Evästeasetukset

Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.

TTL:n Jari Hakanen: ”Työn imua kokevat työntekijät tekevät vähemmän töitä sairaana”

Työhyvinvointi

18.02.2021

Työn imu ja työn tuunaaminen ovat Jari Hakasen lanseeraamia työelämän käsitteitä. Yhdessä ne rikastuttavat työelämää ja auttavat selviytymään tiukoissakin paikoissa.

Työn jousto on ilo ihmiselle, joka kokee työn imua. Yksipuolinen jousto uuvuttaa pahimmillaan työntekijän.

Työn jousto on työntekijälle kirosana, kun jousto on yksisuuntaista: työnantaja edellyttää työntekijää kuulematta, että uurastetaan pitkiä päiviä, kun töitä on tarjolla ja vapaita pidetään hiljaisempana aikana.

– Yksipuoliset joustot merkitsevät huonoimmillaan epäreiluuden kokemusta, jossa työntekijä kokee antavansa enemmän kuin saa. Tällainen on pidemmän päälle selvä terveysriski, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen sanoo.

Positiivista jousto on silloin, kun se on kaksisuuntaista.

– Kysymys on yhdessä sopimisesta. Neuvottelun tuloksena syntyneet joustot rikastuttavat parhaimmillaan elämää.

Joustojen suunnittelussa kannattaa hyödyntää työterveydenhuollon asiantuntijoita. Heidän kanssaan voidaan arvioida, mitä joustot merkitsevät työhyvinvoinnille.

Itseohjautuvuus vaatii työnantajan tuen

Positiivinen jousto merkitsee työntekijälle itseohjautuvuuden lisääntymistä. Työntekijä saa suunnitella aikataulujaan ja osaksi myös työnsä sisältöä. Hän saa vastuun lisäksi valtuuksia.

Itseohjautuvuuden vaarana on epävarmuus: mitkä työhön kuuluvat asiat voidaan sälyttää työntekijän vastuulle?

Johtaja ei voi heittää palloa jatkuvasti työntekijälle sanomalla ”miten itse tekisit tässä tilanteessa”.

– Organisaatio ei saa unohtaa työntekijää tai itsenäistä tiimiä omilleen. Tarjolla pitää olla tukirakenteita, jotka auttavat työntekijöitä selviytymään itsenäisessä työssään. Kun ihmiset tarvitsevat apua, heidän pitää tietää, mistä sitä saa.

Kun työntekijän vapaus ja hänelle sälytetty itseohjautuvuus viedään äärirajoille ilman tukitoimia, hänen asemansa alkaa muistuttaa yrittäjää ilman yrittäjän etuja. Hän ei voi koskaan kontrolloida työmääränsä, työaikaansa ja palkkaansa kuten yrittäjä.

– Palkansaajalla pitää olla työterveyshuolto ja työsuojelu kunnossa. Johtamisvastuu on työnantajalla. Johtaja ei voi heittää palloa jatkuvasti työntekijälle sanomalla ”miten itse tekisit tässä tilanteessa”.

Mitä enemmän uupumusta ja kuormitusta on, sitä enemmän töitä tehdään sairaana. Tämä lisää uupumusta ja pahentaa sairautta.

Mitä enemmän uupumusta ja kuormitusta on, sitä enemmän töitä tehdään sairaana. Tämä lisää uupumusta ja pahentaa sairautta.

Sairaana etätyössä

Valtiovarainministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön etätyösuosituksen vaikutusarvioista selviää, että sairauspoissaolot ovat vähentyneet korona-aikana 30 prosentilla, valtion palveluksessa olevilla jopa 50 prosentilla. Tilastokeskuksen erikoistutkijan Hanna Sutelan mukaan etätöissä olevista 65 prosenttia tekee töitä sairaana, kun ei-etätyössä olevista näin toimii 50 prosenttia.

Hakasen mukaan ihmiset kokevat kotona helposti niin, että he voivat sekä sairastaa että tehdä töitä.

– On hätkähdyttävää, että monissa ammateissa ihmiset kertovat viimeisen vuoden aikana tehneensä 2–5 kertaa sairaana töitä. Sairaana työnteko ei ole joustamista. Sairaana pitää olla sairas, Hakanen sanoo.

Sairaus ja työuupumus ovat noidankehä, jonka molemmat tutkijat tunnistavat. Mitä enemmän uupumusta ja kuormitusta on, sitä enemmän töitä tehdään sairaana. Tämä lisää uupumusta ja pahentaa sairautta. Ihminen joutuu valintatilanteeseen: sairastaako työmäärästä riippumatta kunnolla ja antaa tekemättömien töiden kasautua vai tekeekö töitä sairaana, jottei töihin palatessa vastassa olisi ylittämätön vuori töitä.

– Ihminen tekee näitä päätöksiä yksilöllisesti, vaikkei näiden pitäisi olla yksilön ratkaisuja.

Ihmisen pitäisi voida sairastaa rauhassa, sillä vastuu sairasajan töiden järjestelyistä kuuluu työnantajalle.

Puhtia työn imusta ja palvelevasta johtamisesta

Työn imua kokevat työntekijät tekevät vähemmän töitä sairaana.

– Työn imussa työstä haetaan positiivisia asioita: apuja työhön silloin, kun sitä tarvitaan ja sellaisia asioita, joista voi oppia. Työholisti puolestaan kerää kuormaa ylitse sen, mitä työnantaja vaatii. Silloin ei osaa olla vapaalla. He myös tekevät enemmän sairaana töitä kuin muut.

– Vapaaehtoinen uuden oppiminen lisää hyvinvointia, työn mielekkyyttä ja motivaatiota.

Palveleva johtaminen on Hakasen vahva lääke työn jouston ja itseohjautuvuuden problematiikkaan. Siinä johtaja katsoo maailmaa henkilöstön hyvinvoinnin näkökulmasta. Kun työntekijät voivat hyvin, he kokevat työn iloa ja imua, ovat joustavampia ja haluavat itse ottaa vastuuta työstään.

Korona-aikana työntekijät kaipaavat aiempaa enemmän palautetta työstään. Työnjohdon on syytä pitää yhteyttä työntekijöihin ja selvittää, mitä työntekijöille kuuluu, miten he voivat ja miten ylläpidetään työn mielekkyyttä.

Vaihtelua työrooleihin

Työn jousto on perinteisesti keskittynyt työajan joustoihin ja jossain määrin työntekijän oman työn sisällön muutoksiin. Voisiko joustot ulottaa nykyistä enemmän työroolien välille niin, että työntekijät voisivat helpommin kokeilla uusia tehtäviä?

– Ehdottomasti näin. Tällaiset joustot lisäävät sekä työntekijän että koko työyhteisön osaamista. Vapaaehtoinen uuden oppiminen lisää hyvinvointia, työn mielekkyyttä ja motivaatiota.

Työroolien välinen jousto avaa tilaisuuden mentoroinnille, jossa kokenut työntekijä jakaa osaamistaan nuoremman kanssa. Oppiminen on usein molemminpuolista.

– Uusi näkökulma omaan työhön ja koko työpaikkaan parantaa työn mielekkyyttä ja voi pidentää työuria. Kun ihmiset saavat vapaaehtoisesti joustaa työrooleissaan ja heillä on aikaa omaksua uutta, he eivät jää joustamisensa kanssa yksin ja turvattomiksi, Hakanen sanoo.

 

Anna palautetta jutusta