Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Eläintenhoitaja Paavo Taskinen lajittelee linturyhmän ruuat sinisiin ja petoryhmän ruuat punaisiin ämpäreihin ja siirtää ne eteisen kylmäkaappiin odottamaan noutoa. Saukkojen silakat ovat sulamassa ja Amazonia-talon vihanneskuorma on valmis noudettavaksi.
– Täällä ei ole draamaa, toteaa Taskinen. Hän hakee pakkasesta pari citykania ja ripottelee niihin ravintolisää. Kananmunien keittämisen ja vihannesten raastamisen lisäksi ruokaa muokataan mahdollisimman vähän.
Sirkat, jauhomadot ja torakat ovat ainoaa elävää ruokaa, sillä selkärankaisia ei saa syöttää eläimille elävinä. Pakkasesta löytyy muun muassa rottia, erikokoisia hiiriä, silakkaa ja muurahaisen munia. Toisinaan hyllyllä on lahjoituksena saatu hevonen. Valikoimiin kuuluu myös erilaisia valmisrehuja, munia, omenoita, kiinankaalia, päärynöitä, papayaa, kärpäspuuroa ja ruusun terälehtiä kilpikonnille. Hyönteisille löytyy kukkakaupoista tutun leikkovihreän salal-kasvin oksia.
Taskisen ja Korkeasaaren rehukeittiön kautta kulkee vuodessa 15000 kiloa lihaa ja kalaa, saman verran kasviksia, viljaa ja pähkinöitä, sekä noin 7000 kiloa valmisrehuja. Päivittäiset ruokamäärät vaihtelevat, sillä esimerkiksi ahmat ruokitaan parillisina päivinä ja lintujen annoksia valmistetaan joka kolmas päivä.
– Pidän työn itsenäisyydestä ja työajoista, toteaa puoli seitsemältä työnsä aloittava Taskinen.
– Työn kautta eläimet ovat osa elämääni, ja törmään mielenkiintoisiin asioihin.
Korkeasaaren työyhteisö on tiivis ja työntekijät viihtyvät siellä pitkään. Taskinenkin on tehnyt erilaisia eläinhoitajan töitä jo miltei parikymmentä vuotta.
Rehukeittiössä on aamun tohinan jälkeen hiljaista. Välillä paikalla piipahtaa tuttu kollega. Talvilevolle valmistautuvien karhujen hoitaja huikkaa ovelta tyhjän ämpärin kera:
– Liikenisikö lisää omppuja ja leipää? Karhuille olikin maistunut.
In too many work communities, silence is still probably the most common way to solve problems. People remain silent about difficult matters because they do not want to insult or burden others or show their own incompetence. It seems like Finns have taken the old saying “speech is silver, silence is golden” a little too
Modernin metsätyökoneen ohjaamossa on hiljaista ja lämmintä. Ja helteellä puolestaan mukavan viileää. Nykypäivänä haasteena ovatkin pitkät vuorot ja jatkuva istuminen.
Etätyössä tarvitaan uudenlaista sosiaalista älykkyyttä, kun tunnetilatkin pitäisi aistia verkon kautta. Työyhteisössä jokainen on vastuussa viestinnän tehosta ja kommunikoinnin sujuvuudesta.
Kalakauppias Max Grönholm ei suostu nimeämään lempikalaansa, sillä ei ole olemassa kalaa, josta hän ei hyvin valmistettuna pitäisi. Lempivedeneläviään Maxin Kala on myynyt vuodesta 2016 Espoon Kauklahdessa. Max perusti kaupan vanhaan puutaloon kiemuraisen kylätien varrelle, ja siitä asti kauppa on käynyt. Jopa niin hyvin, että viime vuonna myymälä siirtyi isompiin tiloihin Kauklahden Lasihyttiin. Intohimo tuoreeseen
