Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Psykologinen turvallisuus on jaettu käsitys siitä, että ryhmä on turvallinen henkilökohtaiselle riskinotolle ja jokainen voi olla oma itsensä ilman, että joutuu naurunalaiseksi, kertoo lehdessämme Kirsi Yli-Kaitala Työterveyslaitoksesta.
Psykologinen turvallisuus on työpaikoilla usein koetuksella. Humapin Olli Viljasen mukaan olemme työpaikalla koko ajan arvioinnin kohteena, jolloin tulee helposti tarve pitää yllä kulissia. Jos et koskaan kysy mitään etkä esitä ideoita tai ajatuksia, säästyt toisten arvioinnilta.
Jotta aitoa keskustelua ja uusia ideoita syntyy, on tärkeää voida olla oma itsensä ja ottaa riskejä ilman pelkoa kielteisistä seuraamuksista. Työntekijöiden välinen avoin vuorovaikutus on jopa yksilöiden kykyä tärkeämpi tekijä tiimin suoriutumisessa. Niinpä psykologinen turvallisuus on mitä suuremmassa määrin myös organisaation tuottavuuteen vaikuttava tekijä.
Myös läpinäkyvyys ruokkii psykologista turvallisuutta.
Avoimen keskustelun ja dialogin tukeminen on kaikkien yhteinen asia. On uskallettava kertoa myös virheistä ja pohtia yhdessä, miten niitä voisi välttää. Työturvallisuuden kannalta erityisen tärkeää on nostaa esille vaaratilanteita ja keskustella niistä avoimesti. Mitä olisi voinut sattua, miksi vaaratilanne syntyi ja miten vaaratilanteeseen liittyviä mahdollisia onnettomuuksia voi ehkäistä?
Myös valmistelun läpinäkyvyys ruokkii psykologista turvallisuutta. Jos johto uskaltaa tuoda esille keskeneräisiä asioita, kaikkien työyhteisön jäsenten on helpompi tuoda ideoitaan yhteiseen keskusteluun.
Muuttuvassa työelämässä myös tehtävänkuvat muuttuvat koko ajan. Ketään ei pidä heittää suoraan uusiin tehtäviin huolehtimatta siitä, että jokaisella on valmius ja työkalut annettujen tehtävien tekemiseen. Työntekijällä pitää olla tunne siitä, että minä osaan tämän ja onnistun tässä.
Psykologinen turvallisuus tarkoittaa myös toisista huolehtimista. Uskallamme toimia rohkeammin, kun tiedämme, että työyhteisö on tukena. Turvallisuuden tunteeseen vaikutetaan johtamisella ja esihenkilötyöllä, mutta yhtä tärkeää on koko työyhteisön keskinäinen arvostus ja luottamus.
Työssä jaksamisesta puhuttiin jo sata vuotta sitten. Keskustelu työntekijöiden henkisestä kuormituksesta on vilkastunut aina työelämän isojen murrosten yhteydessä. Julkinen työsuojelukeskustelu alkoi Suomessa 1800-luvun loppupuolella. Teollisuustyö yleistyi, ja työskentely suojaamattomilla koneilla ja ahtaissa tiloissa aiheutti yhä enemmän vakavia onnettomuuksia. Ei siis ole ihme, että alkuvaiheessa työsuojelu keskittyi lähinnä tapaturmien ehkäisemiseen eikä työssä jaksamisesta juuri puhuttu. Vaikka
Vasta adhd:n ymmärtäminen auttoi toimittaja Jaana Haapaluoma-Höglundia hahmottamaan, mikä auttaa häntä toimimaan ja jaksamaan. Vastaus ei ollutkaan tahdonvoima. ”Mietin jo teini-ikäisenä, että minun kannattaa hankkiutua työhön, jossa huolimattomuusvirhe ei johda kenenkään kuolemaan. Vaikka miten päätin ja yritin olla skarppi ja tarkkaavainen, aina jotakin jäi huomaamatta. Esimerkiksi 18-vuotiaana lukiolaisena ajoin työpaikkani automaattivaihteisen postiauton monta kertaa ojaan,
Työn imu on innostusta, merkityksellisyyttä ja uppoutumista työhön. Se rakentuu työolosuhteista ja omista valinnoista, sanoo Piia Seppälä. Työn imu on myönteinen tunne- ja motivaatiomielentila. Sitä luonnehtivat kokemukset työn merkityksellisyydestä ja innostumisesta. Työnimuinen työntekijä on energinen ja aikaansaava. Hän haluaa panostaa työhönsä ja on sinnikäs ja periksiantamaton hankalissakin työtilanteissa. Työn imussa työntekijä pystyy keskittymään, syventymään ja
TV director Tuomas Milonoff had a burnout although he was doing what he loved. According to Milonoff, the signs of one’s own burnout are difficult to recognise. Therefore, the work community can play an important role in the first steps of recovery. Creativity has returned to the life of TV director Tuomas “Tunna” Milonoff. “The
