Kynnys päästä vakaalle työuralle on korkea nuorelle mielenterveyden ongelmien vuoksi määräaikaiselle eläkkeelle päätyneelle. Moni ei ole edes ehtinyt mukaan työelämään ennen eläkettä.

Työhyvinvointi

• 12.08.2019

Yhä useampi nuori eläkkeelle mielen­terveys­syistä

Psykoterapia yhdessä työkokeilujen ja -valmennusten kanssa on tehokkain tie takaisin työuralle, kun mielenterveyshäiriöt ovat suistaneet nuoren aikuisen määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle.

Hoidon piiriin päästyään nuori tarvitsee heti rinnalleen myös ihmisen, joka selvittää mahdollisuudet opiskeluun ja työpolun alkuun tai jatkoon, sanoo Työterveyslaitoksen tutkija Pauliina Mattila-Holappa.

Tutkija nostaa terapian ja tukitoimien yhdistelmän tehokkaimmaksi keinoksi väitöstutkimuksessaan, joka oli osa laajempaa Kelan rahoittamaa Työterveyslaitoksen tutkimushanketta.

Tällaisen yhdistelmän sai kuitenkin tuekseen vain kymmenesosa tutkimusaineistoon kuuluneista nuorista. Tulosten perusteella he työllistyivät muita useammin, kun muut työllistymiseen vaikuttavat tekijät oli vakioitu.

Heistä joka kolmas palasi työelämään, kun muista palaamaan onnistui joka viides.

– Voi sanoa, että työelämään liittyvistä tukitoimista hyötyisivät lähes kaikki, Mattila-Holappa painottaa.

Väitöstutkimuksessa seurattiin vuonna 2008 mielenterveyssyistä määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle eli kuntoutustuelle jääneitä 18–35-vuotiaita nuoria viiden ja puolen vuoden ajan.

Mielenterveyssyistä eläkkeelle joutuneiden nuorten määrä on kasvanut

Vaikka suunta huolestuttaa, työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden nuorten taustasta on ollut vähän tietoa. Työkyvyttömyyseläkkeelle jääneitä nuoria oli 2 839 vuonna 2015, ja määrä on noussut vuosittain.

– Suuntaus on ollut nouseva jo yli kymmenen vuotta. Keskeinen ilmiö on, ettei työelämään ehkä koskaan päästä. Haluttiin tutkia, keitä nämä nuoret ovat, minkälaisesta taustasta he tulevat ja mitä ennen eläköitymistä oli tapahtunut, Mattila-Holappa taustoittaa.

Vain puolet nuorista oli suhteellisen vakaalla työ- tai opiskelu-uralla eläkkeen hakemista edeltäneinä kolmena vuotena. Noin puolella työkyvyttömyyteen johtanut sairaus oli alkanut jo ennen täysi-ikäisyyttä.

Tarvitaan konkreettista apua perheille ja vanhemmille

Mattila-Holappa korostaa, että turvallisella lapsuudella on keskeinen merkitys täysi-ikäisenä ilmenevän työkyvyttömyyden ehkäisemisessä. Puolella oli lääkärinlausunnoissa maininta, että lapsuudessa ja nuoruudessa oli ollut erityistä kuormitusta.

– Ehkäisyksi tarvitaan hyvin konkreettista tukea, kodinhoitajien apua kotiin sekä varhaisen vuorovaikutuksen ja perhe-elämän tukemista. Myös lasten vanhempien tulisi saada ajoissa apua omiin haasteisiinsa.

Tutkija kohdentaisikin resursseja nykyistä enemmän mielen hyvinvoinnin kohentamiseen somaattisten sairauksien hoidon tarvetta väheksymättä.

– Rahoitus, joka ohjautuu mielenterveyteen, on pieni verrattuna tarpeeseen ja mahdollisiin hyötyihin. Esimerkiksi nuorisopsykiatrian lähetteitä kirjoitetaan entistä enemmän osittain siksi, että hoitoa on niukasti tarjolla alemmalla tasolla.

Murrosikä on Mattila-Holapan mukaan psyykkisen oireilun erityisen suuri riskivaihe. Suuri osa murrosiän oireilusta menee ohitse hoidolla ja osa ilmankin. Siitä saattaa kuitenkin alkaa kehitys, joka lopulta johtaa työkyvyttömyyteen.

Kelalle on tullut uusia kuntoutusmuotoja, joihin voi hakeutua ilman lääkärin lausuntoa. Tutkija Pauliina Mattila-Holappa odottaa niistä apua nuorille, joiden työelämään pääsyä mielenterveyden häiriöt vaikeuttavat.

Kelalle on tullut uusia kuntoutusmuotoja, joihin voi hakeutua ilman lääkärin lausuntoa. Tutkija Pauliina Mattila-Holappa odottaa niistä apua nuorille, joiden työelämään pääsyä mielenterveyden häiriöt vaikeuttavat.

Nuorilla naisilla korostuvat masennus ja ahdistus, nuorilla miehillä päihdeongelmat

Eläkkeelle jääneistä nuorista oli hieman suurempi naisia kuin miehiä. Masennus ja ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisempiä naisilla.

Miehillä taas korostuvat päihdeongelmat, joita oli noin 44 prosentilla määräaikaiselle eläkkeelle jääneistä miehistä.

Työkyvyttömyyseläkkeelle päätyneillä on Mattila-Holapan mukaan selkeästi vastaavaa ikäryhmää matalampi peruskoulutus. Matala koulutus ja mielenterveyden häiriöt liittyvät yhteen.

– Jos sairaus on alkanut varhain, mahdollisuudet hankkia koulutusta ovat vähäisemmät. Koska mielenterveyden häiriöt puhkeavat erityisesti koulu- ja opiskeluvuosien aikaan, kriittisiä taitoja jää hankkimatta. Ratkaisua tilanteeseen on haettu joustavista opintopoluista.

Mielenterveyden häiriöihin liittyvät stigmailmiöt ovat vähentyneet erityisesti nuorten keskuudessa

Koulutus ja työhistoria ennen sairastumista ennustavat tutkimuksen mukaan paluuta työttömyysjaksoilta työelämään, sillä koulutetuilla on useimmin vakituinen työpaikka, johon palata.

Koska suurimmalla osalla ei ole määräaikaisen työkyvyttömyysjakson alkaessa työpaikkaa, johon palata, yhteyksien luominen työpaikoille onkin ammatillisen kuntoutuksen erityinen haaste.

Mielenterveyden ongelmat leimaavat aiempaa vähemmän

Mattila-Holappa iloitsee, että mielenterveyden häiriöihin liittyvät stigmailmiöt ovat vähentyneet erityisesti nuorten keskuudessa.

– Työpaikoillakin asenneilmapiiri voisi joustaa niin, että kaikki voivat osallistua työhön sillä panoksella, joka kulloinkin on käytössä. Kaikilla ihmisillä työpanos vaihtelee elämän mittaan eri syistä.

Yleinen tehokkuusvaatimus luo julman ilmapiirin.

Tutkimus kohdistui myös työpajatoimintaan ja sosiaalisen kuntoutukseen. Ne eivät kuitenkaan johtaneet työllistymiseen kilpailluille työmarkkinoille.

– Niistä saattaa kuitenkin olla merkittävää hyötyä elämän mielekkyyden ja hallinnan kannalta. Ne voivat olla tärkeä väliporras ennen työkokeilua.

Seuraava kynnys on edessä, kun työkokeilu loppuu. Vaikka nuorella olisikin työkykyä tehtävään, jota on tehnyt, ei ole varmaa, löytyykö tilaa sellaisella työsopimuksella, jonka työhön palaaja pystyy tekemään.

Osatyökykyinen nuori tarvitsee tukea palatessaan työelämään

– Mahdollisuuksiin vaikuttavat työelämän murros ja osaamisvaatimusten kasvu. Emmekä välttämättä tiedä, ovatko mielenterveyden ongelmat lisääntyneet, vai johtuuko työkyvyttömyyden kasvu siitä, että entistä lievempi mielenterveyden oireilu johtaa vaikeuksiin selvitä työssä.

Mattila-Holappa toteaa, että yleinen tehokkuusvaatimus luo julman ilmapiirin.

– Tutkimassani ryhmässä on ihmisiä, jotka pystyvät olemaan työssä, jos vain saavat tarpeeksi tukea työpaikalla. Mutta se edellyttää, että tukijalle myönnetään resurssit olla aidosti tukena.

Mattila-Holapan mukaan on iso kysymys, miten erilaisilla yhteiskunnan toimilla voisi tukea yrityksiä ottamaan osatyökykyisiä työhön. Miten yrityksille olisi järkevää ja kannattavaa palkata henkilö, joka ilman tukea ei pysty 100-prosenttiseen työpanokseen?

– Kun löytyy oikea ympäristö, osa ongelmista voi hävitä. Työn muokkausta ja räätälöintiä pitäisi pystyä tekemään enemmän, vaikka se onkin työlästä.

Tutkimuksen fokus oli palkkatyömarkkinoille osallistuminen, mutta se ei Mattila-Holapasta aina ole järkevä tavoite. Sairaus voi olla niin vakava, ettei voimavaroja palkkatyöhön ole.

– Osallistuminen palkkatyöhön ei millään tavalla ole ihmisen arvon mitta. Jos palkkatyö ei ole realistinen vaihtoehto, pitää olla vaihtoehtoja tehdä muuta merkityksellistä ja elämää kannattelevaa, hän muistuttaa.

Yksi vastaus artikkeliin “Yhä useampi nuori eläkkeelle mielen­terveys­syistä”

  1. Kepa67 sanoo:

    No, itse jouduin 2:n burnoutin jälkeen eläkkeelle 37 vuotiaana..tätä ennen ei ollut edes epäilyjä mistään psyykeen ongelmista..
    Mutta pian niitä alkoi(DG:ja tulla) ja paljon..(eihän käsittääkseni,tai ei tuolloin ollut olemassa sairautta nimellä burnout) . Vasta 49 v saisin ADHD-dg:n,toteamuksensa,että se on ollut lapsesta lähtien,muut kumottiin ja olen nykyään yrittäjäaikasemou ammatti oli ATK-kolutra/tukihlö,joten ei johtunut Ingemar matalasta amnattikoulutukesesrmta. Muuten hyvä kirjoitus,mutta liian leimaava..

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.