Pakilan seurakunta ja yhteinen dialoginen johtaminen
Kuvateksti: Leo Norja, Satu-Elina Ansas ja Tanja Berg.
Kirkon toimintaympäristön nopeat muutokset ovat osin päässeet yllättämään seurakunnat ja pakottaneet ne arvioimaan toimintatapojaan. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla asuvien ihmisten arvomaailma poikkeaa osin huomattavasti muista suomalaisista. Seurakuntien henkilöstö on kokenut muutoshaasteen vaativana. Helsinkiläisessä Pakilan seurakunnassa on tartuttu härkää sarvista kehittämällä toimintaa dialogisen johtamisen pohjalta. Hankkeen aikana seurakunnassa rakennetaan kehittämismalli, jonka avulla opetellaan muotoilemaan kirkon tarjoamat palvelut sellaisiksi, että alueen ihmiset kokevat ne omikseen. Tämä edellyttää seurakuntalaisten entistä tarkempaa tuntemusta ja työntekijöiltä uskallusta astua ulos totutuista toimintatavoista.
Lisätietoja:
Yhteisen dialogisen johtamisen kehittämishanke Pakilan seurakunnassa vuosina 2013–2015
Leo Norja
kirkkoherra, Pakilan seurakunta
”Pääkaupunkiseutu on eriytynyt asenteellisesti muusta Suomesta viimeisten 20 vuoden aikana. Tämä näkyi muun muassa viime keväänä eduskuntavaalien äänestyskäyttäytymisessä. Kirkko ei ehkä ole osannut ottaa riittävästi huomioon eroa vaan toiminut entiseen tapaan.
Kehittämishankkeessa käytämme apunamme segmentointityökalua, joka auttaa meitä hahmottamaan ihmisten käyttäytymisen takana olevia sosiokulttuurisia tekijöitä. Haluamme tuntea seurakuntalaisemme.
Kirkon perinteiset toimintatavat perustuvat yhdessäoloon. Osalle ihmisistä kokoontumisella ei kuitenkaan ole enää samanlaista merkitystä. Heidän tavoittamisekseen kirkon on löydettävä uusia ratkaisuja. Meidän on jalkauduttava entistä useammin suoraan ihmisten pariin.”
Satu-Elina Ansas
seurakuntapastori, lähiesimies
”Osa toimintamuodoistamme ei enää sovi muuttuneeseen toimintaympäristöön. Esimerkiksi säännöllisen viikoittaisen kokoontumisen sijaan monet ihmiset haluavat sitoutua mieluummin lyhytkestoisiin projekteihin. Dialogia käydään yhä enemmän sosiaalisessa mediassa. Kehittämishanke on auttanut meitä sisäistämään paremmin toimintaympäristössä tapahtuneet varsin nopeatkin muutokset ja reagoimaan niihin.
Olemme oppineet tunnistamaan paremmin sitä arvo- ja asennemaailmaa, jossa seurakuntalaisemme elävät. Kuilu oman toiminnan ja jäsenten elämän välillä oli kasvanut turhan suureksi. Kirkon tulee osata ottaa huomioon myös, miten uudistukset sopivat sisäisiin pelisääntöihimme. Tämä vaatii toisinaan tasapainoilua. Haasteena on säilyttää pitkäaikaisen organisaatiokulttuurin vahvuudet ja samalla uudistaa se vastaamaan ympäröivää toimintakulttuuria.
Kyseessä on koko työyhteisön kehittämishanke, ei vain johtoportaan tai hankeryhmän. Projekti on lisännyt yhteishenkeämme.”
Tanja Berg
lapsi- ja perhetyötiimin lähiesimies, kärkihankkeiden koordinointi
”Meillä ei ollut kovin selkeää näkemystä siitä, millaisia asukkaita alueellamme on ja miten käydä dialogia heidän kanssaan. Projekti on avannut silmämme suurille linjoille: tiedostan paremmin tarpeen tehdä asioita toisin kuin ennen.
Hankkeen aikana sekä sisäisen että ulkoisen viestinnän merkitys on korostunut. Teemmekö mainoksemme edelleen samoin tavoin, näymmekö eri paikoissa kuin ennen? Testaamme vielä rajojamme.
Projektin edetessä on löytynyt uusia keskittymispisteitä, joita pyrimme yhdessä kehittämään. Työ ei lopu hankkeen päättymiseen. Olemme vasta tiemme alussa. Tulokset ovat herättäneet spontaania keskustelua työyhteisössämme. Se on lähentänyt meitä keskenämme.”
Kommentoi