Työteliäs pärjää Kanadassa

Hyvin alkaa! Taksikuski Raj Deol toivottaa tervetulleeksi Kanadan kuumaan pääkaupunkiin: hellettä piisaa kesäisin +30 celsiusasteen hujakoilla. Lähes 20 vuotta taksia ajanut Deol on tyytyväinen: auto on ilmastoitu, työ mukavaa, Ottawa rauhallinen kaupunki ja asiakkaat mielenkiintoisia.

− Ongelmia ei ole ollut koskaan. Kuuntelen asiakasta: vaistoan, haluaako hän olla rauhassa vai kaipaako juttuseuraa. Lisäksi maapallon eri kolkista tulevilta turisteilta oppii kaikenlaista.

Ainoastaan Über-taksit harmittavat herra Deolia. Lentomatkustajat ohittavat taksirivistön ja tilaavat sovelluksella edullisemman matkan.

Ilmaiset kyydit opiskelijoille

Bussi ottaa liikennevaloissa kyytiin kättään heiluttavan pariskunnan. Se ei ole Deolin mukaan epätavallista: matkustajia pitää aina auttaa. Lausahdus kertoo paljon paikallisesta mentaliteetista.

Samoin kuin busseissa olevat kyltit: ”Jos et uskalla liikkua klo 19 jälkeen, pyydä kuljettajaa viemään sinut lähemmäksi kotia.”

Bussilla matkustamista suosivat etenkin opiskelijat, joille kyydit ovat ilmaisia. Hyvä niin, sillä opiskelu on kallista. Lukukausimaksu vaihtelee riippuen provinssista ja oppilaitoksesta, mutta korkeakoulussa joutuu pulittamaan euroissa seitsemästä tonnista ylöspäin. Stipendejä on kuitenkin mahdollista hakea ja saada.

Töitä auringon alla

Oikeita opiskelijoita löytyy jokiristeilyltä. Oppaat Ann Hérard ja Eve Beauchamp pistävät kansallislaulun raikaamaan risteilyn aluksi. He hakivat ja saivat kesätyöpaikkansa somen kautta.

− Sosiaalinen media on tärkeä työpaikan haussa: otin yhteyttä yritykseen Facebookissa, lähetin hakemuksen ja pääsin haastatteluun. Yliopisto-opinnoistakin on hyötyä, opiskelen englantia ja haaveenani on valmistua opettajaksi, kertoo Hérard.

Eve Beauchamp (vas.) ja Ann Hérard opastavat turisteja jokiristeilyllä. Työpaikka löytyi sosiaalisen median kautta.

Myös Beauchamp uskoo opiskeluista olevan työssä hyötyä: hänen alansa on psykologia.

− Asiakastyössä tarvitsee psykologista silmää! Kiinnostavinta on eri maista tulevat ihmiset. Haasteena on aurinko, jonka porotuksessa pitää jaksaa yhteen menoon tunnin verran kannella.

Kun toinen kertoo turisteille Ottawan historiasta ja nykypäivästä, toinen ahertaa laivan baarissa. Pesti kestää toukokuusta lokakuulle. Joskus työvuoro yltää kellon ympäri, joskus töistä pääsee jo iltapäivällä. Vapaita on kahdesta kolmeen vuorokautta, riippuen edellisestä työrupeamasta.

Tasa-arvoinen, vauras valtio

Kanada on yksi maailman vauraimpia maita. Se on suurimpia uraanin, sinkin, nikkelin, kadmiumin ja titaanin tuottajia. Maasta löytyy maaöljyä, rautamalmia, kultaa, kuparia, hopeaa ja lyijyä.

Jos haikailee hyvää palkkaa, kannattaa suunnata öljykentille tai kaivosteollisuuteen. Työ on raskasta, mutta siitä saa kunnon korvauksen.

Kanada on yksi maailman vauraimpia maita.

Kaksi kolmasosaa väestöstä on pakkautunut asumaan etelään, tässä tapauksessa sadan kilometrin säteelle Yhdysvaltojen rajasta. Se on vain neljä prosenttia maan pinta-alasta.

Historia heijastuu nykypäivään. Pohjois-Amerikan siirtomaista tuli 1867 Yhdistyneen kuningaskunnan merentakainen herruusalue. Kanada kuuluu Kansainyhteisöön, valtionpäämies on Elisabeth II.

Perinteinen vahdinvaihtoseremonia kerää sotilaita paraatiin parlamentin aukiolle jokaisena kesäpäivänä

Todellisuudessa vallankahvassa on pääministeri. Justin Trudeau on tasa-arvon kannattaja: hänen hallituksessaan puolet on naisia. Suurin osa ministereistä on alle 50-vuotiaita, joukossa myös alkuperäiskansojen edustaja ja ensimmäisen polven maahanmuuttaja.

– On tärkeää, että hallitus näyttää Kanadalta, totesi Trudeau astuessaan virkaansa.

Alkuperäiskansat marginaalissa

Kanada on yksi maista, jossa on alkuperäiskansoja. Vähemmistöväestö polveutuu asukkaista, jotka ovat asuttaneet ensimmäisinä tiettyä maantieteellistä aluetta. Yli miljoona kanadalaista kuuluu First Nations -intiaaneihin, inuiitteihin ja métis-kansaan. Heidän asemansa ei ole kehuttava.

Monet elävät edelleen reservaateissa, itsemurhaluvut ovat valtaväestöä korkeammat, työttömyys on yleistä, alkoholismi riivaa ja syrjäytyminen uhkaa.

Kansallisgalleriassa on esillä merkittävä kokoelma inuiittien taidetta.

Maan juhliessa 150-vuotista itsenäisyyttään alkuperäisasukkaat osoittivat mieltään parlamenttitalon edustalla. Aukiolle pystytetty tiipii symboloi maan uudelleen valtausta. Intiaanit kokevat edelleen olevansa altavastaajia: valtio vei maat, eivätkä perinteiset elinkeinot enää elätä.

Elinkeinoina ovat olleet kalastus ja viljely, lähinnä kotitarpeiksi. Alkuperäisväestöä työllistyy myös teollisuudessa. Uusia luovia markkinoita on haettu kulttuurista ja keittiöstä. Intiaanitaustaisia gourmet-kokkeja arvostetaan ja kasvisvoittoinen ruoka maistuu.

Sydän sykkii Suomea

Maassa on noin 130 000 syntyperältään suomalaista. Juuret näkyvät: suomalaisnimiin törmää tavan takaa, kuten taiteilija Shirley Wiitasaloon Kanadan kansallisgallerian näyttelyssä.

Suomen suurlähetystö sijaitsee Ottawan ytimessä kiiltelevässä lasirakennuksessa. Valtio-oppia ja kansainvälisiä suhteita opiskelleelle vastaanottovirkailijalle lähetystö on unelmatyöpaikka.

− Isoisän vanhemmat tulivat maahan 1920-luvulla. Kanadassa syntynyt isoisäni puhui suomea ja työskenteli alumiinitehtaassa. Koen Suomen ja suomalaisuuden olevan iso osa minua, ja työssä saan yhteyden juuriini, toteaa Ryan Williams.

Ryan Williamsilla on suomalaiset juuret, joista hän on ylpeä.

Lähetystötyö löytyi pari vuotta sitten Facebookin kautta. Nuorimies haaveilee kansainvälisestä urasta: diplomaattina Kanadan edustustossa jossain päin maailmaa voisi viihtyä.

Williams on käynyt vain kerran Suomessa, joka on hänen mielestään ihan Kanadan kaltainen. Helsingissä on sukulaisiakin. Ryan harrastaa myös sukututkimusta.

− Etsiessäni sukuani sain käsiini valokuvan, jossa oli isoisäni kahdeksanvuotiaana poikana. Sydän läikähti! Olisi hyvä, jos osaisin suomea, mutta kieli tuntuu vaikealta, kuten kollegan opettama sana avolavapakettiauto. Sillä pitää pärjätä.

Lätkän pelaaminen kannattaa

Palkkataso on korkeampi kuin Suomessa. Suurin osa työnantajista ottaa henkilöstölleen sairausvakuutuksen, josta työntekijät maksavat yleensä alle puolet. Vakuutus korvaa lääkäripalvelut ja usein myös lääkkeet.

Kokenut sairaanhoitaja voi yltää 60 000 euron suuruiseen vuosipalkkaan vuorotyössä. Omasta pussista ei aina tarvitse maksaa hammashoitoa, hierontaa tai silmälasejakaan. Vuosiloma vaihtelee tehtyjen työtuntien mukaan ja jää usein muutamaan viikkoon.

Sairaanhoitajat häviävät palkassaan lätkänpelaajille. Montreal Canadiensin maalivahti Carey Price tienaa vuodessa 15 miljoonaa dollaria. Tosin summasta ottavat osansa seura ja verottaja.

Hieman yli 30 prosenttia palkansaajista kuuluu ammattiliittoon. Palkallista äitiyslomaa on 15 viikkoa ja vanhempainrahaa saa enintään 35 viikkoa. Isät eivät juurikaan jää kotiin lasten kanssa, ja isyysvapaa vaihtelee provinsseittain.

Verokarhu ei murahtele

Verotus on maltillisen progressiivista ja vaihtelee provinsseittain. Veroja keräävät valtio, provinssit ja kunnat. Tulojen noustessa verokarhu on lempeämpi kuin Suomessa. Jos tulot ylittävät tietyn veroasteen, korkeampaa veroa maksetaan vain rajan ylittävästä osasta.

Torontolainen yksineläjä maksaa 12 prosenttia veroa alle 25 000 euron tuloista ja sen yli menevästä osasta 22 prosenttia. Noin 60 000 palkkaeurosta ylöspäin verotetaan 24 prosenttia. Yli sadassa tonnissa veroprosentti on 32. Tavallista on, että puolisot tekevät yhteisen veroilmoituksen. Suhteessa verotus pysyy samana.

Verojärjestelmän etuna on, että se antaa mahdollisuuden hankkia lisätuloja. Ylimääräisistä tienesteistä ei rankaista korkeammalla veroprosentilla. Verotustaan voi myös keventää muun muassa vapaaehtoisin eläkesijoituksin.

Ylimääräisistä tienesteistä ei rankaista korkeammalla veroprosentilla.

Dollarit kuluvat asumiseen

Asuntokauppa käy, mutta kanadalaiset velkaantuvat. Siksi rahoituslaitoksia valvova viranomainen OSFI julkisti stressitestiksi kutsutun keinon, joka hankaloittaa asuntolainojen saantia. Uuteen kotiin pääsee käsiksi, jos itsellä on valmiina neljännes kauppasummasta. Loppuosaan saa lainaa vain, jos pystyy todistamaan olevansa maksukykyinen tulevaisuudessakin. Kanadalaisten varallisuus onkin kiinni lähinnä asunnoissa.

− Asuminen on kallista, mutta joka nurkalla näkyy nostokurkia. Rakentaminen käy vilkkaana, keskusta on jo 30−40-kerroksisten pilvenpiirtäjien viidakko. Toronto laajenee kohti esikaupunkeja, kertoo kiinteistövälittäjä Kaija Ryynänen, joka on asunut Kanadassa lähes 50 vuotta.

Ryynänen kertoo esimerkin myymästään talosta: yli 300-neliöisestä, 60-lukulaisesta omakotitalosta maksettiin euroissa melkein kaksi miljoonaa. Remonttiin uppoaa vielä miljoona lisää. Isoja taloja riittää, ja niiden omistajat saattavat vuokrata huoneita opiskelijoille.

− Monet kuitenkin myyvät talonsa ja ostavat osakkeen. Niitä minäkin välitän eniten, kertoo 70-vuotias Ryynänen. Hänellä olisi ollut mahdollisuus jäädä eläkkeelle joko 65- tai 70-vuotiaana, mutta työ vetää edelleen puoleensa.

Rakennusbuumi on vallannut Kanadan. Pilvenpiirtäjät kohoavat, katuja kunnostetaan. Pätevälle osaajalle löytyy töitä.

Työttömyys ei houkuttele

Kanadassa lomaa kertyy aluksi vain viikko tai pari, myöhemmin 20 ja 25 päivää. Pidempi vuosiloma ei ole yleistä. Vuodessa on oikeus 15 sairauslomapäivään. Terveenä pysyneet ottavat parin viikon loman vuoden lopussa.

Kansallisen työttömyysjärjestelmän parin prosentin osuus vähennetään palkasta. Vuodessa maksua kertyy 600−700 euroa, sen päälle työnantaja maksaa summan lähes 1,5-kertaisena.

Jos jää työttömäksi, korvausta voi saada 45 viikon ajan. Summa on yleensä hieman yli puolet tuloista. Jos työttömyys pitkittyy, tukea saa, mutta vähänlaisesti.

Työttömyysturva edellyttää aktiivista työnhakua, raportointia viranomaisille kahden viikon välein ja pysymistä kotikonnuilla. Kanadassakin tarvitaan työperäistä maahanmuuttoa. Noin 40 000 syyrialaista toivotettiin tervetulleeksi taannoisessa maahanmuuttoaallossa. Kanada kutsui suojiinsa perheitä ja parhaiten työllistyviä koulutettuja henkilöitä. Valtio valitsee osaajia, joista on hyötyä ja jotka auttavat talouskasvussa.

Kuin silloin ennen

Piipahdetaan lopuksi 1800-luvulla. Upper Canada Village on paikallinen Seurasaari sillä erotuksella, että kylässä viljellään maata, kerätään satoa, värjätään lankoja, myllytetään viljaa ja kasvatetaan karjaa. Menneen maailman menetelmät toimivat aidossa ympäristössä.

Kulttuuriperintökylä perustettiin 50-luvulla, kun vanhoja taloja pelastettiin tulvan alta. Kylässä eletään vuotta 1866, jolloin ei vielä ollut Kanadaa vaan agraariyhteisö kuului Englannin kruunulle.

Rohdoskauppias Lauren Castleman on työskennellyt Ylä-Kanadan kylässä kuutisen vuotta. Hän edustaa eurooppalaistaustaisia kanadalaisia, joita on maassa peräti 20 miljoonaa.

− Viihdyn työssäni: on hienoa olla osa historiaa ja jakaa sitä vierailijoille. Työyhteisö on leppoisa ja luontaisedut plussaa: tuomisiksi kotiin voi napata kylän leipomossa leivotun leivän.

Kylän jäädessä taakse vaahteraliput liehuvat milloin minkin talon nurkalla. Kanadalaiset ovat ylpeitä maastaan − ja myös näyttävät sen. •

Kansallistunne näkyy arkisella kylänraitilla: lippu liehuu joka päivä. Hymnin sanoin: The True North, strong and free, O Canada, we stand on guard for thee.