Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Kuvaaja: Signe Brander, Helsingin kaupunginmuseo, Emilia Lemmetyinen, Työväenmuseo Werstas
Ensimmäisissä työterveystarkastuksissa etsittiin vain tarttuvaa kuppatautia.
Palkkapäivänä miehet käskettiin jonoon: ensin lääkärintarkastus ja vasta sen jälkeen kasööri laski markat käteen. Tällaiset joukkotarkastukset olivat vielä sata vuotta sitten tavallisia muun muassa suurilla rakennustyömailla. Käytännössä lääkäri tutki vain suun, kielen, peniksen ja peräaukon. Niissä näkyivät sukupuolitautien merkit.
Syfiliksestä eli kupasta tuli 1800-luvulla todellinen kansantauti, johon sairastui vuosittain tuhansia suomalaisia.
Ehkäisyä ei tunnettu ja ihmisten liikkuessa tauti kulki paikkakunnalta toiselle. Seksin lisäksi kupan pelättiin tarttuvan likaisista vuodevaatteista tai saunan lauteilta. Vastasyntyneitä menehtyi äidiltä saamaansa bakteeriin. Kuppahoidot olivat kivuliaita, kun tautia taltutettiin elohopealla ja arsenikilla.
Merimiehet tutkittiin satamissa ja kasarmeilla pidettiin säännöllisiä kuppasyynejä.
Lääkintöhallitus yritti epätoivoisesti pysäyttää epidemian.
Taudin kantajiksi epäiltiin niin seksityöläisiä kuin vaeltavia kisällejä, kulkukauppiaita ja sotilaita. Kaupunkien ravintoloissa ja markkinoilla työskenteleviä naisia alettiin tarkastaa säännöllisesti, miesten ammateista vain osa herätti epäilyjä. Merimiehet tutkittiin satamissa ja kasarmeilla pidettiin säännöllisiä kuppasyynejä.
Tarkastettavaksi voitiin määrätä muitakin ammattiryhmiä, kuten palomiehiä.
Sukupuolitautien pelättiin leviävän laivaliikenteen mukana ja lääkäri tarkasti maihin tulevat merimiehet. Hangon satama 1890-luvulla.
Kuppa oli salakavala ja vaarallinen tauti. Hoitamattomana se muuttui piileväksi, lähes oireettomaksi. Vuosikymmenien päästä se saattoi silti aiheuttaa sydänkohtauksen, keskushermoston rappeutumisen, mielenterveysongelmia ja ennenaikaisen kuoleman.
Kuppaan sairastuminen aiheutti ennen muuta häpeää, eikä salailu helpottanut taudin pysäyttämistä.
Joukkotarkastuksia pidettiin nöyryyttävinä, mutta palkkaa ei saanut, ellei pyllistänyt tohtorin edessä.
Joukkotarkastuksia pidettiin nöyryyttävinä, mutta palkkaa ei saanut, ellei pyllistänyt tohtorin edessä. Jonossa nolotti niin sairaita kuin terveitäkin.
Työmiehet toivoivat toki pääsevänsä lääkäriin, mutta keskittyminen sukupuolitauteihin ei vastannut todellista tarvetta. Monet yrittivät silti vuorollaan udella lääkäriltä apua muihinkin vaivoihinsa.
Saksalaiset tutkijat löysivät kuppaa aiheuttavan Treponema pallidum -bakteerin vuonna 1905. Tämä helpotti diagnosointia. Toisen maailmansodan aikana yleistyneen penisilliinin huomattiin tehoavan tautiin.
Suomessa kuppa saatiinkin ensimmäisten antibioottien avulla likimain nujerrettua 1950-luvun aikana. Tuolloin työterveydestäkin ehdittiin huolehtia jo monipuolisemmin.
Kupalta suojauduttiin vaivalloisesti varasalvalla ja -tipoilla. Esimerkiksi sota-ajan ehkäisypakkauksen voiteella käsiteltiin sukupuolielimet ja yhdynnän jälkeen työnnettiin varatipalla kostutettu vanu virtsaputkeen.
Ylen toimittaja Antti Kurosen laukku on pakattuna odottamassa. Kun kriisi puhkeaa, hän on ensimmäisten joukossa paikalla raportoimassa suomalaisille. Antti Kurosen matkalaukku seisoo vaatehuoneen nurkassa aina pakattuna. Sieltä löytyvät perusvermeet viikon tai kahden reissuun: t-paitoja, housuja, passi ja luotiliivit, joiden rinnassa lukee valkoisella PRESS. Kuronen on Ylen ainoa ulkomaantoimittaja, joka on valmiina lähtemään reissuun heti. Kun
Raskaat renkaat, tiukat aikataulut ja turvallisuus – niistä rakentuu asentaja Kai Sallankiven vaihteleva arki. Millainen on raskaan renkaan asentajan tavallinen työpäivä? Työtehtävät vaihtelevat paljon sen mukaan, millaista kalustoa on rengastöiden tarpeessa. Jos nyt jotakin pitää tavalliseksi sanoa, niin pulttipyssy laulaa kello 8.00–17.00 välissä tässä toimipisteellä. Töihini kuuluu renkaiden vaihtoa, korjauksia tai uusien renkaiden myymistä asiakkaille.
Unohda vanhat työnhakuneuvot – nykypäivänä kesätyöt ja harjoittelupaikat löytyvät rekrytointijärjestelmien kautta. Asiantuntijat kertovat, miten erottua hakijana.
Pelialalla työskentelevä Miko Santala rakastui Islantiin lomaillessaan maassa. Hän ei meinannut uskoa onneaan, kun löysi saarelta haaveidensa työpaikan.
