska he asuvat monesti itsekseen ja ovat jääneet monesti aivan yksin. Perheelliset ovat jopa kiittäneet, että etätyön ansiosta aikaa riittää perheelle paremmin, Niemelä kertoo.

Hänen kokemuksensa mukaan työntekijöiden etänä saama tuki on vaihdellut todella paljon. Osa esihenkilöstä on esimerkiksi pystynyt huolehtimaan alaisistaan koko pandemian ajan pitämällä säännöllisesti verkko- ja puhelinpalavereita sekä kävelykokouksia.

Sairausloma vai työpaikan vaihto?

Vanhempaakin työntekijää voi vääränlainen työ uuvuttaa. Onkin tärkeä tunnistaa, mistä on pohjimmiltaan kyse.

Parhaimmillaan ihminen voi työterveyshuollon avulla oivaltaa ison ristiriidan elämässään ja pystyy kääntämään mielenterveyden suuntaa vaihtamalla työuransa suuntaa.

On myös paljon niitä, jotka puuskahtavat työterveyslääkärin vastaanotolla jotain sen kaltaista, että ”voi kun pääsisi kaivamaan ojaa tai rakentamaan mökkiä”. Silloin kyse voi olla muustakin kuin siitä, että tietotyöläinen on yhtäkkiä kiinnostunut rakennusalasta.

– Halutaan tehdä jotain ihan muuta siksi, että pää on solmussa. Monen työ on jo sinänsä vaativaa, mutta kun siihen päälle lisätään jatkuva viestittely, monikanavaisuus ja tietotulva, niin mieli rasittuu kohtuuttomasti, Niemelä sanoo.

Hän korostaakin, että työ pitää suunnitella itsensä kannalta sopivaksi ja sellaiseksi, että välillä on myös katkottomia työrupeamia. Itselleen tulisi varata päivittäin työaikaa, johon ei kuulu sähköpostien lukemista, puhelimeen vastaamista tai palavereita.

Monella myös yksityiselämän kuormitukset ulottavat lonkeroitaan työelämään.

– Nykyaikana kaikkien asioiden hoitamiseen tarvitaan erilaisia järjestelmiä ja sovelluksia. Ihmisillä on jatkuva nopeasti reagoimisen tarve ja kanavat auki koko ajan niin töissä kuin vapaa-aikanakin. Elämämme on monimutkaistuneet.

Kaaoksen hallintaan auttaa se, että pystyy keskittymään olennaiseen ja karsimaan elämästään asioita, jotka eivät ole sillä hetkellä pakollisia. Tällaiset taidot voivat vaatia opettelua.

Esihenkilö mielenterveyden tukijana

Työpaikalla ja etenkin esihenkilöillä on iso merkitys työperäisten psykologisten haasteiden tunnistamisessa ja selvittelyssä. Yhteistyö ja avoin keskustelu tuovat monia mahdollisuuksia tuottaa hyvää oloa työntekijän arkeen.

Esihenkilön kannattaa seurata tarkasti, etteivät tiukan työtahdin tai vaatimusten paineet ala kohtuuttomasti kuormittaa työntekijää. Kannattaa kysellä usein, että miten menee, ja kuunnella vastauskin kaikessa rauhassa.

Joskus myös riitatilanteet kollegoiden kesken tai esihenkilön ja alaisen välillä aiheuttavat työkyvyn alenemista. Kun haasteet huomataan ajoissa, apuun voidaan pyytää työterveyslääkärin sijaan esimerkiksi työpsykologi.

– Riitatilanne on aina kuormittava ja voi viedä yöunet sekä johtaa pitkään jatkuessaan masennukseen. Työterveyshuollossa voidaan hoitaa riidasta seurannutta sairautta, mutta jos riitaa ei selvitetä, työntekijän tilanne ei pidemmän päälle parane, Niemelä huomauttaa.

Myös muita työkyvyn haasteita voidaan ratkoa työterveysneuvottelussa, jossa on työntekijän ja esihenkilön lisäksi paikalla työterveyshuollon edustaja.

– Työssä voi olla hankauskohtia, joita selvitellään työpaikalla tai työterveyshuollossa. Luottamus ja koordinaatio työterveyshuollon ja työpaikan välillä auttavat tarvittaessa palauttamaan työpaikan haasteet ratkaistavaksi työpaikalle, Mattila-Holappa sano.

Esihenkilön kannattaa antaa ahkerasti palautetta.

Työterveyslääkäri Niemelä kertoo joskus ottavansa yhteyttä potilaansa työpaikkaan – potilaan luvalla toki – huomattuaan, että mielenterveyden ongelma ei ratkea terapialla, lääkityksellä tai sairauslomalla, vaan petraamalla työpaikan oloja. Esihenkilön vastuulla esimerkiksi olisi puuttua pitkittyneeseen liialliseen työmäärään.

Niemelä antaa myös yhden arvokkaan vinkin, joka ihan varmasti tukee työntekijän hyvää oloa.

– Esihenkilön kannattaa antaa ahkerasti palautetta, koska se on sekä työntekijän motivaation että mielenrauhan kannalta tärkeä asia, Niemelä kannustaa.

 

Lue lisää:

”Ei tarvitse pelätä, että jaksaako”

”Esihenkilön tehtävä on ohjata avun piiriin”

”Työkaverit huomaavat, jos kaikki ei ole kunnossa”