Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Kuvaaja: Signe Brander, Helsingin kaupunginmuseo, Emilia Lemmetyinen, Työväenmuseo Werstas
Ensimmäisissä työterveystarkastuksissa etsittiin vain tarttuvaa kuppatautia.
Palkkapäivänä miehet käskettiin jonoon: ensin lääkärintarkastus ja vasta sen jälkeen kasööri laski markat käteen. Tällaiset joukkotarkastukset olivat vielä sata vuotta sitten tavallisia muun muassa suurilla rakennustyömailla. Käytännössä lääkäri tutki vain suun, kielen, peniksen ja peräaukon. Niissä näkyivät sukupuolitautien merkit.
Syfiliksestä eli kupasta tuli 1800-luvulla todellinen kansantauti, johon sairastui vuosittain tuhansia suomalaisia.
Ehkäisyä ei tunnettu ja ihmisten liikkuessa tauti kulki paikkakunnalta toiselle. Seksin lisäksi kupan pelättiin tarttuvan likaisista vuodevaatteista tai saunan lauteilta. Vastasyntyneitä menehtyi äidiltä saamaansa bakteeriin. Kuppahoidot olivat kivuliaita, kun tautia taltutettiin elohopealla ja arsenikilla.
Merimiehet tutkittiin satamissa ja kasarmeilla pidettiin säännöllisiä kuppasyynejä.
Lääkintöhallitus yritti epätoivoisesti pysäyttää epidemian.
Taudin kantajiksi epäiltiin niin seksityöläisiä kuin vaeltavia kisällejä, kulkukauppiaita ja sotilaita. Kaupunkien ravintoloissa ja markkinoilla työskenteleviä naisia alettiin tarkastaa säännöllisesti, miesten ammateista vain osa herätti epäilyjä. Merimiehet tutkittiin satamissa ja kasarmeilla pidettiin säännöllisiä kuppasyynejä.
Tarkastettavaksi voitiin määrätä muitakin ammattiryhmiä, kuten palomiehiä.
Sukupuolitautien pelättiin leviävän laivaliikenteen mukana ja lääkäri tarkasti maihin tulevat merimiehet. Hangon satama 1890-luvulla.
Kuppa oli salakavala ja vaarallinen tauti. Hoitamattomana se muuttui piileväksi, lähes oireettomaksi. Vuosikymmenien päästä se saattoi silti aiheuttaa sydänkohtauksen, keskushermoston rappeutumisen, mielenterveysongelmia ja ennenaikaisen kuoleman.
Kuppaan sairastuminen aiheutti ennen muuta häpeää, eikä salailu helpottanut taudin pysäyttämistä.
Joukkotarkastuksia pidettiin nöyryyttävinä, mutta palkkaa ei saanut, ellei pyllistänyt tohtorin edessä.
Joukkotarkastuksia pidettiin nöyryyttävinä, mutta palkkaa ei saanut, ellei pyllistänyt tohtorin edessä. Jonossa nolotti niin sairaita kuin terveitäkin.
Työmiehet toivoivat toki pääsevänsä lääkäriin, mutta keskittyminen sukupuolitauteihin ei vastannut todellista tarvetta. Monet yrittivät silti vuorollaan udella lääkäriltä apua muihinkin vaivoihinsa.
Saksalaiset tutkijat löysivät kuppaa aiheuttavan Treponema pallidum -bakteerin vuonna 1905. Tämä helpotti diagnosointia. Toisen maailmansodan aikana yleistyneen penisilliinin huomattiin tehoavan tautiin.
Suomessa kuppa saatiinkin ensimmäisten antibioottien avulla likimain nujerrettua 1950-luvun aikana. Tuolloin työterveydestäkin ehdittiin huolehtia jo monipuolisemmin.
Kupalta suojauduttiin vaivalloisesti varasalvalla ja -tipoilla. Esimerkiksi sota-ajan ehkäisypakkauksen voiteella käsiteltiin sukupuolielimet ja yhdynnän jälkeen työnnettiin varatipalla kostutettu vanu virtsaputkeen.
Severi Mustonen päätyi myyntialalle armeijan jälkeen, jolloin puhelinmyynti tarjosi väylän työelämään. Hän huomasi nopeasti viihtyvänsä myyntityön vauhdissa, vuorovaikutuksessa ja tuloskeskeisyydessä. Nykyään Mustonen työskentelee Coubongassa, oululaisessa startupissa, joka tarjoaa näkyvyyttä ja digitaalisia kuponkeja sovelluksensa kautta. Coubongan idea on yksinkertainen: yritykset julkaisevat sovelluksessa kuponkeja, jotka asiakkaat swaippaavat talteen. Tämä lisää ostopäätösten todennäköisyyttä ja tuo yrityksille lisää asiakkaita.
Freelance-näyttelijä Lotta Kuusisto on esiintynyt monilla estradeilla ammentaen luomisen vapaudesta ja ilosta. Hän kantaa työstään täyden vastuun itse. Jokainen tuotanto on uusi alku freelance-näyttelijälle, jonka estradit ja työryhmät vaihtuvat jatkuvasti. Lotta Kuusistolle freelance-työn vapaus on luovuuden lähde, vaikka sen mukana tulee vastuu kaikesta. – Voin määritellä työni sisällön, valita työryhmän ja joskus jopa aikataulun. Kannan
Torninosturin ohjaamosta Minna Simonen näkee koko työmaan yhdellä silmäyksellä. Hän liikuttaa painavia elementtejä tarkasti, seuraa säätä herkeämättä ja pitää työmaan tahdin yllä. Työn palkitsevuus syntyy maisemista, yhteispelistä ja siitä, että ilman nosturia rakennukset eivät nousisi. Mikä on mieleenpainuvin hetkesi torninosturinkuljettajana? Rakensin Kirkkonummen kaapelitehtaan tornia Suomen suurimmassa torninosturissa. Korkeutta sillä on yli 200 metriä ja ohjaamoon
Mikään ei viitannut siihen, että Mikko Ranta, nuori porilainen, päätyisi Kiinaan ja etenisi yli 15 vuoden uralle yritysten vaativiin johtotehtäviin. Sattuma vei hänet sinne ja sattuma sai hänet jäämään. Nuorena Mikko Rannalla oli suunta hieman hukassa. Hän oli jättänyt IT-alan opintonsa kesken, ”ei tuntunut omalta”. Ranta päätyi putkiasentajan töihin ja kiersi telineasentajana ympäri Suomea: Olkiluoto
