
Metsäkoneenkuljettajan työ on istumatyötä ja työvuorot venyvät 12-tuntisiksi
Modernin metsätyökoneen ohjaamossa on hiljaista ja lämmintä. Ja helteellä puolestaan mukavan viileää. Nykypäivänä haasteena ovatkin pitkät vuorot ja jatkuva istuminen.
Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Suomesta tuli koulutusyhteiskunta vasta 1900-luvun lopulla. Vieno Saarinen ehti luoda komean työuran ilman pitkää koulutusta.
Vieno Saarinen syntyi köyhään eteläpohjalaisperheeseen. Hänen äitinsä hoiti yksin neljää lastaan, kun isän Amerikan reissut olivat vieneet perheen vararikkoon. Niinpä Vieno lähti 17-vuotiaana Tampereelle etsimään töitä suuresta kaupungista. Vuosi oli 1941.
Elokuvasuku Mäkelän perheeseen etsittiin juoksutyttöä. Väinö Mäkelä oli perustanut maineikkaan elokuvateatteriyhtiö Kinoston, joka laajeni myöhemmin myös elokuvien tuotanto- ja levitystoimintaan. Kinostolla oli Tampereella parhaimmillaan viisi elokuvateatteria: Maxim, Petit, Häme, Tuulensuu ja Hällä.
Vieno päätyi Mäkelöiden kotiin asumaan, ja samassa talossa oli Kinoston konttori. Työnkuva oli laaja ja kattoi kaikenlaista aina lastenhoidosta paikannäyttöön. Paikannäyttäjien tehtävänä oli tuolloin johdattaa katsojat omille paikoilleen elokuvateatterin hämärässä salissa.
Vieno oli huolellinen ja osaava, mikä auttoi häntä uralla eteenpäin. Hän pääsi ensin elokuvateatterin lippukassan neidiksi, ja lopulta Väinö Mäkelä pyysi Vienoa kaikkien Tampereen elokuvateattereidensa hoitajaksi. Päivisin Vieno siis vastasi taloushallinnosta ja iltaisin hän vielä tunnollisena työntekijänä myi lippuja Hällä-elokuvateatterin kassalla.
Vieno myy lippuja Elokuvateatteri Hällän katsomon oikealle puolelle. Nykyään Hällä toimii Tanssiteatteri MD:n näyttämönä.
Elokuvateatterinhoitajan työnkuva oli laaja; Vienon vastuulla olivat niin henkilökunnan työvaatteet kuin työvuorolistat. Hän huolehti myös siitä, että junan tai bussin kyydissä saapuvat filmikelat olivat ajallaan projektorihuoneessa ja esitys pääsi alkamaan. Vieno myös piti huolen lehtileikekirjoista, joihin hän kokosi sanomalehdistä ja Elokuva-aitasta kaikki Kinoston mainokset ja yhtiötä käsittelevät lehtijutut. Uran huippuhetkiä olivat Helsingissä järjestetyt elokuvayhtiöiden iltajuhlat.
Vienon tarina on hieno esimerkki siitä, kuinka menneessä yhteiskunnassa urapolku ei aina ollut sidottu muodolliseen koulutukseen. Vieno kävi kansakoulun lisäksi vain joitakin oppikoulun kursseja iltakoulussa sekä konttoriopistossa. Käytännössä työ ja talon tavat opittiin vanhempien työntekijöiden ohjauksessa. Tänä päivänä taloushallinnon johtotehtäviin opiskeltaisiin ammattikorkeakoulussa.
Kinoston työntekijöillä oli vapaakortit elokuviin. Vienon kortti vuodelta 1977 takasi vapaan pääsyn kahdelle.
Työura Mäkelän elokuvasuvun palveluksessa oli pitkä. Vieno Suoniemi (1924–1999) eläköityi vasta vuonna 1986 työskenneltyään 45 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Vieno luki eläkepäivinään ahkerasti elokuvataiteilijoiden elämänkertoja ja katsoi kaikki klassikot televisiosta. Hänellä oli myös vuosikortti, joka oikeutti vapaaseen pääsyyn Tampereen elokuvateattereihin. Elokuvateatterin hämärässä alkanut työura oli tehnyt maalaistytöstä suuren elokuvien ystävän.
Modernin metsätyökoneen ohjaamossa on hiljaista ja lämmintä. Ja helteellä puolestaan mukavan viileää. Nykypäivänä haasteena ovatkin pitkät vuorot ja jatkuva istuminen.
Etätyössä tarvitaan uudenlaista sosiaalista älykkyyttä, kun tunnetilatkin pitäisi aistia verkon kautta. Työyhteisössä jokainen on vastuussa viestinnän tehosta ja kommunikoinnin sujuvuudesta.
Kalakauppias Max Grönholm ei suostu nimeämään lempikalaansa, sillä ei ole olemassa kalaa, josta hän ei hyvin valmistettuna pitäisi. Lempivedeneläviään Maxin Kala on myynyt vuodesta 2016 Espoon Kauklahdessa. Max perusti kaupan vanhaan puutaloon kiemuraisen kylätien varrelle, ja siitä asti kauppa on käynyt. Jopa niin hyvin, että viime vuonna myymälä siirtyi isompiin tiloihin Kauklahden Lasihyttiin. Intohimo tuoreeseen
Maailmanlaajuinen koronavirus yllätti yhteiskunnan ja liike-elämän maaliskuussa. Pahiten osumaa otti ravintola- ja matkailuala. Ravintoloitsija Henri Alén tiesi, että kriisijohtamisessa tärkeintä on viestiä selkeästi. Vain näin voi selvitä kriisistä mahdollisimman vähin vaurioin – jos siitä on mahdollista selvitä.
Kommentit (1)
Hienan virheitä asiasisällössä – Einari Haikka konttoripäällikönä ja Inkeri Haikka kassanhoitajana hoisivat Tampereella Kinostoa ennen Vienoa joka toki oli toimistolla työssä. Niin kauan kuin pääkonttori oli Tampereella oli toimistossa myös kolme kirjanpitäjää. Einari Haikan eläköidyttyä Timo Karvosesta tuli konttoripäällikkö ja Vienosta kassanhoitaja. Veikko Mäkelän sairastuttua pääkonttori siirrettiin Helsinkiin jolloin Vieno Suoniemi aloitti yksin Tampereen teattereiden hoidon. Myös Kirsi Mäkelä oli isänsä sairastuttua lyhytaikaisesti Kinoston palveluksessa 1976-1982 jolloin Kirsi ja Visa Mäkelä luopuivat omistusosuudestaan Kinostoon.