Varrella virran

Nykyinen elämäntapamme – massatuotanto, tavaran paljous ja ylikulutus – on syntynyt teollistumisen myötä. Samalla olemme tuhonneet luontoa ja käynnistäneet ilmastokatastrofin. Maailmanlaajuiset ongelmat näkyvät selvästi myös Suomessa.

Teollisuutemme syntyi vesistöjen varsille. Kosket valjastettiin vesivoimaksi, ja vettä tarvittiin monissa valmistusprosesseissa. Vesireitit mahdollistivat myös puun uiton.

Serlachiuksen tehtaan jätevesien käsittelyä 1974. Tampereella metsäteollisuuden jätevedet heikensivät Näsijärven vedenlaatua, eikä siitä voitu enää 1970-luvulla ottaa kaupungin juomavettä.

Vesistöistä otettiin kaikki hyöty irti: jätevedetkin laskettiin vesistöihin. Joskus asiasta saattoi olla sopimus kaupunkien kanssa, mutta usein vain suljettiin silmät. Sotien jälkeinen kaupungistuminen ja tehtaiden määrän nousu johtivat vesistöjen nopeaan pilaantumiseen.

Ongelmat tiedettiin, mutta kesti pitkään, että asiaan puututtiin.

Irwin Goodmanin Lievestuoreen Liisankin kuvaama Lievestuoreen sellutehdas saastutti vesistöjä vuosikymmeniä, mutta työllisti satoja.

Tehtaiden vaikutukset heijastuvat ympäröivän alueen asukkaiden elämään – olipa kyse hajuhaitoista, ympäristön saastumisesta tai muiden elinkeinojen menettämisestä. Kaikkine myrkkyineen myös työ itsessään saattoi olla työntekijöille vaarallista.

Koska tehtaat toivat työpaikkoja, oltiin valmiit sietämään paljon. Irwin Goodmanin Lievestuoreen Liisankin kuvaama Lievestuoreen sellutehdas saastutti vesistöjä vuosikymmeniä, mutta työllisti satoja.

1980-luvulla Kemiran titaanioksiditehdas Porissa laski mereen rautasulfaattia ja rikkihappoa. Merenpohja kuoli laajoilta alueilta ja verkkoihin jäi silmättömiä silakoita. Kalakantojen romahtaessa kalastajat joutuivat siirtymään pois Selkämereltä. Kemira sanoi puhdistuslaitteiden olevan liian iso investointi, mikä johtaisi tehtaan lakkauttamiseen ja työpaikkojen katoamiseen. Lopulta laitteet kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa hankittiin. Tehtaan jätevesipäästöt mereen olivat 1990-luvulla lähes nollassa.

Kemira Oy:n jätepäästöjä vastustavat mielenosoittajat pysäyttivät tehtaalle matkalla olleen rikkihapporekan Porissa heinäkuussa 1984.

Kannattavuuteen vetoaminen ja työpaikkojen vähenemisellä uhkailu oli melko tavallinen toimintamalli. Työntekijöiden rooli ei ollut tällaisissa tapauksissa helppo. Omat vaikutusmahdollisuudet olivat vähäisiä ja kynnys toimia suuri. Pelissä saattoi olla työpaikka ja elanto. Potkut olisivat saattaneet tulla herkästi, jos olisi kieltäytynyt työnantajan ohjeista loppusijoittaa jätteet luontoon.

Nykyään fossiilisen energiantuotannon korvaamiseksi kehitetään jatkuvasti uusia innovaatioita, biopolttoaineita ja kierrätystapoja. Ympäristöä vähemmän kuormittavat ja ilmastonmuutosta torjuvat keinot luovat kokonaan uusia aloja ja työpaikkoja.