Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Matkustanko työasioissa Helsingistä Vaasaan lentokoneella vai junalla? Ilmastonmuutoksen hillitseminen ei yksilötasolla aina ole vaikeaa. Monesti riittää, kun miettii jokaisen työtehtävän ja arkisen askareen kohdalla, voisiko tämän tehdä toisin. Usein voi. Ja usein vaihtoehtoinen tapa toimia voi olla samalla pieni ilmastoteko.
Samaa periaatetta oman käyttäytymisen muutoksissa voi soveltaa mainiosti myös vesistöjen suojeluun. Laivan kannelta tai veneestä ei ole ensimmäistäkään syytä heittää roskia meriin tai järviin.
Turvallisuusasioiden tavoin ympäristöasiat kuuluvat työpaikalla jokaiselle. Hiilijalanjälki on kaikille tuttu käsite, mutta vesijalanjälki jo monelle oudompi. Vesijalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka paljon henkilö, yritys, kunta tai valtio kuluttaa vesivaroja kaiken kulutuksensa kautta. Esimerkiksi kahvikupillisen vesijalanjälki on noin 140 litraa.
Oman tai yrityksesi hiilijalanjäljen voit laskea osoitteessa www.ymparisto.fi ja vesijalanjälkesi osoitteessa www.vesi.fi
Sähköiset toiminnanohjausjärjestelmät ovat jo mahdollistaneet aiemmin utopistiselta tuntuneen paperittoman konttorin ja työnteon. Samalla ne ovat mahdollistaneet etätyön niille, joille se työn luonteen vuoksi on mahdollista. Tämä puolestaan vähentää liikennettä ja sitä kautta parantaa ilmanlaatua. Moni työpaikka on saattanut toimintaa tehostaessaan tehdä huomaamattaan samalla hyviä ilmastotekoja.
Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävillä toimilla on myös kääntöpuoli. Esimerkiksi materiaalien uusiokäyttö saattaa generoida uusia riskejä työntekijöille. Niihin on osattava varautua ja varmistettava työturvallisuus. Ilmastoystävällinen toiminta työpaikoilla edellyttää muutenkin vanhojen tapojen ja tottumusten muuttamista.
Ilmastoteeman lisäksi tässä Telman numerossa kerromme IPS-mallista, joka auttaa mielenterveyskuntoutujia työllistymään uudella tavalla, sekä etätyön voimaannuttavista vaikutuksista sen kuormittavuutta unohtamatta. Kannattaa lukea!
Työssä jaksamisesta puhuttiin jo sata vuotta sitten. Keskustelu työntekijöiden henkisestä kuormituksesta on vilkastunut aina työelämän isojen murrosten yhteydessä. Julkinen työsuojelukeskustelu alkoi Suomessa 1800-luvun loppupuolella. Teollisuustyö yleistyi, ja työskentely suojaamattomilla koneilla ja ahtaissa tiloissa aiheutti yhä enemmän vakavia onnettomuuksia. Ei siis ole ihme, että alkuvaiheessa työsuojelu keskittyi lähinnä tapaturmien ehkäisemiseen eikä työssä jaksamisesta juuri puhuttu. Vaikka
Vasta adhd:n ymmärtäminen auttoi toimittaja Jaana Haapaluoma-Höglundia hahmottamaan, mikä auttaa häntä toimimaan ja jaksamaan. Vastaus ei ollutkaan tahdonvoima. ”Mietin jo teini-ikäisenä, että minun kannattaa hankkiutua työhön, jossa huolimattomuusvirhe ei johda kenenkään kuolemaan. Vaikka miten päätin ja yritin olla skarppi ja tarkkaavainen, aina jotakin jäi huomaamatta. Esimerkiksi 18-vuotiaana lukiolaisena ajoin työpaikkani automaattivaihteisen postiauton monta kertaa ojaan,
Työn imu on innostusta, merkityksellisyyttä ja uppoutumista työhön. Se rakentuu työolosuhteista ja omista valinnoista, sanoo Piia Seppälä. Työn imu on myönteinen tunne- ja motivaatiomielentila. Sitä luonnehtivat kokemukset työn merkityksellisyydestä ja innostumisesta. Työnimuinen työntekijä on energinen ja aikaansaava. Hän haluaa panostaa työhönsä ja on sinnikäs ja periksiantamaton hankalissakin työtilanteissa. Työn imussa työntekijä pystyy keskittymään, syventymään ja
TV director Tuomas Milonoff had a burnout although he was doing what he loved. According to Milonoff, the signs of one’s own burnout are difficult to recognise. Therefore, the work community can play an important role in the first steps of recovery. Creativity has returned to the life of TV director Tuomas “Tunna” Milonoff. “The
