Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Uudet työntekijät oppivat entisaikaan kokeneempia seuraamalla. Rationalisoinnin myötä ymmärrettiin, että henkilökunta kannatti perehdyttää kunnolla.
Hyvässä perehdytyksessä huomioidaan myös työturvallisuusasiat. Kesällä 1955 työnjohtaja opastaa turvallista työskentelyä Osuustukkukaupan korjaamolla Helsingissä.
xx
Työnopettaja Väinö Jokinen opastaa Tamfeltin suodatinkangasosastolla vuonna 1989.
xxx
Työ tekijäänsä neuvoo, kuuluu tuttu sanonta. Teollisuuden varhaisvaiheissa ei perehdyttämiseen kiinnitetty juurikaan huomiota. Monet työtehtävät olivatkin alkuun varsin yksinkertaisia, eikä niiden oppimiseen kovin paljon tarvittu.
Teknisen kehityksen ja rationalisoinnin edetessä ammattitaidon merkitys alkoi kuitenkin kasvaa. Ihminen oli tärkeä tuotannollinen tekijä, joka piti huomioida.
Vielä 1940-luvulla tehtaiden tavallisena käytäntönä oli, että työnjohtaja määräsi palvelukseen otetun uuden työntekijän kokeneemman ammattilaisen hoteisiin seuraamaan tämän työskentelyä ja oppimaan perässä. Oli paljon ihmisistä ja työpaikan ilmapiiristä kiinni, miten hyvin uusi työntekijä otettiin vastaan ja miten tälle tietoja jaettiin. Sotien jälkeen huomattiin, että kaikki eivät opi vain ”päältä katsomalla” eikä taidokas ammattimies tai -nainen välttämättä ollutkaan hyvä opettaja.
Vaikka työntekijä toki omaksuu monet asiat kantapään kautta, teollisuuden työnantajat näkivät tällaisen yritysten ja erehdysten tien liian kalliiksi oppimiseksi. Hyvällä työnopastuksella voitaisiin helpottaa tulokkaiden sopeutumista työhönsä ja työpaikkaansa.
Muutos alkoi teollisilla työpaikoilla, joilla koneiden ammattitaitoinen käyttö ja prosessin sulavuus merkitsivät tehokkuutta. Nopea oppiminen tiesi sekä leveämpää leipää urakkatyötä tekevälle että tehokkaampaa tuotantoa työnantajalle.
Teollisuuden työnjohdossa uudistettiin 1940- ja 1950-luvulla työntekijöiden perehdyttämistä. Työteholiitto alkoi kouluttaa työnjohtajia antamaan parempaa työnopastusta. Vaikka ammattikouluja jo perustettiin, tehtaisiin tuli edelleen töihin varsin kouluttamatonta väkeä. Korostettiin, että työnopastajan piti hallita niin opastamansa työ kuin opettaminenkin. Tärkeintä oli oikeisiin tottumuksiin johdattaminen mahdollisimman yksinkertaisesti.
Perehdytykseen on palattu monesti myöhemminkin. Esimerkiksi tekstiiliteollisuudessa herättiin 1970-luvulla työvoimapulaan. Työntekijöiden vaihtuvuus aiheutti lisäkustannuksia, ja vaihtuvuuden isona syynä pidettiin työntekijöiden huonoa ”sisäänajoa” työpaikoilla. Tekstiiliteollisuuden työnantajaliitto suosittelikin tarkkojen perehdyttämisjärjestelmien käyttöönottoa alan yrityksissä. •
Atte Hyvärinen. Työväenmuseo Werstaan kuva-arkisto.
Akvaristi Laura Vuorinen tarkkailee lasin läpi pienehkön hain uintia merimaailma Sea Lifen valtamerialtaassa. Mustaevähai ei voi fyysisesti koskaan pysähtyä, ja myös Vuorinen on työssään lähes jatkuvasti liikkeessä. Ruokintaa, veden laadun seuraamista, altaiden puhdistusta ja vaikkapa vuorovaikutusta jättiläismustekalan kanssa riittää.
Steveco oy on laatinut viisi sääntöä, jotka ovat parantaneet ahtaajien työturvallisuutta. Muidenkin yritysten, alalla kuin alalla, sopii ottaa mallia kaksi vuotta sitten lanseeratuista tiiviistä ohjeista.
Erikoislääkäri Henriikka Ollila on työskennellyt telttoihin pystytetyissä leikkaussaleissa, joihin kuuluvat pommitusten äänet. Auttamisen halu peittoaa pelon, ja siksi Ollila suuntaa töihin konfliktialueille yhä uudestaan.
Liibaan Ali Mohamud on ajanut taksia neljän vuoden ajan. Hän tekee yleensä iltavuoroja, joten talviaikaan hän on liikkeellä miltei pelkästään pimeällä.
