Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Moni työntekijä joutuu esiintymään työnsä puolesta julkisuudessa. Työrooliin liittyy samalla merkittävä riski joutua asiattoman kohtelun kohteeksi sosiaalisessa mediassa. Vaikka Internetiä on käytetty jo pitkään, sosiaalisen median keskustelukulttuuri on muuttunut entistä negatiivisemmaksi.
Suomalaisista työntekijöistä 17 prosenttia arvioi kohtaavansa työpaikkakiusaamista sosiaalisessa mediassa. Julkisuudessa toimivilla työntekijöillä, kuten toimittajilla ja tutkijoilla, erilaiset kokemukset häirinnästä, kiusaamisesta ja vihasta ovat vieläkin yleisempiä. Kirjo vaihtelee asiattomista loukkauksista tappouhkauksiin.
Somekiusaamisen kohteeksi joutuminen on merkittävä työturvallisuus- ja työhyvinvointiongelma. Somekiusaaminen vaikuttaa työhyvinvointiin ja työssä koettuun stressiin. Sen seuraukset uhrien psyykkiselle hyvinvoinnille voivat olla merkittäviä. Tästä huolimatta harva ilmoittaa tapauksista esihenkilölle, työnantajalle ja poliisille. On valitettavaa, että edes tappouhkauksia ei aina ilmoiteta poliisille.
Esiintyminen julkisuudessa on suurin riskitekijä.
Suurin riskitekijä erilaisen kiusaamisen, häirinnän ja vihan kohteeksi joutumiselle on esiintyminen julkisuudessa. Myös omat somepostaukset lisäävät riskiä joutua häirinnän ja uhkailun kohteeksi. Asiantuntijalle tilanne on vaikea, koska työnantaja saattaa edellyttää julkisuudessa esiintymistä. Työnantajien ja esihenkilöiden olisikin syytä kiinnittää huomiota julkisuudessa esiintymiseen työturvallisuusriskinä.
Työpaikoilla olisi tärkeää sopia yhteisesti ja selkeästi, miten julkisuuteen viestitään. Lisäksi somestrategia on hyödyllinen yrityksille. Työntekijöille olisikin hyvä selkiyttää, mitä julkisuudella tavoitellaan ja mitä haittoja siitä voi olla. Julkisuus julkisuuden vuoksi on harvoin hyödyllistä ja asiantuntijoiden olisi tärkeä punnita tarkoin, mitä asioita he lähtevät julkisesti kommentoimaan.
Someriskien ennaltaehkäisy on mahdollista. Yksinkertaisin tapa on välttää turhaa altistumista julkisuudelle ja kommentoida vain asioita, jotka koskevat ydinosaamista. Mitä enemmän asiantuntija lipsuu aiheesta ja paljastaa itsestään julkisuuteen asioita, sitä enemmän hän ruokkii mahdollisia hyökkääjiä. Omasta yksityisyydestä kannattaa pitää huolta. Usein on järkevää salata oma puhelinnumero.
Varautuminen hyökkäyksiä vastaan on entistä tärkeämpää, koska hyökkääjillä on käytössään teknologioita, joiden käyttäminen ei vaadi kovin suurta osaamista. Näistä esimerkkinä ovat äärimmäisen oikeanoloiset videoväärennökset eli deep fake -videot. Hyökkääjien on myös helppo valjastaa botteja avukseen.
Riskien keskellä on muistettava, että somepalaute voi olla myönteistä. Lisäksi asiallinen kritiikki ja negatiivinen palaute ovat osa avointa keskustelukulttuuria, jota on syytä vaalia.
Työssä jaksamisesta puhuttiin jo sata vuotta sitten. Keskustelu työntekijöiden henkisestä kuormituksesta on vilkastunut aina työelämän isojen murrosten yhteydessä. Julkinen työsuojelukeskustelu alkoi Suomessa 1800-luvun loppupuolella. Teollisuustyö yleistyi, ja työskentely suojaamattomilla koneilla ja ahtaissa tiloissa aiheutti yhä enemmän vakavia onnettomuuksia. Ei siis ole ihme, että alkuvaiheessa työsuojelu keskittyi lähinnä tapaturmien ehkäisemiseen eikä työssä jaksamisesta juuri puhuttu. Vaikka
Vasta adhd:n ymmärtäminen auttoi toimittaja Jaana Haapaluoma-Höglundia hahmottamaan, mikä auttaa häntä toimimaan ja jaksamaan. Vastaus ei ollutkaan tahdonvoima. ”Mietin jo teini-ikäisenä, että minun kannattaa hankkiutua työhön, jossa huolimattomuusvirhe ei johda kenenkään kuolemaan. Vaikka miten päätin ja yritin olla skarppi ja tarkkaavainen, aina jotakin jäi huomaamatta. Esimerkiksi 18-vuotiaana lukiolaisena ajoin työpaikkani automaattivaihteisen postiauton monta kertaa ojaan,
Työn imu on innostusta, merkityksellisyyttä ja uppoutumista työhön. Se rakentuu työolosuhteista ja omista valinnoista, sanoo Piia Seppälä. Työn imu on myönteinen tunne- ja motivaatiomielentila. Sitä luonnehtivat kokemukset työn merkityksellisyydestä ja innostumisesta. Työnimuinen työntekijä on energinen ja aikaansaava. Hän haluaa panostaa työhönsä ja on sinnikäs ja periksiantamaton hankalissakin työtilanteissa. Työn imussa työntekijä pystyy keskittymään, syventymään ja
TV director Tuomas Milonoff had a burnout although he was doing what he loved. According to Milonoff, the signs of one’s own burnout are difficult to recognise. Therefore, the work community can play an important role in the first steps of recovery. Creativity has returned to the life of TV director Tuomas “Tunna” Milonoff. “The
