Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Kuvaaja: Signe Brander, Helsingin kaupunginmuseo, Emilia Lemmetyinen, Työväenmuseo Werstas
Ensimmäisissä työterveystarkastuksissa etsittiin vain tarttuvaa kuppatautia.
Palkkapäivänä miehet käskettiin jonoon: ensin lääkärintarkastus ja vasta sen jälkeen kasööri laski markat käteen. Tällaiset joukkotarkastukset olivat vielä sata vuotta sitten tavallisia muun muassa suurilla rakennustyömailla. Käytännössä lääkäri tutki vain suun, kielen, peniksen ja peräaukon. Niissä näkyivät sukupuolitautien merkit.
Syfiliksestä eli kupasta tuli 1800-luvulla todellinen kansantauti, johon sairastui vuosittain tuhansia suomalaisia.
Ehkäisyä ei tunnettu ja ihmisten liikkuessa tauti kulki paikkakunnalta toiselle. Seksin lisäksi kupan pelättiin tarttuvan likaisista vuodevaatteista tai saunan lauteilta. Vastasyntyneitä menehtyi äidiltä saamaansa bakteeriin. Kuppahoidot olivat kivuliaita, kun tautia taltutettiin elohopealla ja arsenikilla.
Merimiehet tutkittiin satamissa ja kasarmeilla pidettiin säännöllisiä kuppasyynejä.
Lääkintöhallitus yritti epätoivoisesti pysäyttää epidemian.
Taudin kantajiksi epäiltiin niin seksityöläisiä kuin vaeltavia kisällejä, kulkukauppiaita ja sotilaita. Kaupunkien ravintoloissa ja markkinoilla työskenteleviä naisia alettiin tarkastaa säännöllisesti, miesten ammateista vain osa herätti epäilyjä. Merimiehet tutkittiin satamissa ja kasarmeilla pidettiin säännöllisiä kuppasyynejä.
Tarkastettavaksi voitiin määrätä muitakin ammattiryhmiä, kuten palomiehiä.
Sukupuolitautien pelättiin leviävän laivaliikenteen mukana ja lääkäri tarkasti maihin tulevat merimiehet. Hangon satama 1890-luvulla.
Kuppa oli salakavala ja vaarallinen tauti. Hoitamattomana se muuttui piileväksi, lähes oireettomaksi. Vuosikymmenien päästä se saattoi silti aiheuttaa sydänkohtauksen, keskushermoston rappeutumisen, mielenterveysongelmia ja ennenaikaisen kuoleman.
Kuppaan sairastuminen aiheutti ennen muuta häpeää, eikä salailu helpottanut taudin pysäyttämistä.
Joukkotarkastuksia pidettiin nöyryyttävinä, mutta palkkaa ei saanut, ellei pyllistänyt tohtorin edessä.
Joukkotarkastuksia pidettiin nöyryyttävinä, mutta palkkaa ei saanut, ellei pyllistänyt tohtorin edessä. Jonossa nolotti niin sairaita kuin terveitäkin.
Työmiehet toivoivat toki pääsevänsä lääkäriin, mutta keskittyminen sukupuolitauteihin ei vastannut todellista tarvetta. Monet yrittivät silti vuorollaan udella lääkäriltä apua muihinkin vaivoihinsa.
Saksalaiset tutkijat löysivät kuppaa aiheuttavan Treponema pallidum -bakteerin vuonna 1905. Tämä helpotti diagnosointia. Toisen maailmansodan aikana yleistyneen penisilliinin huomattiin tehoavan tautiin.
Suomessa kuppa saatiinkin ensimmäisten antibioottien avulla likimain nujerrettua 1950-luvun aikana. Tuolloin työterveydestäkin ehdittiin huolehtia jo monipuolisemmin.
Kupalta suojauduttiin vaivalloisesti varasalvalla ja -tipoilla. Esimerkiksi sota-ajan ehkäisypakkauksen voiteella käsiteltiin sukupuolielimet ja yhdynnän jälkeen työnnettiin varatipalla kostutettu vanu virtsaputkeen.
Liiketoimintajohtaja Anna Wäckin mukaan onnistunut työelämäpuhe syntyy avoimuudesta, kuuntelemisesta ja rohkeudesta tuoda esiin iloja ja onnistumisia. Anna Wäck johtaa Sitowise Groupin IT-palveluorganisaatiota Suomessa, Ruotsissa ja Portugalissa. Hänet valittiin viime vuonna Vuoden nuoreksi johtajaksi. Wäck kertoo, millä keinoilla organisaatiota viedään kohti onnistumisia oikeanlaisella puheella myös isojen muutosten keskellä. Avoimuus ennen kaikkea. Johtajan kannattaa kertoa mahdollisimman selkeästi,
Toimittaja Laura Saarikoski työskenteli kahdeksan ja puoli vuotta Yhdysvalloissa kirjeenvaihtajana. Kokemus avasi silmäni sille, miten erilaisista lähtökohdista työelämästä puhutaan Suomessa ja Yhdysvalloissa, Saarikoski kertoo. ”Työelämäpuhe Yhdysvalloissa korostaa yksilön vastuuta ja mahdollisuuksia. Työelämä nähdään kenttänä, jossa paljon on kiinni rohkeudesta ottaa riskejä ja kyvystä uurastaa uran eteen. Yhdysvaltoihin verrattuna Pohjoismaissa perusasiat ovat hyvin. Täällä on pitkät
Ella Hautaviita, 26, on seurannut isänsä jalanjälkiä metsuriksi. Työ on vienyt hänet useaksi kuukaudeksi Saksaan, jossa naispuolinen metsuri on ollut ihmetyksen aihe. Mitä nuo tytöt täällä tekevät? Oli kevät 2022 ja Ella Hautaviita oli juuri saapunut siskonsa Anna Hautaviidan kanssa saksalaiseen metsään. Raju myrsky oli kaatanut metsässä valtavat määrät puita. Tuhot olivat niin laajoja, että
Luontoyrittäjä Jouko Alhainen tietää kurjista paljon ja hänen mukaansa yhtä lailla kurjet hänestä. Alhainen on työskennellyt kurkien parissa neljässä maanosassa. Tällä hetkellä hänen kotipihallaan Humppilassa asustaa kolme kurkea. Millainen on tavallinen työpäiväsi? Olen maastossa ja suunnittelen tai rakennan jotain. Toteutan jotain ideaa, joka on pitkälle mietitty, mutta ei ihan valmis. Tekovaiheessa oivaltaa parhaiten, mitä kannattaa
