Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Palautetta voidaan antaa monesta syystä ja monin eri tavoin. Palautteella on itseisarvoa, joka syntyy yhtäältä siitä, että palaute on saajalleen merkki siitä, että hänen tekemisillään on väliä. Toisaalta palaute on myös sen antajalle tapa purkaa tilanteen synnyttämiä tunteita. Valittaminen saattaa helpottaa ja kiittäminen tuoda hyvän mielen myös kiittäjälleen.
Palautteella on myös välinearvoa, sillä se ohjaa ihmisten ja organisaatioiden toimintaa. Onnistumisista kiitetään, koska sen uskotaan rohkaisevan jatkossakin hyviin suorituksiin. Vastaavasti epäonnistumisten kohdalla palautteen avulla pyritään varmistamaan se, että asianosaiset ryhtyvät korjaaviin toimenpiteisiin. Joskus kielteistä asiakaspalautetta käytetään myös suoranaiseen kiristämiseen.
Palautteen hyödyllisyyteen uskotaan varsin yleisesti, mutta myös kriittisiä puheenvuoroja löytyy. Esimerkiksi Marcus Buckingham ja Ashley Goodall kyseenalaistavat Harvard Business Reviewissä (3–4/2019) useita palautteen antamisen hyödyllisyyttä tukevia perusoletuksia palautteen antajista ja -saajista sekä palautteen kohteena olevasta toiminnasta.
Opimme uutta parhaiten asioista, joista tiedämme jo entuudestaan
Ensinnäkään me ihmiset emme ole kovin luotettavia toistemme suoritusten arvioimisessa. Objektiivisen totuuden etsimisen sijaan sorrumme helposti arvioimaan toistemme tekemisiä suhteessa omaan totuuteemme. Tästä puolestaan seuraa, että olemme taipuvaisia kiittämään toimintaa, joka sopii maailmankuvaamme, ja moittimaan toimintaa, joka on sen kanssa ristiriidassa.
Myötätuntoisuutta huokuvaa palautetta on sitä vaikeampi antaa, mitä kauempana arvioitavan kohteen toiminta on siitä, mitä itse pidämme oikeana. Asiakas saattaa olla aina oikeassa, mutta se ei tarkoita, että asiakaspalvelija olisi aina väärässä.
Toiseksi palautteen ja oppimisen välinen suhde on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Vaikka aivomme sopeutuvatkin monenlaisiin tilanteisiin, neurologinen tutkimus osoittaa, että opimme uutta parhaiten asioista, joista tiedämme jo entuudestaan. Ihminen ei ole tyhjä taulu, eikä oppiminen ole niinkään jonkin aivan uuden lisäämistä, vaan olemassa olevan vahvistamista ja jalostamista sekä uusien yhteyksien tunnistamista. Kielteinenkin palaute menee sitä paremmin perille, mitä merkityksellisemmällä tavalla se yhdistyy saajansa sosiaaliseen todellisuuteen.
Kolmas ongelma on oletus siitä, että kulloinkin palautteen kohteena olevalle tekemiselle olisi määriteltävissä erinomaisuuden ideaali, josta poikkeaminen olisi samalla merkki epäonnistumisesta. Oletus on pulmallinen, sillä erinomaisuus ei ole asiayhteydestään irrotettavissa oleva toiminnan ominaisuus, eikä sitä voida tiivistää tarkasti mitattaviksi tavoitteiksi.
Sen sijaan erinomaisuudessa on aina kysymys toiminnasta tietyssä ajallisessa ja kulttuurisessa tilanteessa. Erinomaisuus ei ole määrittelykysymys vaan se tulee konkreettiseksi toiminnassa.
Harri Jalonen työskentelee johtavana yliopettajana Turun ammattikorkeakoulussa ja on Tampereen ja Vaasan yliopistojen dosentti. Hän on tutkinut erityisesti arvonluontia erilaisissa organisaatioympäristöissä.
Epäonnistumiseen kohdistuvan kriittisen palautteen teho jää väistämättä kyseenalaiseksi, sillä erinomaisuutena ilmenevää toimintaa ei voida ymmärtää epäonnistumisten kautta. Huippumyyjäksi ei kehitytä vain virheitä analyyttisesti poistamalla, vaan sellaiseksi kasvetaan vahvistamalla niitä tekijöitä, jotka auttavat ”lukemaan” asiakkaan tarpeita, toiveita ja pelkoja.
Olipa palaute luonteeltaan kannustavaa tai moittivaa, olennaista on, että sillä on aito yhteys saajansa tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Palautteen sisältö riippuu aina tilanteesta, mutta hyvässä palautteessa faktat ja emootiot yhdistyvät palautteensaajalle merkityksellisellä tavalla. Siinä missä fakta sitoo palautteen asiayhteyteen, emotionaalisuus kertoo palautteenantajan kyvystä asettua palautteensaajan asemaan.
Palautteen itseis- ja välinearvo ovat suurimmillaan silloin, kun palaute tekee näkyväksi ja vahvistaa toiminnassa havaittavaa erinomaisuutta. Palautteen uskottavuudelle on hyvästä, jos sen antaja osoittaa reagoivansa palautteensaajan todelliseen toimintaan, sen sijaan, että hän arvioisi toimintaa suhteessa oletettuun erinomaisuuteen.
Oppimista edistävä ja toimintaan vaikuttava palaute ammentaa todennäköisemmin siitä, missä on onnistuttu kuin siitä, missä on epäonnistuttu. Samalla kannattaa muistaa, että some on tehnyt palautteen antamisesta ja saamisesta aiempaa julkista. Somessa tosielämän tapaukset muokkautuvat hetkessä meemeiksi, jotka leviävät kulovalkean tavoin. •
Elisa Yliruikka matkusti Rovaniemeltä renessanssitaiteen kehtoon Firenzeen, jossa hän työskentelee graafisena suunnittelijana taidealalla. Kahden lapsen äiti on huomannut, että moni italialaisnainen joutuu valitsemaan uran ja perheen välillä. Tarina on kuin romanttisesta elokuvasta: Elisa Yliruikka opiskeli Firenzessä, kun hänen käsilaukkunsa ryöstettiin. Paikallinen poliisi löysi laukun, ja kiitokseksi Yliruikka lupasi tarjota tälle kupillisen kahvia. Pari rakastui, meni
Työkyvyn ylläpitoon tarvitaan työn sujuvuutta, palautumisen mahdollisuuksia ja yhteistä vastuunkantoa. Organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaa korostaa myös halua tehdä työtä. Yrityksen liiketoiminnan tavoitteet kannattaa saavuttaa kestävällä tavalla, joka säilyttää mahdollisuuden onnistua myös tulevaisuudessa. Siksi huomio kuuluu sekä työntekijän voimavaroihin että työn tekemisen ehtoihin. – Käytän työkyky–työhalu-sanaparia, eli miten tuetaan ihmisen kykyä tehdä työtä niin, että myös halu
Voiko työkykyä johtaa? Kyllä, kunhan muistaa, että johtajat voivat tehdä vain oman osuutensa työkyvyn eteen. Pauli Forma muistuttaa Telman lukijoille, että kestävä työkyky edellyttää ihmisen voimavarojen ja työn vaatimusten tasapainoa. Yhtälössä on kaksi muuttujaa, jotka ajelehtivat helposti epätasapainoon työuran varrella. Niiden tasapainossa pitäminen yksilötasolla vaatii esihenkilöiltä rohkeutta ja osaamista. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, vaan
Suomalainen työelämä monimuotoistuu. Työyhteisöissä työskentelee eri-ikäisiä, eri kieli- ja kulttuuritaustoista tulevia sekä koulutukseltaan ja kokemukseltaan erilaisia ihmisiä. Samalla työuria halutaan pidentää, mikä edellyttää, että työssä jaksamista ja mahdollisuuksia jatkaa työelämässä tuetaan työuran eri vaiheissa. Jokainen työyhteisö on monimuotoinen, sillä olemme kaikki tavalla tai toisella erilaisia. Monimuotoisuus on parhaimmillaan merkittävä voimavara. Kun erilaiset näkökulmat, kokemukset ja