Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Työntekijän hyvinvoinnista kannattaa pitää hyvää huolta jo ennen, kuin on pakko jäädä sairauslomalle, sanoo koodari Kea Tossavainen.
”Työskentelen koodarina Codeo-nimisessä yrityksessä. Asiakkaat ostavat meiltä ohjelmistonkehittämispalveluita. Pidän työstäni todella paljon – niin paljon, että koodaan vapaa-aikanakin.
Teen etätyötä, mikä sopii minulle parhaiten. Työhyvinvointiani tukee, että voin lounastauolla käydä lähimetsässä koirien kanssa sen sijaan, että istuisin työpaikan ruokalassa. Kotona minulla on täydellinen työasema seisomapöytineen.
Vaikka koodarin työ on itsenäistä, en ole yksin vaan aina on apua tarjolla. Meillä on myös toimistotilat, joihin voin mennä, ja kolmen viikon välein tapaamme asiakkaan kanssa suunnittelupalaverissa.
Olen onnistunut löytämään työpaikakseni yrityksen, jossa pidetään huolta ihmisestä eikä tarvitse pelätä, jos elämäntilanne on välillä raskaampi. Minulle on sanottu, että huolehdi ensin omasta itsestäsi ja projektista vasta sen jälkeen – se motivoi todella paljon ja uskon, että jaksan.
Minut määrättiin työkyvyttömyyseläkkeelle 18-vuotiaana. Olin nuorena toivoton, koska en tiennyt mitä tehdä tai kokenut olevani missään erityisen hyvä. Se oli yksi syy sairastumiseeni.
Tuolloin minulla diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta vasta viime vuonna sain oikean diagnoosin, joka onkin masennus. Olen siis saanut 14 vuotta vääränlaista lääkitystä, eikä tilanteeni ole ennen viime vuotta merkittävästi kohentunut. Vasta nyt tuntuu, että lääkkeet, jotka määrättiin masennukseen, auttavat.
Olin siis parikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeellä ilman minkäänlaista tukea mielenterveydelle. Jäin aivan tyhjän päälle. Vaihtoehdoista en saanut mitään tietoa eivätkä lääkärit osanneet auttaa. Minua ei kannustettu töihin ja kerran Kela jopa eväsi työkokeiluhakemukseni, koska olin löytänyt työpaikan itse.
23-vuotiaana lopetin itse työkyvyttömyyseläkkeeni, koska minulla oli tylsää ja halusin töihin. Löysin suhteilla kivan työpaikan pelifirmasta, joka oli valmis ottamaan riskin kanssani. Pärjäsin hyvin, koska olin motivoinut ja työporukka oli pieni. Tuntui älyttömän rohkaisevalta kokea, että pystyn ja minusta on hyötyä.
Halusin kuitenkin opiskella lisää. Lähdin Isoon-Britanniaan Brightoniin opiskelemaan pelien visuaalista kehittämistä, mutta valmistuin lopulta tietojärjestelmätieteistä, koska koodaus oli alkanut kiinnostaa minua.
Tulin töihin nykyiseen työpaikkaani, koska täällä tasa-arvoa ja ihmisten hyvinvointia pidetään arvossaan. Minua jännitti kertoa, että olen aiemmin joutunut olemaan sairauslomilla mielenterveysongelmien takia. Siihen suhtauduttiin hyvin ja luvattiin tukea.
Olenkin nyt siirtänyt kaikki terveysasiani kunnalliselta puolelta työterveyshuoltoon. Meillä on lääkäripalveluiden lisäksi mahdollisuus käyttää Auntie-palvelua, jossa pääsee etäyhteydellä keskustelemaan mielenterveyden ammattilaisen kanssa. Myös psykologin vastaanotolle voi päästä. Sairauslomalle en ole joutunut mielenterveysongelmien takia jäämään.
Tiedän, että monet eivät uskalla ottaa mielenterveysongelmia puheeksi omalla työpaikallaan, ennen kuin on pakko jäädä sairauslomalle. Meidän työpaikallamme pidetään koko ajan huolta ja apua on tarjolla, ettei tarvitse jäädä sairauslomalle. Se on järkevää, koska sairauslomat tulevat kaikille kalliiksi.”
Alustatyö tarkoittaa digitaalisen alustan kautta välitettäviä töitä, joiden tekijä voi toimia joko työsuhteessa tai itsenäisenä yrittäjänä. Alustatyötä tehdään hyvin erilaisissa tehtävissä aina verkkokaupassa tavaroiden myymisestä sisällöntuotantoon, ruokalähettipalveluihin, siivoukseen, lastenhoitoon ja erilaisiin asiantuntijapalveluihin. – Sitä tehdään hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Monille kyse on sivutyöstä tai tavasta täydentää tuloja. Sitä saatetaan tehdä esimerkiksi palkkatyön tai opintojen rinnalla tai
Ravintola Backaksen kilometribonus innosti Minka Jaakkolan lenkkipolulle. Alun epäilysten jälkeen sitkeys palkittiin puolimaratonilla ja paremmalla jaksamisella. Koin aina, että juokseminen on raskasta ja vaikeaa. Olin kokeillut sitä joskus, mutta se ei tuntunut minun jutultani. Työni tarjoilijana ja tapahtumavastaavana vaati paljon liikkumista, ja pyöräilin usein työmatkat. Ajattelin, että fyysisen työn jälkeen en todellakaan enää jaksa liikkua.
Pelkkä erilaisten ihmisten kokoaminen samaan tiimiin ei vielä takaa menestystä. Aito yhdenvertaisuus parantaa päätöksentekoa, vahvistaa työturvallisuutta ja näkyy lopulta myös yrityksen viivan alla. Mitä ajattelet, kun näet työpaikallasi pyörätuolia käyttävän kollegan, maahanmuuttajataustaisen työntekijän, ikääntyvän asiantuntijan tai nuoren harjoittelijan? Pidämme itseämme ennakkoluulottomina, mutta samalla teemme tiedostamattamme oletuksia ihmisistä heidän ikänsä, sukupuolensa, taustansa tai toimintakykynsä perusteella. Oletukset
Työelämässä puhutaan paljon osaajapulasta, mutta samalla suuri joukko taitavia ammattilaisia kohtaa ennakkoluuloja työnhaussa ja työpaikoilla. Osatyökykyiset, pitkäaikaissairaat ja vammaiset työnhakijat jäävät rekrytoinneissa liian usein sivuun, vaikka heidän osaamisensa, kokemuksensa ja motivaationsa voisivat olla merkittävä voimavara työyhteisöille. Psykologi, uraohjaaja ja tietokirjailija Päivi Montgomeryn mukaan yksi suurimmista esteistä on edelleen kapea käsitys siitä, millainen on niin sanottu
