Toni Nokkala ja Otso Ervasti

Työturvallisuus

• 19.05.2016

VR:llä promilleja nolla!

VR:n päihdepolitiikka on tiukka mutta reilu. Viisari ei saa värähtää. Tästä asiasta yhtiössä vallitsee täydellinen yksimielisyys.

Otso Ervasti

ylilääkäri, VR-Yhtymä Oy, hr-yksikkö

”Maantieliikenteessä saa ajaa ’pikku maistissa’, kun promillet jäävät alle 0,5:n. Se on kummallista. Meillä VR:llä yhteinen päätös on, että raja on nolla, eli meillä reagoidaan jo 0,1 promilleen. Kelpoisuuslaissa on tämä liikenneturvallisuustyöntekijöitä koskeva sääntö.

Tiedotamme tiukasta linjastamme aktiivisesti ja toistuvasti ja olemme tehneet sitä jo pitkään. Koulutamme uudet työntekijät, itse käyn puhumassa ammattikurssilaisille. Nollatoleranssista puhutaan ja kirjoitetaan paljon eri kanavissa.

Jos ihminen on juonut illalla, ja kahdeksan tunnin unista huolimatta puhaltaa aamulla 0,1 promillea, hän ei ole nukkunut hyvin! Teemme satunnaispuhallutuksia, joista myös on selkeä yhteisymmärrys. Tämä on työturvallisuuskysymys. Kaikkihan haluavat olla varmoja, että paitsi itse, niin kaverikin on täysin selvin päin. Näin se tällä alalla täytyy tehdä.

Jos henkilö käyttää vapaa-ajallaan toistuvasti väärin päihteitä, siihen pitäisi heti reagoida. Toinen yhtä vakava asia on huumeet ja lääkkeet, mutta se on monimutkaisempi juttu. Meillä tehdään huumausainetestejä terveystarkastuksissa, mutta satunnaistestaukset eivät ole käytössä. Huumausaineiden satunnaistestausten mahdollisuus pitäisi olla ainakin turvallisuuskriittisissä tehtävissä olevien osalta. Maantieliikenteessähän huumausainekäryt ovat nousseet.”

Toni Nokkala

veturinkuljettaja, päätoiminen työsuojeluvaltuutettu

”Nollatoleranssi on hyvä. Siitä me kaikki olemme samaa mieltä. Liikenneturvallisuuden kanssa ei voi leikkiä, se on itsestään selvää. Mielestäni meillä on tähän asiaan sitoutunut porukka läpi konsernin.

Satunnaispuhallutuksiin on totuttu, eikä niissä ole meille mitään ihmeellistä. Puhallutuksen suorittavat koulutetut pätevät henkilöt, jotka turvallisuusyksikkö on nimennyt ja hyväksynyt.

Varhaisen puuttumisen malli on haastava. Jos jollakulla on ongelma, hän ei halua puhua, eivätkä kollegat tai esimiehet osaa vieläkään ottaa asiaa puheeksi tarpeeksi aikaisin. Tai vaikka ottaisivat, eikä henkilö myönnä tilannetta, niin tarpeeksi hyvin ei varhaista puuttumista pystytä käytännössä soveltamaan. Mutta sitä kohti mennään.

Kelpoisuuslaki määrittelee säännölliset määräaikaistarkastukset, ja niihin kuuluvat alkoholinkäyttöön liittyvät kysymykset sekä verikokeet, joissa seurataan maksa-arvoja.

Huumeiden käytön seuranta pitäisi saada mukaan, mutta toistaiseksi lainsäädäntö ei anna mahdollisuutta, ja toisekseen ei ole tarpeeksi luotettavia keinoja seurata. Lakia pitäisi muuttaa sen suhteen, sillä kaikkihan me haluamme olla töissä ilman lääkkeiden tai huumeiden tai alkoholin aiheuttamaa turvallisuusriskiä.”

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.