Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt vähenivät huomattavasti vuodesta 2005 vuoteen 2013. Niiden määrä ei kuitenkaan ole nolla, joten ruususen uneen ei ole syytä vaipua.
Työterveyslaitoksen Työperäisten sairauksien rekisteriin (TPSR) ilmoitettujen ammattitautien ja ammattitautiepäilyjen määrä laski vuosina 2005–2013 merkittävästi: 7 000 tapauksesta 4 600:aan. Suhteelliset luvut eli lukumäärä 10 000:ta työllistä kohti putosi 28,2 tapauksesta 18,7:ään. Vuonna 2013 vahvistettuja ammattitauteja oli 1 811 eli 7,4 tapausta 10 000:ta työllistä kohti.
Tasaista vähenemistä oli kaikissa tautiryhmissä asbestisairauksia lukuun ottamatta.
Ammattitautien kokonaismäärän muutosta ja myös alueellisia eroja selvitettiin Työterveyslaitoksen johdolla tutkimuksessa, jonka aineistoksi otettiin TPSR:iin kirjatut ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt vuosilta 1975–2013. Työsuojelurahasto tuki hanketta tutkimusmäärärahalla.
– Suomessa on kerätty TPSR:iin tietoja todella pitkään, vuodesta 1964. Seurantatiedot on raportoitu vuosittain, mutta absoluuttisten lukujen sijasta nyt haluttiin luoda kokonaiskuvaa pitkältä ajalta, analysoida muutosten syitä ja oppia tulevan varalle, kertoo tutkimusryhmään kuulunut lääkintöneuvos Riitta Sauni sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosastolta.
Tutkimus osoitti, että ammattitaudit ovat tasaisesti vähentyneet vasta vuodesta 2005. Vuodesta 2012 vuoteen 2013 lasku taittui, kun tapaukset lisääntyivät hieman. Aiempina vuosikymmeninä lukumäärissä on ollut nousuja ja laskuja.
Elinkeinoelämän rakennemuutosta ei voitane ohittaa etsittäessä syitä koko työväestön ammattitautien vähenemiseen.
– Perinteinen teollisuustyö, jossa on ollut paljon altisteita ja ammattitauteja, on vähentynyt. Myös maataloudessa työskentelevien osuus on olennaisesti laskenut, ja maataloustyöhön on liittynyt suuri ammattitautiriski.
Digitalisaatio ja robotisaatio vievät työpaikkoja, mutta toisaalta teknologian kehitys parantaa työoloja ja vähentää altistumista. Raskaimmat ja altistavimmat työt ovat joko loppuneet kokonaan tai siistiytyneet.
Lisäksi yhteiskunta ja työpaikat ovat panostaneet työterveyteen ja -turvallisuuteen. Yhteiskunta on vaikuttanut lainsäädännön avulla ja muun muassa rahoittamalla työterveyden tutkimus- ja kehittämistyötä. Työpaikat ovat lisänneet kahtena viime vuosikymmenenä panostusta työturvallisuuteen ja työterveyshuoltoon. Työterveyshenkilöstön määrä on lisääntynyt ja työterveyshuollon kattavuus parantunut.
TPSR:n avulla on voitu osoittaa työelämän muutosten vaikutusta sairastavuuteen. Kun esimerkiksi sementin kromi alettiin passivoida kuudenarvoisesta kromaatista kolmenarvoiseksi kromiitiksi rautasulfaatilla vuodesta 1987, rekisteriin ilmoitetut kromin aiheuttamat allergiset kosketusihottumat vähenivät aiemmasta kolmasosaan jaksolla 1988–1992.
Useat työikäisiin kohdistuvat seulonnat ovat tuoneet esiin alidiagnostiikkaa ja piileviä sairaustapauksia.
Sauni mainitsee esimerkiksi tärinätaudit. Hän oli itse mukana tutkimassa vuonna 2005 Pirkanmaalla 500 metallityöntekijää ja löysi heistä 24:llä diagnosoimattoman tärinätaudin.
Myös liuotinaivosairauksien seulonta joitakin vuosia sitten toi esiin piileviä ammattitauteja. Sen sijaan kivipölylle altistuvien seulonta osoitti, että Suomessa ei ole piileviä silikoositapauksia.
Aiempien vuosikymmenten seulonnoista Työterveyslaitoksen toteuttama asbestisairauksien seulonta vuosina 1990–1992 tutki 18 943 henkilöä, joista 3 500:lla diagnosoitiin asbestisairaus.
Asbestin käyttö on kielletty Suomessa kokonaan yli 20 vuotta sitten. Asbestisairaudet ovat kuitenkin pitkän viiveajan tauteja, ja niitä ilmaantuu edelleen – yli puolet taudeista todetaan eläkeikäisillä.
Vaikka kehitys on ollut myönteistä, Saunin mukaan ei voi tuudittautua siihen, että suotuisa kehitys jatkuu – ei ainakaan itsestään.
– Ammattitautien ja ammattitautiepäilyjen määrä on vähentynyt, mutta se ei ole nolla. Niitä on yli 4 000 vuodessa, kymmenessä vuodessa 40 000. Siis niin moni menettää terveytensä työperäisistä syistä, jotka olisivat olleet ehkäistävissä.
– Määritelmän mukaan yksikään ammattitauti ei synny, jos työpaikan työolot ovat säädösten ja ohjeiden mukaiset. Jokainen ammattitauti merkitsee sitä, että jotain on mennyt pieleen riskinhallinnassa.
Tutkimus esitti lukuisia keinoja, joilla ammattitautien torjuntaa voidaan kehittää.
Saunin mukaan on sovittu, että TPSR:n tiedoista tehtäisiin tarkempi analyysi viiden vuoden välein. Rekisterin toimintaa voidaan kehittää muun muassa hakemalla esiin ammatteja, joissa sairastuvuus on suurinta. Esimerkiksi kampaajilla ja partureilla oli vuonna 2010 ammatti-ihottumia 74 tapausta 10 000:ta työntekijää kohti, kun sairaanhoitajilla niitä oli 27,4 tapausta.
– Rakennusalalla on paljon ammattitauteja. Toimialakohtainen pureutuminen siihen, mitä ammattitauteja alalla esiintyy ja miksi, auttaisi yhteistyössä suuntaamaan räätälöityjä torjuntakampanjoita.
Saunin mukaan pitää ylipäätään olla tuntosarvet herkkinä sen suhteen, mitä työelämässä tapahtuu. Siten voi havaita myös uusia riskejä kyllin varhain.
Lisätietoa
Miksi ammattitaudit vähenevät? Mitkä asiat selittävät alueelliset erot ammattitautien määrissä Suomessa ja kokonaismäärän tasaisen alenemisen. Tutkimus, Työterveyslaitos.
Akvaristi Laura Vuorinen tarkkailee lasin läpi pienehkön hain uintia merimaailma Sea Lifen valtamerialtaassa. Mustaevähai ei voi fyysisesti koskaan pysähtyä, ja myös Vuorinen on työssään lähes jatkuvasti liikkeessä. Ruokintaa, veden laadun seuraamista, altaiden puhdistusta ja vaikkapa vuorovaikutusta jättiläismustekalan kanssa riittää.
Steveco oy on laatinut viisi sääntöä, jotka ovat parantaneet ahtaajien työturvallisuutta. Muidenkin yritysten, alalla kuin alalla, sopii ottaa mallia kaksi vuotta sitten lanseeratuista tiiviistä ohjeista.
Erikoislääkäri Henriikka Ollila on työskennellyt telttoihin pystytetyissä leikkaussaleissa, joihin kuuluvat pommitusten äänet. Auttamisen halu peittoaa pelon, ja siksi Ollila suuntaa töihin konfliktialueille yhä uudestaan.
Liibaan Ali Mohamud on ajanut taksia neljän vuoden ajan. Hän tekee yleensä iltavuoroja, joten talviaikaan hän on liikkeellä miltei pelkästään pimeällä.
