Allianssin toiminnanjohtaja Anna Munsterhjelm hyödyntää partion oppeja työelämässä

Kiitos, kun annoit mulle ihmisarvon.

Sanat lausui Anna Munsterhjelmille siviilipalvelusmies, joka oli lopettelemassa rupeamaansa Lukiolaisten Liitossa. Munsterhjelm toimi tuolloin järjestön pääsihteerinä. Palaute kuvastaa Munsterhjelmille keskeisiä periaatteita ja toimintatapoja.

– Haluan luoda rakenteista sellaisia, että kaikki otetaan mukaan. Se voi olla pienistä asioista kiinni.

Tasavertainen kohtelu ja viestintä ei ole sattumaa. Munsterhjelm on hyödyntänyt elämänkokemusten ja harrastusten oppeja työelämässä. Hän kertoo olleensa ujo lapsi. Koulukiusatuksi tuleminen ei helpottanut asiaa. Kiusaaminen oli muun muassa ulos jättämistä.

– Ryhmään kuuluminen ei ollut minulle tuttua lapsuudessa.

– Elän muutoksesta. Tarvitsen ison ja merkityksellisen asian, jota tavoittelen.

Eräs episodi kummittelee yhä hänen kehossaan. Munsterhjelm oli pukeutunut havaijilaiseen asuun koulun tapahtumassa. Kun tuli hänen vuoronsa astua näyttämölle, kaksi kirjainta vaihtoi paikkaa. Suusta tuli lause: ”Olen Anna ja olen hajaivilainen.”

Muiden pilkka ja oma nolostuminen jäivät kaiuksi, joka saa Munsterhjelmin sydämen hakkaamaan esiintymistilanteissa. Monen organisaation onneksi kokemus ei ole estänyt häntä menemästä työelämässä sinne, minne kutsu on käynyt ja kiinnostus kuljettanut.

Ulkopuolisuus kehitti herkkyyden ilmiön huomaamiseen. Nyt Munsterhjelm luo yhteisöä esimerkiksi mainitsemalla ihmiset nimeltä ja kannustamalla sivuun jäävät mukaan keskusteluun. Tuoreimmassa pestissään nuorisoalan kattojärjestön Allianssin toiminnanjohtajana hän on kehittänyt järjestön rakenteita, palveluita ja vaikuttamistyötä.

Miten ujosta, koulukiusatusta tytöstä tuli muutosnälkäinen johtaja?

Yöllisiä kehitysideoita

Munsterhjelm kuvailee kasvaneensa turvallisessa, keskiluokkaisessa perheessä. Häntä ja nuorempaa siskoa kuskattiin harrastuksiin, ja kotona luettiin paljon. Munsterhjelm aloitti partioharrastuksen 9-vuotiaana. Tosin se ei ollut hänen oma ideansa.

– Äiti pakotti, hän sanoo ja nauraa.

Partio kulkee verenperintönä. Munsterhjelmin äiti oli partiolainen, samoin isoäiti.

– Myöhemmin kuulin, että myös isän suvussa oli partiolaisia.

Harrastus auttoi karistamaan ujouden, mutta varsinainen kipinä siihen ei syttynyt heti. Teini-ikäisenä hän alkoi vetää 10-vuotiaiden tyttöjen ryhmää lippukunnassa eli paikallisyhdistyksessä. Silloin tapahtui jotakin.

– Huomasin, että asioita voisi tehdä paremmin, kuten järjestää johtajille enemmän hauskaa ohjelmaa. Perustin ystävien kanssa varjohallituksen. Se oli eräänlaista johtajahuoltoa.

Lukioiässä Munsterhjelm tutustui partioliikkeen historiaan. Kehitysideat pulppusivat. Hallituksen sähköpostiin saattoi yöllä kilahtaa ehdotuksia vaikkapa siitä, voitaisiinko tytöt ja pojat laittaa eri ryhmiin ja samanikäiset omiinsa.

– Minulle varmaan naureskeltiin.

Iso merkitys oli kuitenkin sillä, että viestit otettiin vastaan. Kokemus kuulluksi tulemisesta ja mahdollisuuksien saamisesta on kantanut esimerkiksi niihin hetkiin, kun Munsterhjelm palkkaa nuoria.

Kiinnostus politiikkaan ja valtaan vei Anna Munsterhjelmin opiskelemaan poliittista historiaa.

– Aikuisia tarvitaan nostamaan nuoria. Olisi hyvä, että nuorella on aikuinen, joka on kiinnostunut hänen asioistaan. Kaikilla on oltava mahdollisuus harrastaa ja ryhmä, johon kuulua.

Munsterhjelm on itse kävelevä esimerkki siitä, miten harrastuksesta ja joukkoon kuulumisesta voi löytyä isompi potentiaali.

Nousujohteisuus ja johtaminen on kudottu mukaan partiotoimintaan. Jo 8-vuotias voi luotsata nuorempiaan. Munsterhjelm viihtyi luontevasti kasvaneessa johtajan roolissa niin hyvin, että hänestä tuli lopulta kahden partio-organisaation johtaja.

Väliin astuivat muutamat vuodet journalismin ja viestinnän tehtävissä.

Aikaansaamisen ammattilainen

Kymmenen vuotta ja kymmenen työtehtävää. Munsterhjelm hätkähti itsekin työtehtäviensä määrää, kun huomasi lukeman. Journalismia, viestintää ja järjestöjen johtamista. Lisäksi luottamustehtäviä, kuten yhä jatkuvat jäsenyydet seurakunnan elimissä.

– Elän muutoksesta. Tarvitsen ison ja merkityksellisen asian, jota tavoittelen.

Unelma-sana ei tunnu hänestä omalta. Pikemminkin Munsterhjelmilla on toiveita ja tavoitteita. Asioiden aikaansaaminen motivoi. Se myös avaa urapolkua.

– Jos haluan jotain, ryhdyn toimimaan sen eteen. Se, miten toimii, auttaa eteenpäin.

– Osaan viestiä asioista niin, että ihmiset kuuntelevat minua.

Harjoittelu T-Mediassa avasi oven toimittajan työhön. Pian Munsterhjelm päätoimitti Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan Aino-lehteä. Rohkeimpia hyppyjä työuralla oli kuukausipalkkaisesta tehtävästä Olivia-lehteen muutamaksi kuukaudeksi kaavailtuun pestiin siirtyminen.

Munsterhjelm tunnisti olevansa hyvä johtamisessa.

– Osaan viestiä asioista niin, että ihmiset kuuntelevat minua.

Seurasi Pääkaupunkiseudun Partiolaisten puheenjohtajuus. Suomen Lukiolaisten Liiton pääsihteeriys. Suomen Partiolaisten puheenjohtajuus. Partiossa hän nosti järjestön profiilia, näkyvyyttä ja henkeä. – Saimme ihmiset ylpeiksi omasta harrastuksestaan.

Kaikkein ylpein Munsterhjelm on siitä, että hän sai organisaatiosta yhtenäisen. Hajallaan olleissa leireissä syntyi oivallus, että jumissa olemisen ongelma on yhteinen. Munsterhjelm tapasi jäseniä ympäri maata, partiolaisena muiden joukossa. Avoimuus ja yhdessä tekeminen asettuivat taloksi.

Nykyiseen tehtäväänsä Allianssissa Munsterhjelm palkattiin muutosjohtajaksi.

– Uskallan sanoa ääneen, kun jokin ei toimi.

Näkymättömät nuoret

Ulkopuolisuuden teema on jälleen Munsterhjelmin elämässä, nyt Allianssin kautta.

– Pandemian aikana nuoret eivät ole kiinnostaneet poliitikoita riittävästi. Korona-ajan nuorilla ei myöskään ole mitään ”normaalia”, mihin palata.

Jos nuoret voivat nyt huonosti, voivatko he hyvin silloin, kun heidän tulisi maksaa veroja?

– Esimerkiksi urheilun ja kulttuurin puolella olevia kansanedustajia on, mutta kuinka moni pitää nuorten puolta?

Syytä nuoriin kohdistuvalle huomiolle olisi.

– Ettei toisteta lama-ajan virheitä. Jos nuoret voivat nyt huonosti, voivatko he hyvin silloin, kun heidän tulisi maksaa veroja?

– Opiskeluajat muokkaavat persoonallisuutta ja vaikuttavat myöhempään elämään merkittävästi. Silloin olisi tärkeää saada monenlaisia kokemuksia ja nähdä millaisia mahdollisuuksia maailmassa on. Oppia luottamaan, että selviää, systeemi palvelee ja sitä osaa käyttää.

Kaikkea tuota ei voi luoda 35-vuotiaalle ihmiselle.

Nuorten huomioiminen on sijoitus, joka kantaa pitkälle. Se näkyy myös kansantaloudessa.

– Nuorilla on hyvä käsitys siitä, miten he voivat ja mitä he tarvitsisivat. Ja silti heitä paimennetaan kuin lampaita, Munsterhjelm sanoo ja puuskahtaa.

Johtajan monet taajuudet

Oman inhimillisyyden ja haavoittuvuuden näyttäminen kuuluu Munsterhjelmin johtamistapaan. Esimerkiksi partiossa hän on puhunut nuorille johtamisesta ja toisaalta myöntänyt, että välillä väsyttää ja ottaa päähän. Sen oivaltaminen, että johtajalla saa olla erilaisia puolia ja päiviä, on saanut nuoremmatkin naiset kiinnostumaan johtamisesta.

Toimittajan työstä evääksi jääneestä tarkkailemisen taidosta on ollut hyötyä.

– Pystyn tarkkailemaan ilmapiiriä ja yksilöitä myös silloin, kun johdan.

Kun Munsterhjelm näkee ihmisen silmien syttyvän tietyn aiheen tultua puheeksi, hän saattaa ehdottaa tälle lisää kyseiseen alueeseen liittyviä tehtäviä. Asioiden aikaansaamisessa auttaa, kun tietää, miten kenestäkin saan parhaan irti.

– Johtamistyössä minä olen se tärkein väline.

Tuohon välineeseen kuuluu erilaisia rooleja. Masentunut tai uupunut tarvitsee kuuntelevaa johtajaa, rajojen puolustaminen nyrkkiä pöytään lyövää. Toisinaan taas on oltava diplomaatti.

Kärsivällisyyttä, tyyneyttä ja ehkä se kartano

Tiukimpia oppimiskokemuksia Munsterhjelmille toi Allianssin yt:t. Munsterhjelm ymmärsi vasta myöhemmin, että vaikka kokonaisuus oli selkeä hänen omassa päässään, kokemus oli työntekijöille toinen. Jääneille järjestettiin parempia työmahdollisuuksia kuin heillä oli ollut ennen organisaatiomuutosta.

– En tajunnut, että se ei riittänyt. Kun työntekijöille tarjotaan vain lopputulos, heillä ei ole hallussaan prosessia. Luottamuksen palauttaminen vie aikaa. Olisin myös voinut antaa enemmän aikaa muutoksesta toipumiseen.

Muutoksesta elävä johtaja opettelee sitä, että koko ajan ei tarvitse olla muuttamistyön pyörteessä.

– Isoin tavoitteeni on nyt, että meillä on hyvinvoivat työntekijät, jotka tekevät oikeita asioita oikealla tavalla.

Munsterhjelm on luonut Allianssissa avoimuutta ja luottamusta ruokkivia käytäntöjä. Johtaja muutti kulmahuoneesta avokonttoriin, ja kulmahuoneesta tehtiin yhteinen sohvahuone. Tiedotteisiin merkitään pomon sijaan asiantuntijan yhteystiedot. Hallituksen muistiot toimitetaan kaikille. Työntekijöillä on oma luottokortti.

Muutoksesta elävä johtaja opettelee sitä, että koko ajan ei tarvitse olla muuttamistyön pyörteessä.

– Koitan kehittää läsnäolon taitoa. Tyyneyden, jopa tylsyyden, sietämistä.

Munsterhjelm on opetellut peittämään sisäisen levottomuutensa ja kärsimättömyytensä. Hänen päässään kuhisee tekemistä odottavien asioiden kartasto. Nyt puolen vuoden ikäisen Alvarin syntymä on tosin rauhoittanut elämän rytmiä ja ajatuskuhinaa.

Mikä olisi Munsterhjelmin toiveiden työ? Vastaus tulee välittömästi ja intohimoisesti.

– Kartanon rouva.

Siis sellaisen ison kokonaisuuden suunnittelemista ja pyörittämistä, johon kuuluu ihmisten johtamista ja ihana ympäristö. Hänen työhistoriansa ja tahdonvoimansa valossa kuulostaa täysin saavutettavalta. Ei muuta kuin tulille.