
4 kysymystä kirjasta
Ulrika Björkstam: Kehitä resilienssiä - Opas muutoskykysi vahvistamiseen (Tuuma, 2025)
Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Korvaani särähtää tuo titteli vaikuttaja, koska heistä puhutaan usein negatiiviseen sävyyn. Koen olevani sisällöntuottaja. Haluan tehdä kivoja videoita ja sisältöä sosiaaliseen mediaan. Olen henkilöbrändi. Voin tehdä kaupallista sisältöä kaikesta elämääni liittyvästä, mutta valitsen yhteistyökumppanini sen mukaan, millaisia asioita oikeasti käytän.
Ihan kaikenlaista, sellaista lifestyle-painotteista. Haluan, että tekemäni sisältö opettaa tai tuo uutta informaatiota varsinkin matkailuun, ruokaan ja käsitöihin.
Kun IRC-galleria tuli, päivitin sinne paljon kuviani ja jaoin elämääni. Tämä on ollut intohimoni 12-vuotiaasta asti. Nyt se on myös elantoni. Olen tehnyt tätä päätoimisesti kolmen vuoden ajan. Tienaan kolme kertaa enemmän kuin päivätöissä ja teen käytännössä vähemmän töitä. Toki työn ja vapaa-ajan erottaminen on vaikeaa, mutta kun tämä on intohimoni, joskus ei edes huomaa, että on töissä.
Aika paljon joudun selittämään, että tämä on oikea työ. Viimeksi eilen kohdepäällikkö kysyi, miltä tuntuu lomailla työkseen. Naurahdin, että tämä on kaukana lomailusta. Tässä on aina kamera kädessä miettimässä kuvakulmia. Se voi ulkopuolisille näyttää lomalta, mutta on aika työlästä.
Aamulla katson yleensä sähköpostit, teen tarjouksia asiakkaille ja ideoin sisältöä. Julkaisen jotain joka päivä. Teen editointia tai kuvaan jotain sisältöä, josta joko maksetaan tai ei. Olin juuri Nurmeksessa kuvaamassa remontoitua hotellia: makailin porealtaassa, meloin ja suppasin.
Kerran olin Turkissa lentämässä rotkojen yli 150 kuumailmapallon ryhmässä. Ja pari viikkoa sitten pääsin ydinvoimalaan. Epätavallisia työpäiviä on ollut aika paljon, joten ne ovat minulle melkeinpä tavallisia.
No en minä lomaile enkä irrottaudu töistä. Lomareissuillakin tulee kuvattua materiaalia. Minulle suurin loma olisi maata 42 asteen kuumeessa kotisohvalla.
Vaikka tykkäänkin, kun ihmiset tulevat moikkaamaan ja ottamaan kuvia, olisi välillä kiva, ettei kukaan tunnistaisi. On mukava matkustaa ulkomailla, koska siellä voi olla vähän vapaammin kuin Suomessa.
Uusia sisällöntuottajia tulee ja seuraajia alkavat aina kiinnostaa uudet ihmiset. Taotaan niin kauan kuin rauta on kuumaa. Varmaan muutaman vuoden pystyn jatkamaan, mutta tämä työ loppuu sitten, kun se loppuu. Kyllä minä mietin, miten voisin hyödyntää yleisöni ja mitä teen seuraavaksi.
Ulrika Björkstam: Kehitä resilienssiä - Opas muutoskykysi vahvistamiseen (Tuuma, 2025)
Shared workplaces are becoming the norm in working life today – in addition to industry, they are common in office work and retail, for example. Having several employers under the same roof creates new cooperation, but also new kinds of challenges. One of the challenges is occupational safety. But it is not just a challenge
Gemensamma arbetsplatser är idag mer regel än undantag – inte bara inom industrin, utan även inom exempelvis kontor och handel. När flera olika arbetsgivare arbetar under samma tak uppstår förutom samarbete även nya utmaningar. En sådan är arbetssäkerhet. Men det är inte bara en utmaning – det är också en möjlighet att göra saker bättre