Ammattitauti johtuu työstä

Jos henkilö on työkyvytön, hän voi saada työkyvyttömyyseläkepäätöksen riippumatta siitä, mikä työkyvyttömyyden aiheuttaa. Ehkäisyn ja hoitotoimien sekä aiheuttajiin puuttumisen kannalta on kuitenkin tärkeä selvittää, mikä johtuu työstä, mikä työympäristöstä tai altistajista.

Ero ammattitaudin ja muun työhön liittyvän sairauden välillä on melko selkeä. Työperäistä sairautta ei silti ole helppo aina tunnistaa.

– Aina ei ole yksittäisen työntekijän kohdalla mahdollista erottaa työperäistä ja työhön liittyvää sairautta. Mikä on yksilöllistä, mikä johtuu geeneistä tai ympäristöstä, ei ole edes keskeisin kysymys – vaan se, miten työkykyä voidaan tukea, sanoo johtaja Eva Helaskoski Työterveyslaitokselta.

Ammattitaudit on tarkkaan määritelty. Työllä ja työn altisteilla on niihin selkeä syyosuus, yli 50 prosenttia. Lain mukaan työssä on jokin fysikaalinen, kemikaalinen tai biologinen syy, joka aiheuttaa sairautta.

– Ammattitauteja ovat esimerkiksi asbestin aiheuttama keuhkosyöpä tai meluvamma, sanoo tutkimusprofessori Marianna Virtanen Työterveyslai­tok­selta.

Suurimmat ammattitautiryhmät ovat ihotaudit ja meluvammat, joita vuonna 2014 tilastoitiin lähes yhtä paljon.

Työhön liittyvät sairaudet

Sairaudet, jotka alentavat työkykyä tai joita työ pahentaa, määritellään työhön liittyviksi, vaikka niillä ei olekaan syy-yhteyttä työhön. Esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinten sairauksissa tai mielenterveysongelmissa voi olla vaikea selvittää yksilötasolla, mistä ongelma johtuu. Osasyynä tai pääasiallisena syynä voivat olla esimerkiksi fyysisesti raskas työ ja työasennot.

Jos työhön liittyvä tekijä aiheuttaa stressin, se ei lain mukaan riitä ammattitaudiksi. Joissain tilanteissa äkillinen akuutti stressitilanne johtuen voimakkaasta traumaattisesta kokemuksesta työssä voidaan luokitella työtapaturmaksi. Muuten kuormittavat, työhön liittyvät tilanteet voivat olla vain osasyynä mielenterveydellisissä ongelmissa.

Toisin kuin ammattitauteja, joista on tarkat tilastot, kaikkia työhön liittyviä ­sairauksia ei tilastoida. Muun muassa ­työperäisten sairauksien rekisteriin perustuvaa tutkimustietoa kyllä on, joten ryhmätasolla voidaan sanoa, mitkä tekijät lisäävät riskiä sairastua.

– Suunnitelmissa on, että saisimme paremmin hyödynnettyä saatavilla olevaa dataa muun muassa työperäisten sairauk­sien rekisteristä. Tärkeää on tähdätä ehkäisyyn ja saada tietoa siitä, mikä ovat mahdollisten työoloihin liittyvien epä­kohtien syy-seuraussuhteet työpaikalla. Miten työntekijää voidaan tukea? Mikä ­on työperäistä, kuinka tunnistetaan työkykyä huonontavat tekijät ja miten niitä tekijöitä voidaan poistaa, sanoo Eva Helaskoski.

Sairauspoissaolot vähentyneet

Vaikka työn fyysinen kuormitus onkin vähentynyt, Työterveyslaitoksen Työ ja terveys Suomessa 2012 -kyselyn mukaan noin neljännes työntekijöistä tekee edelleen fyysisesti kuormittavaa työtä. Toinen neljännes istuu suurimman osan työpäivästään, mikä niin ikään voi olla terveysriski. Rasitussairauksiksi luokiteltujen ammattitautien ja -epäilyjen määrä on laskenut tasaisesti vuoden 2000 jälkeen.

Väestötutkimukset (THL:n Terveys 2000 ja Terveys 2011) eivät antaneet viitettä siitä, että mielenterveys olisi heikentynyt tänä aikana.

– Masennuksesta johtuvat työkyvyttömyyseläkkeet ja sairauspoissaolot ovat vähentyneet huippuvuoden 2008 jälkeen, vaikkakin meillä on edelleen noin 3 500 masennuksesta johtuvaa eläkettä ja lähes 30 000 sairauspoissaolojaksoa vuosittain, Virtanen sanoo.

Työoloihin liittyvistä psyykkisistä tekijöistä epävarmuuden kokemus työn pysyvyydestä oli lisääntynyt, mutta muilta osin on tapahtunut jopa paranemista. Terveys 2011 -tutkimuksen perusteella psyykkistä kuormittuneisuutta ja työuupumusta näyttää esiintyvän nyt hieman vähemmän kuin vuonna 2000. Johtamisen on koettu parantuneen useiden tutkimusten ja selvitysten mukaan.

Uusimman Kunta10-tutkimuksen mukaan johtaminen kunnissa on parantunut, mutta työkuormitus on kahden viime vuoden aikana lisääntynyt, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa ja opetusalalla.

Epävarmuuden vähentämiskeinoja

Tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Liiallinen työtaakka esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla on hälyttävää. Keinoja parantaa tilannetta ovat muun muassa työntekijöiden määrällinen lisääminen ja töiden organisointi siten, että työn­tekijät voivat keskittyä perustehtävään.

– Työntekijöiden kokema epävarmuus on tekijä, johon tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Hyvällä johtamisella voidaan epävarmuuttakin vähentää ja sen haittavaikutuksia lieventää. Marianna Virtanen sanoo.

– Irtisanottujen ja työttömäksi jää­neiden tuen pitäisi olla riittävää ja kohdistua ihmisen voimavarojen tukemiseen ja vahvistamiseen esimerkiksi koulutuksen ja työmarkkinataitojen kehittämisen avulla. Tarvitsemme luonnollisesti myös lisää työpaikkoja, jotta kaikilla, myös niin sanotuilla osatyökykyisillä, olisi paremmat mahdollisuudet osallistua työelämään.

Oireiden ilmestyessä työterveyshuoltoon

Kun työntekijä oireilee, ensimmäiseksi tulee ottaa yhteyttä oman työpaikan työterveyshuoltoon. Työnantajan on ohjattava työntekijä työterveyshuoltoon, jos tämä epäilee saavansa oireita työpaikalta. Paitsi jos kyseessä on asia, jonka työnantaja pystyy heti korjaamaan.

– Työterveyshuollossa arvioidaan, johtuuko oireilu työstä tai työympäristöstä. Myös työnantajat ovat saaneet tästä ohjeet. Oireilevan henkilön on kerrottava asiasta ensin työnantajalle, jotta tämä pääsee korjaamaan oireita aiheuttaneen asian, esimerkiksi sisäilmaongelmat. Kosteusvauriotkin pitäisi korjata jo ennen oireita, sanoo ammatti­tautien tutkija Sirkku Lehtimäki­ Etelä-Suomen alue­hallintovirastosta.

Myös mielenterveysasiat kuuluvat työterveyshuollolle. Se hoitaa arvioinnin ja määrittelee, miten asiaa lähdetään korjaamaan.

Lehtimäki on ollut alalla 90-luvulta lähtien. Meneekö meillä nykyisin paremmin?

– Se on vaikea sanoa. Kehitys on­ alakohtaista, Lehtimäki sanoo.

Lue juttu työturvallisuudesta Kittilän kultakaivoksessa.