
”Tämä oli nyt tässä”
Kun Hanna Tikander aloitti alkoholittoman sober curious -elämäntavan, hän pääsi paremmin sinuiksi itsensä kanssa. Siitä on ollut apua myös työelämässä.
Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Viime kesänä puolimaraton, ensi kesänä Tukholman maraton. Vaativia tavoitteita kenelle tahansa, mutta Veera Priha tarvitsee suoritusta varten toiseen jalkaansa juoksuproteesin. – Otin härkää sarvista ja kokeilin sellaista, mitä ei ole Suomessa ennen tehty.
Valoisalle ja myönteiselle Veera Prihalle sisu ja sinnikkyys ovat ominaisia luonteenpiirteitä. Vuoden 2015 joulukuussa hän jäi kävelylenkillä rekan alle Helsingissä. Toinen jalka jouduttiin amputoimaan. Herääminen sairaalassa oli järkytys, mutta päästessään puoli vuotta myöhemmin sovittamaan proteesiaan Veera päätti tehdä kaikkensa pystyäkseen vielä kävelemään.
Nuoruuden kilpaurheiluharrastuksen ansiosta Veera Priha oli tottunut tavoitteelliseen harjoitteluun.
– Minulla oli hirmuinen tahto mennä eteenpäin. Välillä meininki oli vähän liiankin kova, meinasin väsähtää, kun kroppa ei ehtinyt tottua tahtiin.
Toisaalta sinnikäs treenaus ja kuntoutus saivat unohtamaan jalan menetyksen.
– Eteenpäin puskemalla sain onnistumisen kokemuksia.
Keskivartalon ja reisien lihaksia treenattiin jo sairaalassa, jotta proteesin hallinta onnistuisi ja paino jakautuisi oikein. Kävelemään piti kuitenkin opetella aivan alusta lähtien.
– Se oli hirveän vaikeaa, haasteellista ja kivuliastakin. Tiedät, että osaat kävellä, etkä silti osaa. Omassa jäsenessä on jatke, jonka liikettä pitää opetella ohjaamaan ja hallitsemaan.
Välillä pääsi itku kesken harjoittelun, kun tuntui, että tästä ei tule yhtään mitään.
– En kuitenkaan antanut periksi.
Veera kiittää erinomaista proteesimestariaan.
– Hän on oman alansa huippu. Jos joku proteeseistani hiertää tai painaa yhtään, se korjataan heti.
Amputoidulle kuuluu kaksi tai kolme jalkaa.
– Minulla on tavallinen käyttöjalka ja kylpyjalka. Koska olin aikaisemmin juossut, minulle myönnettiin lisäksi kuntoutusjalkana toimiva juoksuproteesi.
Viimeksi mainittu onkin nyt kovassa käytössä. Maratonia varten Veera treenaa neljä kertaa viikossa valmentajansa kanssa.
– Kasvuiässä olin kova urheilemaan. Harrastin kilpasuunnistusta ja olin urheilulukiossakin. 18 ikävuoden kieppeillä innostus lässähti. Onnettomuuden jälkeen olenkin harrastanut urheilua ja liikuntaa paljon enemmän kuin ennen sitä.
Erityisiä ergonomisia haasteita proteesin kanssa liikkuminen tai työskentely ei Veera Prihan mukaan aiheuta. Hän vaihtoi loppuvuodesta työpaikkaa ja on nyt assistenttina sisäministeriössä. Hänet valittiin tehtävään yli kahdensadan hakijan joukosta.
– Innostuin tästä paikasta heti. Näin siinä mahdollisuuden päästä tekemään töitä Suomen turvallisuuden eteen. Olen viihtynyt erinomaisesti. Työilmapiiri on ihana ja työtehtävät mielenkiintoisia.
Proteesi ei työtä hankaloita, mutta työhyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan Veera haluaa huolehtia.
– Etenkin uudessa tehtävässä moniin töihin menee enemmän aikaa. Pidän kuitenkin huolen siitä, etteivät työpäivät veny liikaa. Ja tietysti urheilu ja liikunta ovat tärkeitä myös työhyvinvoinnille. Ravinnon, levon ja liikunnan kolminaisuus on kuin pistäisi rahaa pankkiin, Veera hymyilee.
Veera Priha sanoo olevansa perusluonteeltaan ratkaisukeskeinen.
– Kun eteen tulee ongelma, haluan etsiä siihen ratkaisun. Jos jokin asia vaivaa tai ärsyttää, mietin, mitä voin tehdä sen ratkaisemiseksi. Asioihin voi vaikuttaa, vaikkei niitä pystyisi muuttamaan.
Moni asia on myös suhtautumiskysymys.
– Olen oppinut konkreettisesti, että mitä tahansa voi tapahtua. Kuka vain voi lähteä yllättäen. On tärkeää opetella arvostamaan sitä, mitä on. Kannattaa muistaa, että omiin ajatuksiin voi vaikuttaa, mutta niihin voi vaikuttaa vain itse.
Kun Hanna Tikander aloitti alkoholittoman sober curious -elämäntavan, hän pääsi paremmin sinuiksi itsensä kanssa. Siitä on ollut apua myös työelämässä.
Ulkoministeriössä 27 vuotta työskennellyt Christian Lindholm tietää, että hankalienkin asioiden puheeksi ottaminen on tärkeää. Työtyytyväisyys paranee, kun puhutaan avoimesti ja kuunnellaan kaikkia.
Terveydenhoitaja Fadumo Ali teki asian, jota moni piti mahdottomana. Hän perusti sote-alan yrityksen Hoiwan, jonne halutaan joukolla töihin. Syykin on selvä: työntekijöillä on siellä hyvä olla.
Kansallisoopperassa on kesän jälkeen vauhti päällä ja uusia esityksiä on harjoiteltu täysillä. Taikahuilun esitykset alkavat syyskuussa, Innocencen lokakuussa ja Turandotin ensi vuoden tammikuussa. Kuiskaaja Júlia Heégerillä on merkittävä rooli siinä, että oopperat valmistuvat ensi-iltaan ajallaan.